Perinteinen pyyntikulttuuri eli kukoistustaan 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa Jääkauden jälkeisten 10 000 vuoden näkökulmasta suomalaisen kalastuksen tekniikat, materiaalit, pyynnin organisointi ja saaliin hyödyntämistavatkin olivat toki jo moneen otteeseen muuttuneet, mutta se ei ollut verrattavissa siihen teknistaloudelliseen ja sosiaaliseen muutokseen, joka alkoi 1800-luvun lopulla. Samoihin aikoihin, kun painokoneet alkoivat enemmälti jyskyttää kalastusalan kirjallisuutta, alkoi nousta myös ammattikalastus, kalateollisuus ja välinevalmistus. Millaista oli itse kalastus vanhan hyvän kalastusalan kirjallisuuden aikaan? Esihistoriallisessa Suomessa kalastus oli pääelinkeino. Asumukset sijaitsivat vesien äärellä ja asuinpaikkaa vaihdettiin pyynnin vuotuiskierron mukaan. Vanhimmat asuinpaikka-, pyydys- ja kalanluulöydöt ovat noin 10 000 vuoden ikäisiä. Esihistoriallisella ajalla alkunsa
Read More
Suomen kalalajit Suomen kalalajien kartoittamisen aloitti P. A. Gadd kirjoittamalla vuosina 1771–71 Tidnigar utg. Af et sällskap i Åbo lehteen neliosaisen artikkelisarjan Försök til ichtyologia fennica. Hän esittelee 50 lajia ja tekstissä mainitaan lajien nimet sekä latinaksi että ruotsiksi ja suomeksi. Lajiluettelossa hän on käyttänyt Linnen Fauna Suecican viimeisintä painosta. Tämä on ensimmäinen kalalajiluettelo joka Suomessa suomen kaloista on ilmestynyt ja vajavaisuudesta huolimatta on huomionarvoinen. Suomenkieliset kalannimitykset 1771-1772 Suomen nykyisen kalatutkimuksen, ainakin lajiston selvityksen osalta, voidaan katsoa alkaneen kuitenkin vasta A. J. Malmgrenin vuonna 1863 ilmestyneestä tutkimuksella Kritisk öfversikt af Finlands Fisk-Fauna. Kalojen lajilistauksia ja tunnistusoppaita on tämän jälkeen
Read More
Teuvo Hahl-Marjokorpi (1930–2000) luonnon ja ihmisten kuvaaja Teuvo Hahl-Marjokorven tunnetuin,ja ennen kaikkea käytetyin teos lienee vuonna 1972 ilmestynyt Pohjois-Norjan kalavesillä, jota on pidettiin pitkään parhaana oppaana pohjoisen kalavesistä. Teuvo Hahl-Marjokorpi ja Pohjois-Norjan kalavesiltä Teuvo Samuli Hahl-Marjokorpi (24.7.1930-11.4.2000)oli kotoisin Heinolan maalaiskunnasta. Hahl-Marjokorpi opiskeli sahateollisuuskoulussa vuosina 1951-52 ja sen jälkeen Raahen seminaarissa, josta valmistui opettajaksi 1958. Leipätyönään hän opetti Lahden ammattikoulussa. Teuvo Hahl-Marjokorpi toimi myös selostajana Yleisradiossa, teki kirjallisuusarvosteluja ja toimi paikallisen kirjailijayhdistyksen puheenjohtajana kahteen otteeseen. Teuvo Hahl-Marjokorpi oli intohimoinen lapinkävijä ja alkuun Suomen Lapista ja myöhemmin Norjan Finnmarkista hän kirjoitti teoksensakin, alun perin kalatarinoita ja pyynnin ja kalapaikkojen
Read More
Herman Melville: Valkoinen valas Moby Dick (engl. Moby-Dick) on Herman Melvillen romaani vuodelta 1851. Kirjan ensimmäinen versio ilmestyi Britanniassa nimellä The Whale. Kuukautta myöhemmin se ilmestyi Yhdysvalloissa nimellä Moby-Dick. Ensimmäinen suomenkielinen painos ilmestyi vuonna 1928. Sen kustansi Kansanvalta. Se on lyhennetty versio alkuperäisteoksesta, siinä 284 sivua. Kirjan suomensi Arvi Nuormaa. Vuotta myöhemmin kirjasta tuli toinen painos, joka on nuorisoa varten lyhennellen suomentanut Eino Auer. Seppo Virtasen suomentamana ilmestyi kirjasta kuudes painos vuonna 2000 . Kirjassa valaanpyyntialus Pequodille merimieheksi pestautunut Ishmael, entinen opettaja, kertoo kapteeni Ahabin epätoivoisesta ja pakkomieleisestä yrityksestä pyydystää valkoinen valas nimeltä Moby Dick, täysin valkoinen
Read More
Sundman Gösta, Reuter, O. M, Mela, A. J. 1893. Finlands fiskars, The Fishes of Finland. Målade efter natur. 1883–1893 12 vihkoa. I, 1883 p. 1–11, t. i–iii, II 13–20, t iv–vi, III 1–8, t. vii–ix, IV 1–7, t. x–xii, V 1–6, t. xiii–xv, VI 1–12, t. tvi–xvii, VII, 1887, 1–16 (err. typ. 6)t. xix–xxi, VIII 1–6, t. xxii–xxiii, IX, 1–11, t. xxiv–xvii, X, 1890, 1–12, t. xxviii–xxx, XI, 1–17, t. G. f. Edlund& Co limited. Helsingfors. Gustav Röttger Sundman tunnetaan paremmin nimellä Gösta Sundman. Alkujaan hän oli sukunimeltään Boldt, mutta jo aivan pikku lapsena orvoksi jäänyt poika adoptoitiin kauppaneuvos ja
Read More
Kotimainen virkistyskalastuskirjallisuus 1800-luvulla Suomessa kalastusta ei mielletty vapaa-ajan viettona tai virkistyksenä vielä 1800-luvun ensimmäisellä puoliskolla, niinpä vapaa-ajan kalastusta koskeva kirjallisuuskin on meillä nuorta. Ensimmäiset kalastusmatkailijat saapuivat Suomeen 1850-luvun paikkeilla ja toivat myös esimerkin siitä, että kalastus voi olla muutakin kuin ravinnonhankkimista. Meni kuitenkin vuosia ennen kuin Suomessa asiasta kirjoitettiin ja ensimmäinen lajissaan on pieni vihkonen Konsten att Meta, joka ilmestyi vuonna 1882. Tekijä on nimimerkki ”Eräs urheiluonkija tuhansien järvien maasta”. Pitkään oli hämärän peitossa kuka mahtoi olla kysymyksessä, mutta tekijä on hyvin todennäköisesti Onni Wetterhoff. Merkittävin 1800-luvulla Suomessa ilmestynyt vapaa-ajan kalastajille suunnattu opas on vuonna 1883 komean
Read More
Teno mukana jo 1800-luvun englantilaisessa kalastuskirjallisuudessa Teno ja sen lohi ovat vetäneet matkailijoita puoleensa 1800-luvulla, vaikka matka silloisilla kulkuyhteyksillä oli haasteellinen. Ensimmäiset kalastusmatkailijat tulivat Tenolle Norjan kautta ja kirjoittivat seikkailuistaan kaukana pohjolassa oman maan lehdissä mm. The Field ja The Fishing Gazette lehdissä. Ensimmäisen kerran kirjassa Teno mainitaan vakavasti otettavana lohijokena vuonna 1848. Kalastusvälinekauppias J. Jones kirjoituttu kirjan The Jones`s Guide to Norway oppaaksi niille kalamiehille jotka uskaltautuisivat kaukaisen pohjoisen kalavesille. Kirjan toimitti Frederik Tolfrey, joka ei ollut itse käynyt koskaan Norjassa. Sir Henry Pottinger sen sijaan kalasti itse Tenolla ja kirjoitti sieltä matkakirjeitä The Field-lehteen. Ensimmäisen matkakirjeensä
Read More
Kalastushallinnon ensimmäiset virkamiehet Suuri muutos Suomen kala-asioihin tapahtui 1860 kun Suomi sai ensimmäisen kalastushallinnon virkamiehen. Asetus annettiin 16.1.1861 ja virkaan nimitettiin Henrik Johan Holmberg jonka aikana ilmestyivät ensimmäiset suomenkieliset kala-alan oppaat. Ne käsitteli kalanviljelyä ja muita keinoja saada kalavedet tuottamaan paremmin. Henrik Johan Holmberg (1818–1864) Henrik Johan Holmberg oli samannimisen Kökarilaisen kappalaisen poika. Hän opiskeli Helsingin yliopistossa kemiaa ja mineralogiaa. Hän ei kuitenkaan onnistunut suorittamaan yliopistollista loppututkintoa, vaan hänen opiskelunsa keskeytyivät. Opiskeluaikojen jälkeen Holmberg pestautui vuorivirastoon, mistä hänet lähetettiin Venäjälle tutkimaan Uralin kultalöydöksiä. Venäjän pestiä seurannut kullankaivajan ura Pohjois-Amerikassa jäi lyhyeksi, mutta hän keräsi tältä matkalta huomattavan hyönteiskoeilman
Read More
Wilhelm von Wright: Skandinaviens fiskar Maalari Wilhelm von Wrigtht pääteos on vv. 1836–38 kymmenenä vihkona ilmestynyt, 60 kuvalehteä sisältävä ”Skandinaviens fiskar”, jolla tieteelliseen tarkkuuteen ja erinomaiseen esitystapaan nähden ei ole vieläkään vertaistaan. Wilhelm von Wight maalasi suurteostaan Ruotsissa. Koko nimeltään teos on “SKANDINAVIENS FISKAR, målade efter lefvande exemplar och ritade på sten”. Sen vihkopainoksena alkoi ilmestyä vuonna 1836. Kuvat valmistettiin kivipainossa ja väritettiin itse. Wilhelmin kuvittaman teoksen tekstien laatijoina toimivat Riksmuseetin professori B. F. Fries, rovasti C. U. Ekström, sekä professori C. Sundevall. Viimeinen, kymmenes vihko, ilmestyi vasta vuonna 1857. Kalankuvasivuja oli kaikkiaan 60, jotka yhtä lukuun ottamatta
Read More
Hans Lidman, ruotsalainen eräkirjallisuuden mestari Hans Lidman (22.8.1910 – 4.4.1976) oli jo eläessään, ja on yhä, Pohjoismaiden tunnetuin ja tunnustetuin kalastuksesta ja luonnosta kirjoittava kirjailija. Tuhannet lukijat ovat hänen innoittamina aloittaneet kalastusharrastuksen aloittamisestaan. Hans Lidmanin merkitys pohjoismaiselle eräkirjallisuudelle on suurempi kuin sitä yleisesti tunnetaan. Monen innostus eräkirjallisuuteen ja kalastamiseen kaukaisilla erämaajoilla on peräisin Lidmannin kirjoista. Hän muutti vanhempiensa kanssa Edsbyniin jo vuonna 1910 ja varttui ja pysyi Edsbynin asukkaana. Hän oli itseoppinut biologi ja paikallisesti aktiivinen luonnonsuojelun ja paikallishistorian tutkimuksessa. Muun muassa paikallisen luonnonsuojeluyhdistyksen Voxnadalens naturvårdare aloitteentekijänä ja puheenjohtajana vuodesta 1956, Ovanåkerin paikallisyhdistyksen puheenjohtajana vuodesta 1943, Ovanåkerin kalastuksensuojeluyhdistyksen puheenjohtajana 1943-1962,
Read More
