Kalakirjaston esineistöä
Esineistä on tarkemmat kuvailutiedot Kalakirjaston tietokannassa
Täytetyt kalat

Tornionjoen lohi 19,350 kg ,pituus 117 cm, ympärysmitta 82. Saantipaikka Vojakkala. Kalan sai Veikko Kostamovaara Wäylä (WSOP UP) vaapulla 27.6.2007. Kalan on täyttänyt FishArt

Juutuan taimen 6 kg. Saatu RKTL:n emokalapyynnistä. Lahjoittaja Heikki Nikula. Täyttäjä Seppo Pentikäinen

Harjus 1430 g. Pyydetty Rommaenolta 2005. Pyytäjä Ari Savikko. Kalan on täyttänyt Seppo Penttikäinen
Puuveistokset

Lohi. Tekijä Ari Heinonen
Taulut

Seppo Polameren maalaus Erkki Norellin kirjasta Perhokalastajan vuosi (s. 181)
Pyydykset
Painokivi saattoi olla reiällinen tai sitten sitä kiersi ura, johon naru voitiin sitoa kiinni. Joskus painokivi taas päällystettiin tuohella (koppikivekset, sommat, kollerot). Yksinkertaisimmillaan painokivet olivat pelkällä vitsalla paulaan kiinnitettyjä luonnonkiviä (riippakiviä).
Paju-eli vitsamerta on alunperin länsieurooppalainen. Esimerkiksi Tanskasta on löydetty pajumertoja jo mesoliittiselta ajalta. Kalastuksessa käytetyistä merroista kehittyivät sittemmin 1800-luvun lopulla ravustuksessa käytettävät rapumerrat.
Pitkäsiima
Pitkäsiima on verkon ohella myöskin hyvin vanha pyydysmalli. Vanhimmat pitkäsiimat tunnetaan jo keskiajalta. Yleensä pitkäsiima lasketaan joko pohjaan tai sitten kulkemaan vuorotellen pinnan ja pohjan välillä. Täkykaloilla syötitetty siima voidaan myös laskea kulkemaan pintaa pitkin siten, että jokaisen koukkutapsin kohdalle kiinnitetään koho. Kohot auttavat pitämään syötit irti pohjasta ja niiden keinunta tuo syöttikalaan liikettä, mikä taas houkuttelee paikalle petokaloja.
Atraimet
Tämä joskus myös kalakeihääksi nimitetty teräase tunnettiin Hämeessä ahraimen nimellä. Kyseessä on varrellinen, väkäpiikkinen rauta-ase, jolla joko kevätkudun aikana matalassa vedessä kahlaten tai syysöinä soihdun eli tuohuksen valossa veneestä tai ruuhesta käsin iskettiin isoja suomukaloja, erityisesti haukia. Tätä kalastustapaa kutsuttiin tuulastamiseksi ja erityisesti veneestä käsin tehtynä sitä kutsuttiin myös “soihdulla käynniksi”. Tuulastus on ollut mahdollista myös kivikaudella keihäiden avulla. Juuri keihäistä kehitettiin sittemmin tämä monihaarainen pistoase, joka alunperin on tehty luusta tai puusta. Atraimen länsisuomalaispohjalainen nimitys on arina ja sama termi lainautui sittemmin myös Lapin kieliin. Tämä tapahtui suhteellisen myöhään ja saattaakin olla, että kun Lapin asukkaat saivat etelästä rautaiset atraimet omien luusta tehtyjen tilalle, niin he omaksuivat etelästä sille myös uuden nimen.
Atraimet ovat vanhimpia kalastusvälineitä
Tarkemmat tiedot Kalakirjaston tietokannassa
Kalakoukut eli nostokoukut
Kalakoukuksi kutsutaan puuvarteen kiinnitettyä isokokoista koukkua, jota yleensä käytettiin isoa kalaa pyydyksestä nostettaessa. Joskus saatettiin myös yrittää esimerkiksi avannosta
käsin napata ohi uiva kala tempaisemalla pohjassa odottava kalakoukku nopeasti ylös kalan ollessa oikealla kohdallaan. Kalakoukkua kutsuttiin myös kalahaukaksi, kalakirveeksi tai hukiksi.
Kelat
Kiinalaiset keksivät kalastuskelan luultavasti noin 300 tai 400 jKr., mutta 1600-luvulle asti ainoa todiste siitä, että kalastajat käyttivät niitä, oli taide. Aikaisin tunnettu kuvaus kelasta on “a Southern Song” (1127–1279) maalauksesta, jonka teki 1195 Ma Yuan.
Kirjallisissa tiedoissa varhaisimmat todisteet kalastuskelasta ovat peräisin Kiinasta 4. vuosisadalta kirjasta “Kuuluisien kuolemattomien elämä”. Alkeellinen kela kirjassa “The Art of Angling” 1651. Kalastusrullat (nimenä) otettiin käyttöön ensimmäisen kerran Englannissa noin vuonna 1650, jolloin kiinnostus perhokalastukseen kasvaa.
Earnest Plueger Ohiosta haki vuonna 1896 patenttia Hand-Held Wood Fishing Reel nimiselle kelalle, joka muistuttaa paljon meilläkin käytössä olleita käsikeloja.
A brief history of the fishing reel
Amerikkalaiset William Shakespeare jr ja Walter Marhoff kehittivät 1800-luvun lopulta lähtien heittokalastukseen sopivia “hyrräkelamalleja”. Näiden kelojen puola oli läpimitaltaan pienempi, mutta leveämpi kuin englantilaisissa keloissa, jonka vuoksi kelamalli soveltui paremmin heittokalastukseen.
Englantilainen tekstiilitehtailija Albert Holden Illingworth sai kehruukoneiden lankapuolista idean ja kehitti maailman ensimmäisen kiinteäpuolaisen heittokelan v. 1905. Keveiden vieheiden heittämiseen soveltuvassa kelassa oli sukkulamainen puupuola siimaa varten, ja sen ympäri pyöri siimanohjainlaite kun kelan kammesta väännettiin.
1920-luvulla Suomen markkinoille tuli Shakespearen lisäksi muitakin merkkejä, kuten mm. South Bend, jonka “Level Winding Anti-Back-Lash Casting Reel” (Oreno) kilpaili tasaväkisesti Shakespearen kanssa.
Nykyaikaisten kiintokelojen ns. haspelien esikuvana voisi pitää Hardyn “Altex”-kelaa, joka tuli markkinoille v. 1932.
Tietoa vanhoista perhokeloista
Perhokelat kehittyivät messingistä puuhun, kovakumiin ja nikkelihopeaan ja sitten nykypäivän kevyeen magnesiumiin tai alumiiniin. Vaikka materiaalit ovat muuttuneet vuosien varrella, nykyaikaiset rullat ovat edelleen hämmästyttävän samanlaisia kuin varhaiset esi-isänsä.
Moderni kelan suunnittelu alkoi Englannissa 1700-luvun loppupuolella, ja käytössä oleva vallitseva malli tunnettiin nimellä Nottingham rulla. Kela oli leveäpuolainen, joka kelasi vapaasti, ja oli ihanteellinen, jotta syötti voisi ajautua ulos virtauksen mukana. Yhdysvaltalainen Charles F. Orvis keksi ensimmäisen täysin modernin perhokelan sellaisena kuin me sen nykyään tunnemme.

S.Allcock & co Ltd Redditch (1803-1963)

Army & Navy Ltd, 105 Victoria St London

Perhokela : The Gemina

Martin Reel Co model no MG-8. Made in USA

Perhokela : The Horton MFG. Co. Bristol No 65

Morritts New Popular

Perhokela : Shakespeare Beaulite

Perhokela: Orvis Mach VI
Hardyn keloja

Hardy the “Eureka” Reel (1953-56)
Uistelu- ja heittokelat
Kalastuskelat ilmestyivät ensimmäistä kertaa Kiinassa. Tekstissä “Lives of Famous Immortals” 4. vuosisadalta on ensimmäinen maininta kalastuskelasta. Ma Yuan, kiinalainen Song-dynastian taidemaalari, maalasi vuonna 1195 kuvan nimeltä “Onkija talvijärvellä”, joka edustaa kalastajaa veneessä, joka käyttää onkia kelalla. Wu Zhen (1280–1354), toinen kiinalainen taidemaalari, joka eli vuosina 1280–1354, maalasi maalauksissaan kalastuksen vavoilla ja keloilla. 1200-luvulta peräisin olevassa armenialaisessa pergamentissa on myös kalastuskela. 1600-luvun alussa ilmestyneessä kiinalaisessa tietosanakirjassa Sancai Tuhui (“Kootut kuvat kolmesta valtakunnasta”) on ensimmäinen yksityiskohtainen kalastusrullapiirros, jossa näkyy jopa vinopyörä. Yksi nykyaisen kelan aikaisimmista kehittäjistä oli skotlantilainen Peter Malloch.
Albert Holden Illingworth, brittiläinen liikemies ja poliitikko, keksi nykyaikaisen kiinteäkelaisen kelan vuonna 1905. Hänen keksintönsä oli siiman poimija, joka hillitsi ja kelasi siiman, kun sitä kelatiin. Tämä mahdollisti paljon kevyempien vieheiden heittämisen, koska siima ei vetänyt pyörivää kelaa vasten.
Abun keloja

Abu Record 1600, 1550 ja 1500
Muiden valmistamia keloja

Esox rulla. Kelan on valmistanut Kellotehdas K. Soidinsalo Oy, Espoon Viherlaaksossa. Tehdas on lopetettu 1960.
Uistimet
Uistin-muodon on Daniel Juslenius kirjannut sanaklljaansa jo vuonna 1745, selityksenä sanat “hamus piscis forma” (kalanmuotoinen koukku). Suomalaisestaja karjalaisesta uiste-muodosta sana on levinnyt varhain myös Lappiin. Leem käytti teoksessaan 1767 muotoa hust, jota Norjan lapissa vastaa ushta (uiste). Vaikka Suomen kirjallisissa lähteissä ei olekaan mainintaa 1500- tai 1600-luvuilla käytetyistä uistimista, niin se ei siis merkitse sitä, etteikö niitä silti olisi käytetty (lähde: Veijo Minkkinen 2000). Varhaisin “uistin” -sana on 25.11.1853 ilmestyneessä Suometar-lehdessä.

Vaskiuistin. Noitasen muinaisuistin
Täkyrakseja
Aivan ensimmäiset uistimet olivat ns. täkyuistimia, joissa oli täkynä tavallinen pikkukala. Suomessa yksi vuosisadan vaihteen tunnetuimpia täkyrakseja oli Herman Renforsin tehtaan valmistama “Hai-Spinner”. Käytössä oli myös “puikkouistin”, jossa täkykala työnnettiin puikkomaiseen karaan. Täkyuistimien käyttö oli pitkään unohduksissa, mutta on lisääntynyt kalastajien keskuudessa 2000-luvulla

Krokodil nimellä tunnettuja täkylaitteita. Leimaamattomia

Puustjärven täkyraksi
Metallikalat
Devonit

LEIDESDORFFSKA painodevoni

Silkkikala ja alkuperäinen rasia. Farlow Co. Ltd.
Lohilappuja ja lusikkauistimia
Vanhoille kalastustarvikkeille ja urheilun historialle omistetun neljännesvuosittain ilmestyvän Antique Angler -uutiskirjeen mukaan ensimmäinen kaupallinen keinotekoinen viehe oli vermonterilaisen Julio T. Buelin kehittämä lusikka. New York Times (1981) nosti aikanaan omassa artikkelissaan Buelin keksinnön jopa kaikkien nykyaikaisten uistinten esikuvaksi. J.T. Buel kuoli toukokuussa 1886, vain vuosi sen jälkeen, kun hän myi yrityksensä Charles Pikelle. Hänet muistetaan kuitenkin edelleen Buel-lusikan keksijänä ja hänen panoksestaan kalastusvälineteollisuudessa.

Tiura-uistimen historia juontuu 1880-luvulle

Tiura 71. Valmistaja: Ari Yliollitervo, Oulu

P. Räsänen. Rovaniemi

Professori-uistin rekisteröitiin vuonna 1927 (Suojeluskuntalaisten Urheilu Oy). Kuvassa Karhun ja Kuusamon uistimen valmistamia uistimia. Uistinta valmistaa nykyisin Kuusamon Uistin

5 kappaletta Eino Honkasen (EH) tekemiä lohilappuja

Lohilappu. Leimaamaton laatikossa

Puustjärvi : Kultavirta

Valmistaja : Pekka Lukkarila ; Toshiba, Werkko 22, Känni, Pikku Mehupekka, Pikkukakonen ja Vetopekka
Amerikan suomalaisia uistimen valmistaja
Ruotsalaisia lusikkauistimia
Lippa uistimet
Herman Renfors keksi vuonna 1869 lippauistimen, jollaista uistinta ei ollut vielä markkinoilla. Hän ei ollut patentoinut keksintöään, joten markkinoille alkoi ilmestyä kopioita. Renfors kuitenkin viisastui tapahtuneesta ja patentoi tuotteensa sittemmin myös ulkomailla. Kajana lippoja valmistivat myöhemmin useat muutkin valmistajat, usein näissä ei ole valmistajan leimaa, vain pelkkä Kajana leima.
Kun ranskalainen insinööri Andre Meulnart keksi Mepss-lipat vuonna 1938. Hän ei ymmärtänyt, että hän oli keksinyt vieheen, joka mullistaisi kalastusvälineteollisuuden.
Nirhat
Suomalainen, lähes historian sivuille unohtunut perinneviehe on nirha. Se on käytännössä kelluva, uintilistaton vaappu jota käytettiin niin heittokalastuksessa kuin koskitaimenen soudussakin.
Pätäkät
Pätäkäksi kutsutaan Oulujokivarressa syntynyttä vaappumallia. Yleensä vaappuihin ei ole merkitty tekijää, ja tekijän tunnistaminen on usein hankalaa. Uudempia Pätäköitä on tehnyt mm. Saku Mattila.
Vaaput
Puusta tehdyn uistimen kekisijänä pidetään amerikkalaista James Heddonia. Hän valmisti ensimmäisen puisen uistimen 1890-luvun lopulla. Kaupallisen tuotannon hän aloitti vuonna 1902.
Vaapusta käytettiin Suomessa alussa nirha-nimeä. Vuonna 1942 Urheilutarpeita Oy Karhu ja Suomen Urheilukalastajain Liitto järjestivät nimikilpailun, jossa haettiin suomalaista vastinetta amerikkalaisperäiselle Wobbler-nimelle. Nimikilpailun voiton vei Arvi Wartiovaaran ehdotus “Vaappu”. Ehdolla oli myös vaappo ja vaaputtaja.

Toivo Pylväläisen tekemä vaappu. Hän alkoi valmistamaan vaappuja 1930-luvulla

Talus. Valmistaja Päijänne uistin

LGH vientirasia

OY Lindeman ab Pauli Salmela Vaasa. Finn-Oreno 7 cm F322 SGR. 60-luvun tuotantoa. Alkuperäisessä rasiassa

Palsa minnow. Palsa uistententeon Suomessa aloitti hyvinkääläinen Olavi Kourunen, Niitä valmistettiin 1963-1967

Palsa uistin. Suurin osa Palsa uistimista tehtiin vienttin, mutta niitä tuli myös kotimaanmarkkinoille Pyydys Oy:n toimesta

Östringin Korkki 10 kpl

Benjam Vannisen (1921-1975) Be-Van -piilokoukkuvaappu

OK uistin, OK 80. Valmistaja : Osku Korkeakoski

Kileeni : tekijä Paavo Salomaa

Emma Vaappuja 6 kpl

Uistin : Turus-Ukko

JAN vaappu 9 kpl

Lappia vaappu. Valmistaja : Taisto Hukka, Pieksämäki

Hollolan uistin 3 kpl. Valmistaja Ari Heinonen

Wäylä vaappu. Valmistaja Jorma Ojanperä

Joonas. Valmistaja : Klaus Lahtinen

Uistin : Kosto 2 kpl

Merimetso 3 kpl

Jesse. Valmistaja Korkiakosken Uistin

Nils Master Spearhead 8 kpl

Justiina vaappu, Uno : valmistaja Heidi Härkälä

Heddon River-Runt 9110-L Standart

South Bend Fish-Oreno

6 kpl Abu Hi-lo
Muut

E. V. Trutta 15 cm. Numeroitu no 1. Valmistaja Erkki Virolainen. Lahjoittaja Markku Marjomaa

Helmiäsiuistin. Luonnostaan vaaleaa helmiäistä eli simpukan sisäkuorta käytettiin yleisesti uistinten materiaalina 1900-luvun alkupuolella.

Valmistaja : Norolan
Amerikan suomalaisia
Pilkkivavat
Perhokalastukseen liittyviä esineitä

Veli Autin perhonsidontapenkkejä. Lahjoittaja Jouni Autti