Järvilohen historia

Järvilohi on Atlantin lohen muoto, joka jäi eristyksiin sisävesiin jääkauden jälkeisten geologisten tapahtumien seurauksena. Suomessa on esiintynyt kaksi järvilohikantaa, toinen Saimaalla, toinen Pielisellä. Järvilohen esiintymisen Saimaassa ja Pielisessä osoitti morfologisten perusten väitöskirjassaan Seppovaara 1962 ja saman ositti Westman vuonna 1970 elektroforeettiset tutkimukset. Järvilohemme ovat olleet muista lohikannoista erillään hyvin pitkään. Saimaan järvilohen geneettinen perimä on muovautunut vuosituhansia kestäneen maantieteellisen eristäytyneisyyden aikana ja on siten hyvin ainutlaatuinen. Luonnontilaisessa Vuoksen vesistöalueella on ollut kaksi järvilohikantaa. Toinen Suur-Saimaan alueella ja toinen toinen Pielisessä. Saimaan järvilohikanta nousi kudulle Pielisjokeen ja Ala-Koitajokeen. Pielisjoen kanta oli todennäköisesti täysin erillinen kanta, eikä mitään merkittävää vaellusta Uimaharjun virtojen kautta Pieliseen ole todettu. Pielisen järvilohen poikastuotantoalueet olivat Lieksanjoen alaosalla Pankajärveen asti.

Pielisjoen tärkeimmät lisääntymispaikat olivat Utrankoski, Laurinvirta, Kuurnankoski, Vääntiekoski, Paiholankoski, Jakokoski, Kaltimonkosket, Paukkajanvirrat ja Häihänkoski. Järvilohia ei saatu ollenkaan tummavetisestä Ylä-Koitajoesta.

Poikastuotantoalueet

Saimaan järvilohikannan luontaista elinkiertoa ja lisääntymistä ovat varjostaneet useat, ihmisen toimintaan liittyvät uhkatekijät viimeisen sadan vuoden aikana. Aluksi puunuitto, uittoperkaukset sekä muu vesistö-rakentaminen vaikeuttivat järvilohen lisääntymistä. 1950-luvulla alkanut voimalaitosten rakentaminen Pielisjoessa ja Koitajoessa esti lopullisesti kutukalojen nousun jokiin sekä tuhosi lisääntymisalueet miltei kokonaan. Ensimmäinen rakennettiin Pamilon voimalaitos vuonna 1955. Tällöin Hiiskoskelle rakennetulla padolla ja väylän muutoksilla ohjattiin pääosa Koitajoesta ja Koitereesta tulevasta vedestä voimalan kautta Jäysjärveen ja edelleen Pielisjokeen. Kaltimon voimalaitos valmistui vuonna 1958 ja Kuurna 1971. Lisäksi Saimaan järvialtaissa tapahtunut kalastus ja kalastuspaineen kasvu 1950-luvulta lähtien ovat entisestään vaikeuttaneet järvilohen asemaa. Pielisen järvilohikanta menetettiin kokonaan jo ennen 1970-lukua Lieksanjoen voimalaitosten rakentamisen seurauksena. Lieksankosken voimalaitos valmistui vuonna 1960 ja Pankakosken voimalaitos valmistui uusittuna 1963.

Elvytystoimien avulla Saimaan järvilohikanta on toistaiseksi onnistuttu pelastamaan sukupuutolta. Ensimmäiset emokalapyynnit tehtiin jo 1940-luvulla, jolloin kudulle nousevia järvilohia pyydettiin sukutuotteiden hankkimiseksi. Ensimmäisiä laitosemokaloja alettiin kasvattaa kuitenkin vasta 1960-luvun lopulla, jolloin laitosmädin tuotanto käynnistyi. Saimaan järvilohen säilyminen alkuperäisenä ja sekoittumattomana kantanaan on ollut 1970-luvun alusta lähtien täysin vesiviljelyn ja istutusten varassa. Saimaan järvilohikantaa siirrettiin kalanviljelylaitosten emokalastoista Pielisen alkuperäisen menetetyn kannan tilalle.

Järvilohi on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi. Se ei ole pystynyt lisääntymään luontaisesti vuosikymmeniin. Saimaan alueella eläneen järvilohen entiset kutujoet – Ala-Koitajoki ja Pielisjoki – rakennettiin vesivoimatuotantoon 1950-luvulta lähtien. Viimeistään 1971 lähtien, Kuurnan voimalan valmistuttua Pielisjokeen, noin 20 km Joensuusta ylävirtaan, on järvilohen säilyminen kalastossamme ollut kokonaan kalanviljelyn ja istutusten varassa.

Äärimmäisen uhanalaisen järvilohen alkuperäisillä elinalueilla on poikastuotantoalueita jäljellä Pieliseen laskevassa Lieksanjoessa, Pielisjokeen laskevassa Ala-Koitajoessa ja vähäisessä määrin Pielisjoen alaosalla. Lieksanjoessa lisääntyvien lohien syönnösalueena on Pielinen ja Ala-Koitajoella lisääntyvien Saimaan vesistöalue. Pielisjoki ja Lieksanjoki on kansallisessa kalatiestrategiassa (VNp 8.3.2012) nimetty lohikalojen luonnonkierron palauttamisen kärkikohteiksi. Pielisjokeen ja Lieksanjokeen palaavat emokalat ovat perusta järvilohen
säilymiselle Suomessa. Ala-Koitajoki toimii luonnonvalinnan läpikäyneiden pienpoikasten tuotantoalueena, ja joella on parhaillaan käynnissä kunnostustoimet poikastuotantoalueiden lisäämiseksi.Kuurnassa voimalaitoksen tulvauoma kunnostetaan järvilohen ja
-taimenen kutu- ja poikastuotantoalueeksi. Kalataloudellisen kunnostuksen yhteydessä tulvauoman yläpäähän rakennetaan voimalaitos, jolla voidaan hyödyntää tulvauomaan juoksutettavan vesimäärän sisältämä energia. Lieksanjoen kärkihankkeessa on kunnostettu joen yläosan eli Naarajoen ja Ruunaan alueen koskia. Lisäksi hankkeeseen kuuluu mm. emokalojen pyyntiin ja siirtoon liittyvää kehitystyötä sekä seurantaa ja tutkimusta. Kalastusrajoituksilla Pielisellä ja Saimaalla pyritään lisäämään lisääntymisikään säilyvien emokalojen määrää.

 

Koitajoen alue

Koitajoen alueen säännöstellyt järvet ovat Koitere (164 km²) ja sen alapuoliset, lähes samassa tasossa olevat Heinäselkä (5,7 km²) ja Palojärvi (8,2 km²). Järviä säännöstellään Pamilon voimalaitospadolla. Pamilon voimalaitos on ns. tunnelivoimalaitos. Sen putouskorkeus, 49 metriä, on Suomen voimalaitoksista toiseksi suurin. Pamilon voimalaitospadot ovat patoturvallisuuslain mukaisia 1-luokan patoja. Alkuperäinen Koitajoen vesistön virtaama (MQ noin 70 m3/s) on ohjattu Pamilon voimalaitoksen kautta Jäsykseen. Ala-Koitajoen yläpuolella Hiiskosken säännöstelypato toimii nousuesteenä uoman yläpäässä. Alapuolella Pielisjoen voimalaitokset toimivat nousuesteenä. Koitajoen vanhaan lasku-uomaan, Ala-Koitajokeen, juoksutetaan vettä Hiiskosken säännöstelypadolla. Juoksutuksen minimimäärä oli 2010-luvulle saakka vuodelta 1978 peräisin olevan luvan mukaan 2 m3/s. Kalatalousviranomaisen hakemuksesta Itä-Suomen ympäristölupavirasto määräsi päätöksellään 10.11.2008 voimayhtiön 4–6 m3/s minimijuoksutukseen seitsemän vuoden määräajaksi. Päätös sai lainvoiman korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisulla alkuvuodesta 2013. Tutkimukset ja selvitykset eri juoksutusvaihtoehtojen merkityksestä Ala-Koitajoen kalakannalle, järvilohen poikastuotannolle ja kannan ylläpidolle sekä taloudellisista vaikutuksista energian tuotannolle on tuona seitsemän vuoden aikana toteutettu yhteistyössä voimayhtiön, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan ELY-keskusten ja muiden osapuolten kanssa. Päätöksellään 13.12.2019 Itä-Suomen aluehallintovirasto pysytti 4-6 m3/s minimijuoksutusmääräyksen. Ala-Koitajoen yläpuolella Hiiskosken säännöstelypato toimii nousuesteenä uoman yläpäässä. Alapuolella Pielisjoen voimalaitokset toimivat nousuesteenä. (Lähde: Pohjois-Karjalan vesienhoidon toimenpideohjelma vuosille 2022 – 2027)

Pielisen reitti

Pielisen reitin suurin säännöstelty järvi on Lieksanjoen valuma-alueella sijaitseva Pankajärvi (23,8 km²), jota säännöstellään Pankakosken voimalaitospadolla. Valtimonjoen valuma-alueen Haapajärveä (6,0 km²), Pientä Valtimojärveä (0,74 km²), Karhujärveä (4,9 km²) ja Joki-Vastimoa (0,38 km²) säännöstellään Kuokkastenkosken voimalaitospadolla. Myös Juuan kunnassa sijaitsevaa Vuokonjärveä (2,7 km²) säännöstellään. Vuokonjärven järjestelypadon käyttötarkoitus on tulvasuojelu. Lieksassa sijaitsevaa Kelvänjärveä (2,4 km²) säännöstellään keväisin Ala-Kelvän myllypadolla. Pielisen reitillä sijaitsee yhteensä kolme vesivoimalaitosta. Lieksanjoen alaosalla sijaitsevat Pankakosken ja Lieksankosken laitokset ja Valtimonjoella Kuokkastenkosken laitos. Voimalaitospadot ovat 2-luokan patoja. Saramojoella on vuonna 2021 toteutettu Louhikosken voimalaitoksen ja padon purkaminen osana valtakunnallista maa- ja metsätalousministeriön NOUSU-ohjelmaa.(Lähde: Pohjois-Karjalan vesienhoidon toimenpideohjelma vuosille 2022 – 2027)

Pielisjoen-Pyhäselän-Oriveden alue

Pielisjoessa on kaksi voimalaitosta. Noin 20 kilometriä jokisuulta sijaitsee Kuurnan voimalaitos, jonka putouskorkeus on noin seitsemän metriä. Noin 24 kilometriä Kuurnan voimalaitokselta ylävirtaan sijaitsee Kaltimon voimalaitos, jonka putouskorkeus on 9 metriä. Kaltimon voimalaitospadolla vaikutetaan Pielisen sekä Koitajoen reitin Jäsysjärven vedenpintaan. Kaltimon ylävedenpinta on lähes samassa tasossa Pielisen kanssa. Juoksutus noudattaa Pielisen luonnonmukaista purkautumiskäyrää. Myöskään lyhytaikaissäätöä ei harjoiteta. Pielisjoen voimalaitosten yhteydessä ei ole kalan kulun mahdollistavia rakenteita. Kuurnan voimalaitoksen tulvauomaan on vuosien 2019-2020 aikana rakennettu järvilohelle poikastuotantoalueita. Kaltimon voimalaitospato on patoturvallisuuslain mukainen 1-luokan pato, ja Kuurnan voimalaitospato ns. 2-luokan pato. Karjalan Pyhäjärveä (Suomen puolella 207 km², yht. 248 km²) ja Ätäsköä (13,9 km²) säännöstellään Puhoksen voimalaitospadolla, joka on patoturvallisuuslain mukainen 2-luokan pato. Kontiolahdessa sijaitsevaa Pitkälampea (1,9 km²) säännöstellään alapuolisen kalanviljelylaitoksen vedensaannin turvaamiseksi. Myös Tohmajärvellä sijaitsevan Särkijärven (10,7 km²) lievä säännöstely perustuu alueella aiemmin toimineen kalanviljelylaitoksen toimintaan. (Lähde: Pohjois-Karjalan vesienhoidon toimenpideohjelma vuosille 2022 – 2027)

Järvilohen viljely

Ensimmäisiä järvilohen viljelykokeita tehtiin  Hiiskosken kalanviljelylaitoksella 1945. Laitoksen hoitaja Martti Puhakka erotti järvilohen järvitaimenesta ulkonäön perusteella. Kalanviljelytoiminnan aloitti vuonna 1958 Kontiolahden Pitkälammella Pohjois-Karjalan maanviljelysseura, jossa järvilohen viljelyä jatkettiin.  Pitkälammen laitos toimi koko maakunnan keskuskalanviljelylaitoksena. Sille siirtyi Höytiäisen istutusvelvoitteiden toteuttaminen, ja se kunnostautui erityisesti Pielisjoessa ja Koitajoessa lisääntyneen järvilohen emokalakannan pelastajana.

Järvilohi otettiin valtion kalanviljelyyn vuonna 1972, jolloin Pielisjoen kannan ja Lieksanjoen kannan 1969 perustetut laitosparvet yhdistettiin RKTL:n Keski-Suomen (Laukaa) ja Pohjois-Suomen (Taivalkoski) keskuskalanviljelylaitoksille. 1980-luvun alussa järvilohen säilytysviljely siirtyi vastavalmistuneelle Itä-Suomen keskuskalanviljelylaitokselle Enonkoskelle.

Järvilohikannan säilytys on ollut jo 1970-luvulta lähtien emokalaviljelyn ja istukkaiden viljelyn varassa. Vaikka järvilohen säilytysistutuksille Pielisjokeen asetettiin jo vuonna 2003 100 000 istukkaan vuotuinen tavoite, ei sitä ole saavutettu kuin muutamina vuosina koko viljelysäilytyshistorian aikana. Se kuvaa osaltaan järvilohen viljelyn epävarmuuksia ja herkkyyttä mm. taudeille. Asetettu istukastavoite pystyttiin kuitenkin saavuttamaan useana vuotena 2010-luvun puolivälissä. Istukkaista noin 70–80 % on peräisin valtion sopimusviljelystä
ja loput ovat lähinnä vesivoimaloiden (Kaltimo, Kuurna) velvoitemaksuilla lunastettuja poikasia.

Emokalapyynti

 

Saimaan järvilohen toimenpideohjelma 2021–2030

Nyt laadittu Saimaan järvilohen toimenpideohjelma päivittää aiemman Järvilohistrategian (2003) ja Järvilohen hoito-ohjelman (2011) keskeisen sisällön. Ohjelman keskeiset tavoitteet ja toimenpiteet ovat seuraavat:
• Luontaisen elinkierron elvyttäminen ja elinympäristökunnostusten seuranta
• Säilytysviljely ja istutukset
• Risteytysten tarve ja merkitys järvilohikannan säilyttämisessä
• Kestävän kalastuksen järjestäminen ja valvonta
• Tutkimus ja seuranta

 

Järvilohesta kirjoitettuja julkaisuja

Voidaanko järvilohen luontainen lisääntyminen palauttaa Ala-Koitajoella?

Järvilohen säilyttäminen ja kalastus Vuoksen vesistössä carlin-merkintöjen perusteella

Järvilohen tulosmittaristo

Saimaan uhanalaiset lohikalat. Tietoa lajeista, kantojen hoidosta ja kestävästä kalastuksesta

Vuoksen alueen uhanalaisten kalakantojen hoito 1990

Saimaan säännöstely kalatalouden kannalta 1978

vastineena Ossi Seppovaaran lausuntoon teollisuuden ja uiton vaikutuksesta Pielisjoen ja Koitajoen kalatalouteen

Saimaan lohen luonnonvaraisen lisääntymisen elvyttäminen 2004

Tutkimuksia ja raportteja

Järvilohiemojen (Salmo salar m. sebago) kutukäyttäytymisen seuranta Ala-Koitajoella

Saimaan järvilohen toimenpideohjelma 2021–2030

Postrelease exploration and stress tolerance of landlocked and anadromus Atlantic salmon and their hybrids

Järvilohen pitkä historia ja epävarma tulevaisuus

Saimaan järvilohen poikastuotantoalueiden tutkimus ja suunnittelu AlaKoitajoen Siikakoskessa

Freshabit Koitajoki -osahankkeen toimenpiteitä

 

 

 

 

Kuurnan voimalaitos. Kuvassa verkko emokalapyyntiä varten. Kuva: Ari Savikko

Kuurnan voimalaitos. Kuvassa verkko emokalapyyntiä varten. Kuva: Ari Savikko

 

Korkeimmanoikeuden päätös Kuurnan voimalaitos

 

Yli 10 vuotta vireillä ollut Ala-Koitajoen virtaaman lisääminen ja voimaloiden kalatalousmaksujen ajanmukaistaminen sai sinettinsä tämän vuoden 2013 alussa. KHO:n antama päätös 29.1.2013 nostaa Pielisjoen voimalaitosten kalatalousmaksuja ja lisää Ala-Koitajoen virtaamaa 2 m3:stä/s keskimäärin 5 m3:iin/s siten, että juoksutus on 6 m3/s huhtikuun alusta syyskuun loppuun ja muun ajan vuodesta 4 m3/s. Lisäjuoksutus on voimassa seitsemän vuoden ajan, jonka kuluessa on mahdollisuus selvittää järvilohen luontaisen lisääntymisen järjestämiskeinot, kutemisen ja mädin hautoutumisen onnistuminen sekä poikastuotannon määrä, ja viimekädessä se saadaanko järvilohi palautettua luonnossa lisääntyväksi. Samanaikaisesti selvitetään, miten luonnossa syntyviä poikasia voidaan laitosviljelyssä hyödyntää parhaiten järvilohen monimuotoisuuden ja elinkelpoisuuden lisäämiseksi .

 

JÄRVILOHEN PALAUTTAMINEN ALA-KOITAJOKEEN 2014-2016: loppuraportti MMM:lle

Järvilohen palauttamishankkeen tähän mennessä saavutetut tulokset osoittavat, että poikas- ja kutualuekunnostuksilla on pystytty luomaan jokeen siirretyille kutulohille hyvin lisääntymiseen ja
poikastuotantoon sopivia alueita. Vaikka luonnosta saatujen kutulohien vähäinen määrä on rajoittanut runsaiden poikasikäluokkien syntymistä, ovat villien poikasten määrät joillakin
koskialueilla olleet kohtalaisia. Suurimmat kesänvanhojen poikasten tiheydet on saatu kunnostetuilla pienpoikasalueilla, joille on istutettu vastakuoriutuneita lohenpoikasia. Siten järvilohen luontaisen
elinkierron kannalta tärkeitä vaiheita kutulohien siirrosta, kutemisesta sekä villien poikasten selviytymisestä on saatu varmistettua.

Vaelluspoikastuotanto on kuitenkin ollut vielä niin vähäistä, ettei poikasmäärä riitä turvaamaan riittävän suuren kutupopulaation selviytymistä. Poikasten talviaikainen kuolevuus on ollut odotettua
suurempaa. Kuolevuutta lisää myös jokialueen runsas petokalakanta, joka verottaa sekä jokipoikasia että vaellukselle lähteviä smoltteja. Jatkossa onkin keskityttävä lisäämään sekä mädin että
vastakuoriutuneiden järvilohien istutuksia tuottamalla alkumateriaalia laitosviljelyssä olevista emokalastoista. Talvikuolleisuuden syitä on myös selvitettävä, jotta voidaan saada vastauksia siihen,
aiheutuuko kuolevuus talviolosuhteiden heikkenemisestä, talviaikaisesta predaatiosta tai jostain muusta syystä.

 

 

 

 

Kuva: Ari Savikko

Pamillonkoski. Kuva: Ari Savikko

 

Pielisjoen ja Koitajoen rakentamisen kalataloudelliset vaikutukset ja ehdotukset kompensaatiotoimiksi 1964

pielisjoen-ja-koitajoen-rakentamisen-kompensointi

Ison-Saimaan kalat ja kalastus 1969

Suomen Kalatalous 38

 

Äärimmäisen uhanalaisen järvilohen tilanne on katastrofaalinen (Pohjois-Karjalan ELY-keskus)

Jokasyksyinen järvilohen emokalapyynti Pielisjoella ja Lieksanjoella on saatu päätökseen. Molemmissa pyyntikohteissa saalismäärät tulivat rajusti alaspäin. Kun vielä viime vuonna Pielisjoelta saatiin 63 lohta, tämän vuoden saalis oli vain 30 lohta. Lieksanjoen lohimäärä puolestaan putosi 22:sta 13:een. Myöskään järvitaimenia ei saatu lähellekään toivottua määrää.

 

 

Kuva: Ari Savikko

Hiiskosken säännöstelypato. Kuva: Ari Savikko

 

Syksyn (2016) emokalapyynnissä nostettu isoja vonkaleita – järvilohi edelleen sukupuuton parhaalla

Erikoistutkija: Salakalastus isompi uhka Saimaan järvilohelle kuin voimaloiden turbiinit

Saimaanlohen tarina OSA 1

 

 

Kunnostettua koskialuetta Ala-Koitajoella. Kuva: Ari Savikko

Kunnostettua koskialuetta Ala-Koitajoella. Kuva: Ari Savikko

 

Linkkejä:

Saimaan järvilohi- ja järvitaimenkannan hoidon turvaamiseksi on Pielisjoessa voimassa seuraavat kalastusta koskevat rajoitukset

Taistelu Saimaan järvilohen pelastamiseksi kiihtyy – koko Ala-Koitajoki kalastuskiellossa

Tutkijat snorklasivat hyisissä koskissa äärimmäisen uhanalaisen kalan kutupesiä etsien

Nyt pelastetaan harvinaista järvilohta – ”Ainutlaatuinen yhteistyöhanke”

 

 

 

Kunnostettua Kuusamonkoskea. Kuva: Ari Savikko

 

Video: Saimaan nieriän ja lohen suvut jatkuivat ihmisen käsissä  http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/08/20/saimaan-nierian-ja-lohen-suvut-jatkuivat-ihmisen-kasissa

 

 

Kuva: Ari Savikko

Kuva: Ari Savikko

 

Westman, Kai: Hemoglobin polymorphism and its ontogeny in sea-running and landlocked Atlantic salmon (Salmo salar L.) 1970

merilohen esiintyminen Suomen sisävesissä (Seppovaara)

Life-History Variability and Conservation Status of Landlocked Atlantic Salmon: An Overview

Restored river habitat provides a natural spawning area for a critically endangered landlocked Atlantic salmon population

Järvilohi esityksiä

ALA-KOITAJOKI JÄRVILOHIHAUTOMOKSI

Hiitolalanjoki,kalatoimikunta

J.Piironen_Pelastaako ympäristövirtaama järvilohen_Kalamarkkinat 9.10.2014

Järvilohen ja taimenen poikaset ja Ala-Koitajoki 2011jp

Järvilohen palauttaminen Ala-Koitajoella – taustaa, tavoitteita, toimintaa 2013-2014_Vaelluskalafoorumi 7.10.2014 Hki

Saimaan järvilohen tilanne_Joensuu 14.6.2017 jp

Kalastuslain uudistus ja järvilohen emokalamäärä_jp_Kalastuslakipäivät 28.-29.11.2017 Jyväskylä

Säilyykö järvilohi kalastossamme_Suomen kalakirjaston juhlaseminaari, Muonio 23.11.2017 jp

Julkaisuja:

Saimaan järvilohen (Salmo salar m. sebago) smolttiutuminen laitosolosuhteissa.

Lohikalojen ylisiirrot vaelluskalakantojen hoitotoimena : Kirjallisuuskatsaus

 

 

Kunnostettu Hiiskoski 2017. Kuva: Ari Savikko

 

Päätös 19.4.2018

Kuurnan voimalaitoksen lupapäätös 2018

Palautetutun joen elinympäristö sopiminen järvilohelle Ala-koitajoella (2020)

Restored river habitat provides a natural spawning area for a critically endangered landlocked Atlantic salmon population

Pielisjoen emokalapyynnissä viime vuosia parempi tulos (2023)

Pielisjoen emokalapyynnissä saatiin 54 järvilohikoirasta ja 50 naarasta. Järvitaimenen emokaloja ei saatu yhtään. Siitä huolimatta tulos on parempi kuin muutamana viime vuotena.

 

”JOS MITÄÄN EI OLISI TEHTY, TÄTÄKÄÄN KALAA TUSKIN OLISI OLEMASSA”

Järvilohen suojelutyön kehityslinjat 2000-luvulla

Kestavyyttä_tukevat_hallintokaytannot_-_vapaa-ajankalastajien näkemyksiä Järvi-Suomen taimen-ja järvilohikantojen hoidosta ja kalastuksen säätely

Pelastetaan järvilohi -kampanja nostaa esiin järvilohen hätätilan

Saimaalla ja Pielisellä elävä äärimmäisen uhanalainen järvilohi on todellisessa vaarassa kuolla sukupuuttoon. Viimeisimmän viiden vuosikymmenen aikana järvilohikanta on ollut täysin riippuvainen viljelystä ja istutuksista. Maa- ja metsätalousministeriö avasi Pelastetaan järvilohi -kampanjan ja kokosi yhteen keskeiset vaikuttajatahot yhteiseen tilaisuuteen etsimään tilanteeseen ratkaisuja.

 

Elinvoimainen järvilohi hanke

Saimaan uhanalaiset lohikalat Tietoa lajeista, kantojen hoidosta ja kestävästä kalastuksesta

Kansalaisaloite uhanalaisen eläinlajin pelastamiseksi – Case: Elinvoimainen järvilohi

Akatemiaprofessori Craig Primmer: Saimaan järvilohi on uhanalaisempi kuin saimaannorppa

 

Tutkimuksia

Hatanpää_järvilohitelemetria_27.10.2020

Spawning season movements of transported landlocked Atlantic salmon in a newly
2 restored river habitat

Early winter foraging success, swimming performance, and morphology of juvenile landlocked Atlantic salmon reared under semi-wild and hatchery conditions

The effects of environmental enrichment onatchery-performance, smolt migration and
capture rates in landlocked Atlantic salmon

Pienen piirin salaisuuden nousu ja tuho – järvilohen kalastus Pielisjoella 1950-luvulla ennen ruoppauksia ja voimalaitoksia

Nyt on kiire! Saimaan järvilohi on kuolemassa sukupuuttoon

 

Hiitolanjoki

Hiitolanjoki on ollut muinainen vesireitti, kalan antaja, kuljetus- ja uittoväylä sekä myllyjen, sahojen ja viimeksi vesivoimaloiden voimanlähde. Sen Suomen puoleiset kosket – Juvankoski, Ritakoski, Lahnasenkoski ja Kangaskoski – ovat valjastettuja sähköntuotantoon, mutta Hiitolanjoki on edelleen myös Laatokan luonnonvaraisen lohen tärkein nousujoki.  Tällä hetkellä Laatokan järvilohen lisääntyminen onnistuu
säännöllisesti enää kolmessa joessa: Hiitolanjoki, Syskunjoki ja Taipaleenjoki (Vuoksi). Tärkeänä tavoitteena onkin palauttaa jalokala myös Suomen puolelle entiselle reitilleen ja kutukoskilleen. Laatokan lohi on on lähisukua Saimaan järvilohelle. Hiitolanjokeen kudulle nousevien lohien keskikoko on 5-6 kiloa ja suurimmat voivat olla yli 10 kiloisiakin.

Perustietoa Hiitolanjoesta

Hiitolanjoki Karjalan mainio lohijoki

Hiitolanjoki vapautuu– lohi Laatokalta latvavesille

Hiitolanjoen ennallistaminen aukaisi järvilohille vaellusreitin

Tulvavedet tuhosivat ennallistettua Hiitolanjoen koskea – koski virtaa nyt kuin kapeassa rännissä

 

Palokinkosket

Palokin kosket sijaitsevat Heinävedellä ja niiden kautta Juojärven reitin vedet laskevat Heinäveden reitille Varisveteen ja edelleen kohti eteläistä Saimaata ja Vuoksea. Koskien yläpuolella sijaitseva Juojärvi on Suomen 20:ksi suurin järvi. Sen kanssa samassa tasossa ovat Rikkavesi ja Kaavinjärvi. Yhdessä ne muodostavat 309 km2 järvikokonaisuuden, jonka vedenkorkeutta säännöstellään voimalan ja Nälönvirran padoilla. Ennen voimalaitoksen rakentamista koskien virtaama oli 5–80 m3 sekunnissa. Palokin voimala tuottaa vuodessa sähköä keskimäärin 29,5 gigawattituntia, mikä on noin 0,4 promillea Suomen sähköntuotannosta.

Arvio Heinäveden Palokin koskien ennallistamisen merkityksestä uhanalaisten lohikalakantojen, erityisesti äärimmäisen uhanalaisen Saimaan järvilohen, elvyttämisessä Vuoksen vesistössä

Palokin koskien ennallistamisen toteutusmahdollisuudet : selvitysmiehen raportti 26.1.2024

Palokin koskireitin ja vesivoimalaitoksen kalataloudelliset kehittämismahdollisuudet

Kuntaselvityshenkilön raportti Palokin koskien ennallistamisesta

Palokin voimalan käyvän arvon määrittelemisestä

Pohjois-Karjalan vesienhoidon toimenpideohjelma vuosille 2022–2027

 

Vanhoja valokuvia

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kartta

http://www.ely-keskus.fi/documents/10191/50474/Alakoitajoki.jpg/ac74aa88-65fb-4a4a-ac63-27a0d4b02bb9?t=1469170712000