Voidaanko järvilohen luontainen lisääntyminen palauttaa Ala-Koitajoella?

Järvilohi on Atlantin lohen muoto, joka jäi eristyksiin sisävesiin jääkauden jälkeisten geologisten tapahtumien seurauksena. Suomessa on esiintynyt kaksi järvilohikantaa, toinen Saimaalla, toinen Pielisellä. Järvilohemme ovat olleet muista lohikannoista erillään hyvin pitkään. Saimaan järvilohen geneettinen perimä on muovautunut vuosituhansia kestäneen maantieteellisen eristäytyneisyyden aikana ja on siten hyvin ainutlaatuinen. Saimaan järvilohikannan luontaista elinkiertoa ja lisääntymistä ovat varjostaneet useat, ihmisen toimintaan liittyvät uhkatekijät viimeisen sadan vuoden aikana. Aluksi puunuitto, uittoperkaukset sekä muu vesistö-rakentaminen vaikeuttivat järvilohen lisääntymistä. 1950-luvulla alkanut voimalaitosten rakentaminen Pielisjoessa ja Koitajoessa esti lopullisesti kutukalojen nousun jokiin sekä tuhosi lisääntymisalueet miltei kokonaan. Lisäksi Saimaan järvialtaissa tapahtunut kalastus ja kalastuspaineen kasvu 1950-luvulta lähtien ovat entisestään vaikeuttaneet järvilohen asemaa. Pielisen järvilohikanta menetettiin kokonaan jo ennen 1970-lukua Lieksanjoen voimalaitosten rakentamisen seurauksena.

Elvytystoimien avulla Saimaan järvilohikanta on toistaiseksi onnistuttu pelastamaan sukupuutolta. Ensimmäiset emokalapyynnit tehtiin jo 1940-luvulla, jolloin kudulle nousevia järvilohia pyydettiin sukutuotteiden hankkimiseksi. Ensimmäisiä laitosemokaloja alettiin kasvattaa kuitenkin vasta 1960-luvun lopulla, jolloin laitosmädin tuotanto käynnistyi. Saimaan järvilohen säilyminen alkuperäisenä ja sekoittumattomana kantanaan on ollut 1970-luvun alusta lähtien täysin vesiviljelyn ja istutusten varassa. Saimaan järvilohikantaa siirrettiin kalanviljelylaitosten emokalastoista Pielisen alkuperäisen menetetyn kannan tilalle.

Järvilohi on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi. Se ei ole pystynyt lisääntymään luontaisesti vuosikymmeniin. Saimaan alueella eläneen järvilohen entiset kutujoet – Ala-Koitajoki ja Pielisjoki – rakennettiin vesivoimatuotantoon 1950-luvulta lähtien. Viimeistään 1971 lähtien, Kuurnan voimalan valmistuttua Pielisjokeen, noin 20 km Joensuusta ylävirtaan, on järvilohen säilyminen kalastossamme ollut kokonaan kalanviljelyn ja istutusten varassa.

Saimaan säännöstely kalatalouden kannalta 1978

vastineena Ossi Seppovaaran lausuntoon teollisuuden ja uiton vaikutuksesta Pielisjoen ja Koitajoen kalatalouteen

Saimaan lohen luonnonvaraisen lisääntymisen elvyttäminen 2004

Tutkimuksia ja raportteja

Järvilohiemojen (Salmo salar m. sebago) kutukäyttäytymisen seuranta Ala-Koitajoella

Saimaan järvilohen toimenpideohjelma 2021–2030

Postrelease exploration and stress tolerance of landlocked and anadromus Atlantic salmon and their hybrids

Kuurnan voimalaitos. Kuvassa verkko emokalapyyntiä varten. Kuva: Ari Savikko

Korkeimmanoikeuden päätös Kuurnan voimalaitos

Yli 10 vuotta vireillä ollut Ala-Koitajoen virtaaman lisääminen ja voimaloiden kalatalousmaksujen ajanmukaistaminen sai sinettinsä tämän vuoden 2013 alussa. KHO:n antama päätös 29.1.2013 nostaa Pielisjoen voimalaitosten kalatalousmaksuja ja lisää Ala-Koitajoen virtaamaa 2 m3:stä/s keskimäärin 5 m3:iin/s siten, että juoksutus on 6 m3/s huhtikuun alusta syyskuun loppuun ja muun ajan vuodesta 4 m3/s. Lisäjuoksutus on voimassa seitsemän vuoden ajan, jonka kuluessa on mahdollisuus selvittää järvilohen luontaisen lisääntymisen järjestämiskeinot, kutemisen ja mädin hautoutumisen onnistuminen sekä poikastuotannon määrä, ja viimekädessä se saadaanko järvilohi palautettua luonnossa lisääntyväksi. Samanaikaisesti selvitetään, miten luonnossa syntyviä poikasia voidaan laitosviljelyssä hyödyntää parhaiten järvilohen monimuotoisuuden ja elinkelpoisuuden lisäämiseksi .

http://jukuri.luke.fi/handle/10024/519931

MMM loppuraportti Järvilohen palauttaminen Ala-Koitajoelle 2014-2016_jp.pdf (2)