Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi kalastuslain muuttamiseksi

Ehdotus kalastuslain muuttamiseksi

Kalastuslaki 1951

Annettu Helsingissä 28. päivänä syyskuuta 1951

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 luku

Kalastusoikeus.

Kalastusoikeus vesialueella on, jäljempänä mainittavin poikkeuksin, sineen omistajalla.

Meressä kylänrajain ulkopuolella sekä niissä merenrantavesissä ja niiden meren saarien ja luotojen luona, jotka kuuluvat valtiolle, mutta eivät ole minkään tilan omia eivätkä erityisillä ehdoilla kenenkään hallussa, olkoon jokaisella Suomen kansalaisella oikeus harjoittaa kalastusta, mikäli ei ole toisin määrätty tai vastedes määrätä.

Edellä 1 momentissa mainitun kalastusoikeuden kieltämisestä tai rajoittamisesta säädetään asetuksella.

Järven selällä kylänrajain ulkopuolella olkoon siihen ulottuvassa kunnassa asuva oikeutettu harjoittamaan onkimista ja muuta koukkukalastusta. Kuntain on yhteisesti päätettävä, saadaanko sanotussa järvenosassa harjoittaa muutakin kalastusta.

Kunnassa olevalla vesialueella olkoon jokaisella kunnassa asuvalla oikeus harjoittaa onkimista muualla paitsi lohi- tai siikapitoisten vesistöjen koskissa ja virtapaikoissa, rauhoituspiireissä, kalanviljelyslammikoissa ja niihin verrattavissa sekä 13 §:ssä mainituissa paikoissa. Älköön onkimista kuitenkaan ilman lupaa harjoitettako niin lähellä toisen asuttua rantaa, kylpy- tai muuta sellaista paikkaa, että siitä aiheutuu omistajalle tai haltijalle haittaa.

Meren ulkosaaristossa ja aavaa selkää vastassa olevalla kylään kuuluvalla vesialueella olkoon jokaisella kylässä asuvalla oikeus harjoittaa onkimista ja muuta koukkukalastusta, ei kuitenkaan haukisiimalla, heittouistimella tai vieterikoukulla. Muikun, silakan ja kilohailin pyyntiä verkoilla saa sellaisella alueella harjoittaa jokainen kunnassa asuva.

Tarvittaessa voidaan asetuksella määrätä, onko jotakin kalastustapaa pidettävä onkimisena.

Edellä 1 ja 2 momentissa mainittua kalastusta älköön niin harjoitettako, että kalastus kalaveden omistajan tai vuokraajan tavanomaisilla apaja- ja isorysäpaikoilla estyy tai häiriintyy.

Mitä edellä on säädetty, koskee sekä yhteisiä että jaettuja kalavesiä.

Milloin erityiset syyt vaativat, on maatalousministeriö oikeutettu määrätyllä alueella rajoittamaan 1 tai 2 momentissa tarkoitettua kalastusta tai sen kokonaan kieltämään.

Valtion yksityiset kalastukset pysytetään valtiolla, missä ne vanhastaan ovat olleet ja edelleen ovat sen hallussa.

Ylimuistoisella nautinnalla tai muulla perusteella laillisesti saatu yksityinen oikeus kalastuspaikkaan tai kalastukseen toisen kylän rajain sisällä tahi kylänrajan ulkopuolella jää edelleen voimaan. Kuitenkin olkoon ylimuistoinen nautinta kalastuspaikkaan voimassa ainoastaan, milloin paikan rajat ovat täysin varmat.

Jollei oikeutta kalastuspaikkaan tai kalastukseen toisen kylän vedessä sen piirirajaa käytäessä ole hyväksytty, on sitä koskeva kanne pantava asianomaisessa alioikeudessa vireille viimeistään kolmen vuoden kuluessa siitä, kun rajankäynti on saanut lainvoiman.

Milloin kalastusoikeudesta on tuomiolla tai muulla laillisella tavalla määrätty toisin, kuin edellä on säädetty, olkoon sellainen määräys edelleen noudatettavana.

Kun kalastusoikeus, jonka ei voida katsoa rajoittuvan kotitarve- tai virkistyskalastukseen, anetaan vuokralle, on vuokrasopimus tehtävä määräajaksi, vähintään viideksi ja enintään kahdeksikymmeneksiviideksi vuodeksi, sekä laadittava kirjallisesti ja todistajain allekirjoitettava. Jos sellaisesta kalastusoikeuden vuokrasta on tehty suullinen välipuhe, saa sopimuspuoli toiselle sopimuspuolelle toimittamansa haasteen nojalla oikeudessa vaatia välipuhetta vahvistettavaksi. Sen mukaan, mikä selvitys saadaan vuokratun kalastusoikeuden laajuudesta ja sitä vastaavasta vuokramaksusta, oikeus vahvistaa sopimuksen olemaan voimassa asianosaisten kesken, huomioon ottamalla vuokra-aikaan nähden, mitä edellä on säädetty. Täten vahvistettu vuokrasopimus on yhtä pätevä kuin laillisesti tehty kirjallinen vuokrasopimus.

Jos vesialue, jolla tapahtuvasta kalastuksesta on tehty 1 momentissa tarkoitettu vuokrasopimus, annetaan vuokra-ajan päätyttyä uudelleen vuokralle, on vuokramiehellä joka kerta etuoikeus saada kalastusoikeus uudelleen vuokralle. Vuokramies, joka on tyytymätön vuokraehtoihin, voi saattaa asian oikeuden tutkittavaksi, ja määrätköön oikeus kohtuullisina pidettävät vuokraehdot.

Vuokrasopimus, jota tarkoitetaan 1 momentissa, on myös vesialueen uutta omistajaa sitova.

Vesialueen omistaja voi purkaa kalastusoikeutta koskevan vuokrasopimuksen tai jättää sen uudistamatta, jos vuokramies laiminlyö vuokramaksun suorittamisen tai muutoin rikkoo velvollisuutensa taikka käyttää väärin kalastusoikeuttansa ja siten vaarantaa kalakannan säilymistä.

Sillä, jonka omistamassa kalavedessä toisella on kalastusoikeus, olkoon valta lunastaa tämä oikeus suorittamalla sen täysi arvo. Jollei arvoa muutoin voida määrätä, katsotaan sen vastaavan kaksikymmenkertaista viimeisten viiden vuoden aikana kalastuksesta keskimäärin saatua vuotuista puhdasta tuottoa, jota määrättäessä on muiden kustannusten ohella otettava lukuun myös kalastukseen sekä kalojen myytäväksi valmistamiseen, kuljettamiseen ja myymiseen tarvittavan työn raha-arvo.

Jos on riita tästä arvosta, tulee oikeuden määräämäin uskottujen miesten ennen asian ratkaisemista toimittaa katselmus ja arvioiminen.

Edellä 1 momentissa mainitun lunastuksen alaisia eivät kuitenkaan ole valtiolle kuuluvat kalastukset, eivät myöskään laillisesti merkityt lohi- tai siika-apajat eivätkä kalapadot, joissa erikseen myönnetyn oikeuden perusteella harjoitetaan lohen, siian tai nahkiaisen pyyntiä Kalastustorppain lunastamisesta 18 päivänä tammikuuta 1924 annetun lain (16/24) mukaan syntyneille tiloille kuuluvaa kalastusoikeutta älköön myöskään näin lunastettako.

10§

Kalaväylänä on joessa, virrassa ja koskessa sekä väyläsalmessa valtaväylä.

Meressä ja järvessä jatkuu kalaväylä yhtenä tai useampana haarana valtaväylästä veden syvimmällä kohdalla niin kauaksi selkäveteen, ettei nousu- tai laskukalan kulku voi tulla estetyksi. Kalaväylä voidaan kuitenkin paikallisen kalastussäännön määräyksellä tai 99 §:ssä mainitussa toimituksessa sijoittaa muuhunkin kuin veden syvimpään kohtaan, mikäli se kalan kulun turvaamiseksi on tarpeen. Kalaväylän leveys on mitattava siten, että veden keskikorkeuden vallitessa kullakin etäisyydellä valtaväylästä kalaväylän muodostama vesialue on kolmannes koko vesialueesta, jollei siitä ole paikallisessa kalastussäännössä toisin määrätty.

Paikallisessa kalastussäännössä voidaan kalaväylä sitä paitsi määrätä myös muuhun kuin 1 ja 2 momentissa mainittuun veteen.

Kalaväylä on pidettävä vapaana kalapadoista ja muista seisovista kalanpyydyksistä, pitkääsiimaa tai muuta koukkupyydystä lukuun ottamatta, älköönkä siinä liikkuvallakaan rihmapyydyksellä toisin kalastettako, kuin että puolet kalaväylän leveydestä aina on avoinna.

Jos joku tätä ennen on saanut oikeuden kalapadolla sulkea kalaväylää toisin, kuin edellä on säädetty, nauttikoon tätä oikeutta; olkoon kuitenkin velvollinen, jos valtio tai ylempänä tai alempana olevien kalavesien omistajat sitä vaativat, lunastusta vastaan luopumaan sellaisesta oikeudesta, niinkuin kiinteän omaisuuden pakkolunastuksesta yleiseen tarpeeseen on säädetty.

Erityisten syiden vaatiessa voidaan antaa lupa kalanpyydyksellä sulkea määrätty osa jostakin kalaväylästä.

11§

Isorysää, lohikatiskaa tai muuta niihin verrattavaa pyydystä älköön ilman aikaisemmin saavutettua oikeutta tai erityistä lupaa laskettako viittä kilometriä lähemmäksi Kemijoen, Iijoen, Kiiminginjoen, Oulujoen tai Kokemäenjoen suuta taikka Kymijoen haarojen suuta eikä kolmea kilometriä lähemmäksi muiden mereen laskevien lohi- tai siikapitoisten jokien suuta älköönkä lahden tai selän ainoana tai pääasiallisena vesireittinä olevaan salmeen eikä sen ulkopuolelle kahtasataa metriä lähemmäksi.

12§

Lohi- tai siikapitoisessa joessa, virrassa ja koskessa sekä meressä lohi- tai siikapitoisen joen suulla 11 §:ssä mainituilla alueilla olkoon kalastus nuotalla tai muulla liikkuvalla rihmapyydyksellä kielletty lukuun ottamatta lippoamista rannalta tai maakiinteiseltä sillalta.

Kuitenkin on nuotanveto sallittu paikassa, jossa siihen on vanhastaan saatu oikeus, sekä erityisellä luvalla muissakin paikoissa.

13§

Kalatiessä sekä sadan metrin matkalla sen ala- ja yläsuusta olkoon kaikenlainen kalastus kielletty.

Minkäänlaista kalastusta älköön myöskään harjoitettako johtokanavassa eikä sadan metrin matkalla koko vesistön poikki rakennetun padon alapuolella.

Mitä edellä on säädetty, ei koske ennen 1 päivää maaliskuuta 1903 laillisesti rakennettuja kalastuslaitteita.

Jos osoittautuu tarpeelliseksi, voidaan kalastuksen harjoittaminen kieltää tai rajoittaa laajemmalti, kuin 1, 2 ja 3 momentissa on säädetty, tai myöntää helpotuksia sanottujen momenttien säännöksistä.

14§

Älköön kalastusta harjoitettako siten, että sillä tarpeettomasti aiheutetaan haittaa tai vahinkoa toisen kalastukselle tai että kalan pääseminen rauhoitetulle alueelle tai toisen veteen tahi sen kulku koskessa estetään.

Järven, jonka ainoastaan puro yhdistää toiseen veteen, saa kuitenkin lääninhallituksen luvalla sulkea kalastusta ja kalaveden hoitoa varten, jollei siitä ole toiselle mainittavaa vahinkoa. Sanaa olkoon laki puron tai puron osan sulkemisesta mainitussa tarkoituksessa.

Milloin sulkemisen havaitaan tuottavan toiselle mainittavaa vahinkoa, määrätköön oikeus puron avattavaksi. Sulkemisesta aiheutunut vahinko on vaadittaessa korvattava.

15§

Sille, joka raivaa uuden tai ainakin viisi edellistä vuotta käyttämättömänä olleen kelpaamattomaksi käyneen nuotta-apajan kylän vesialueen ulkopuolella meressä, myöntäköön lääninhallitus hakemuksesta oikeuden yksin harjoittaa siinä nuottapyyntiä enintään kymmenen tai, jos raivauskustannukset ovat olleet erikoisen suuret, enintään kaksikymmentä vuotta.

16§

Kun useammat tahtovat käyttää samaa nuotta-apajaa kylän vesialueen ulkopuolella meressä eivätkä voi siinä samanaikaisesti kalastaa, vetäkööt apajan tarpeettomasti viivyttelemättä siinä järjestyksessä, kuin ovat paikalle saapuneet.

Nuottakunta, jolle talvinuotta-apajan vetokuntoon saattaminen on aiheuttanut muutakin työtä kuin uittoavantojen hakkausta, olkoon oikeutettu saamaan silta muilta, jotka käyttävät samaa apajaa, kohtuullisen korvauksen.

17§

Milloin kalanviljelyslaitos istuttaa siikaa tai lohilajeja sellaiseen vesistöön, että istutuksesta on yleistä hyötyä, ja mädin hankinta tätä tarkoitusta varten tuottaa suuria vaikeuksia tai kohtuuttomia kustannuksia, voi lääninhallitus asianomaista kalastusoikeuden haltijaa kuultuaan antaa laitokselle enintään kymmeneksi vuodeksi kerrallaan luvan sanottuun tarkoitukseen pyydystää siikoja ja lohia toiselle kuuluvassa kelavedessä. Lupaa koskevassa päätöksessä on laitos kalakannalle täten aiheutuvan vahingon korvaamiseksi velvoitettava istuttamaan veteen, mistä kutukalat pyydetään, kalanpoikasia määrän, joka on vähintään viidesosa sieltä otetusta mätimunien luvusta.

18§

Kalastusta ammattinaan harjoittavalla olkoon oikeus 2 §:ssä mainituilla valtiolle kuuluvilla rannoilla, saarilla ja luodoilla, joita ei ole muuhun käyttöön varattu, kohtuullista korvausta vastaan saada maata käytettäväkseen kelastuksessa tarvittavien asuinhuoneiden, aittojen ja valmistushuoneiden rakentamista sekä kuivaustelineiden pystyttämistä varten, mikäli maata tähän riittää.

Lääninhallitus osoittakoon sitä varten tarpeelliset alat.

Milloin 1 momentissa mainittuja alueita ei ole käytettävänä, olkoon kalastusta ammattinaan harjoittavalla, kun se hänen kalastustoiminnalleen on välttämätöntä, lupa aavan meren ulkosaarilla rakentaa olaista aineistaan majailu- sekä pyydysten kuivaus-, säilytys- ja saaliin varastoimissuojia sekä maihinnousua varten tarpeellinen venelaituri.

Rannanomistaja osoittakoon tähän tarkoitukseen sopivan paikan ja saakoon arvion mukaan täyden korvauksen mainitusta kiinteistön käyttämisestä.

19§

Kalastusoikeuden haltijalla ja hänen apulaisillaan olkoon lupa, milloin se pyydyksien laskemista, nostamista ja kokemista varten on tarpeellista, astua toisen rannalle, ei kuitenkaan tontille, puutarhaan eikä kylpypaikalle, sekä panna pyydyksiinkuivamaan rannalle muualla paitsi vastamainituilla alueilla, varastopaikoilla, puistoissa tai viljellyillä tiluksilla. Jos rannanomistaja on osoittanut tähän tarkoitukseen sopivan paikan, älköön muuta aluetta siihen käytettäkö.

Rannanomistaja saakoon 1 momentissa mainituissa tapauksissa arvion mukaan täyden korvauksen kaikesta kärsimästään vahingosta ja haitasta.

Rannanomistajan tulee osoittaa kalastusoikeuden haltijalle maansa kautta kulkutie kalavedelle, jollei tämä muutoin voi sinne sopivasti päästä, sekä tarvittaessa veneenpitopaikka, joista eduista korvaus on suoritettava.

20§

Luvasta tai kiellosta, josta säädetään 10 §:n 6 momentissa, 11 §:ssä, 12 §:n 2 momentissa ja 13 §:n 4 momentissa, päättää maatalousministeriö, jollei siitä ole paikellisessa kalastussäännössä määrätty.

21§

Mitä edellä 1, 3 ja 6―9 §:ssä on säädetty kalastusoikeudesta, koskee myös oikeutta ravun ja helmisimpukan pyyntiin.

2 luku

Pyyntirajoitukset.

Pyydykset.

22§

Kalastuksessa älköön käytettäkö:

1) räjähdysaineita, ampuma-aseita, myrkyllisiä tai huumaavia aineita eikä sähkövirtaa;

2) kokonaan tai osaksi kankaasta tehtyä pyydystä;

3) sellaisia esineitä tai laitteita pohjassa, vedessä tai sen yläpuolella, joiden tarkoituksena on peloittamalla ohjata kala pyydykseen; eikä

4) pyydyksiä, joiden rakenne tai käyttö on muualla tässä laissa kielletty.

23§

Langasta kudotussa pyydyksessä pitää solmujen välin olla, solmujen keskipisteestä mitaten, pyydyksen ollessa märkänä ja langan suoraksi vedettynä vähintään:

1) kuoreen-, muikun- ja kilohailinpyydyksessä 10 millimetriä;

2) silakanpyydyksessä 12 millimetriä;

3) lohen, taimenen ja järvitaimenen silmällä ottavassa pyydyksessä 55 millimetriä ja muussa pyydyksessä 50 millimetriä; sekä

4) muun kalan pyydyksessä 27 millimetriä, paitsi isorysässä 32 millimetriä.

Jos silakkaa tai kilohailia pidetään elävänä nuotassa vähintään vuorokauden ajan, olkoon lupa käyttää nuottaa, jossa solmujen väli on vähintään 8 millimetriä.

Lohirysässä on lupa käyttää sellaista aitaja etuverkkoa, jossa solmujen väli on vähintään 35 millimetriä.

Langasta kudottu pyydys pantakoon paulalle tai vanteelle siten, että sen silmät pysyvät mahdollisimman avonaisina.

Mitä 1 momentissa on säädetty, ei koske ankeriasrysää eikä välineitä, joilla kala nostetaan pyydyksestä, eikä myöskään langasta kudottua pyydystä, jota käytetään yksinomaan kiiskin, syöttikalan tai piikkikalan pyynnissä. Sanotussa pyynnissä käytettävä verkko älköön olko 120 senttimetriä korkeampi älköönkä nuotta 200 senttimetriä korkeampi, paitsi piikkikalan pyynnissä.

24§

Liistoista, vitsoista, juurista, tuohesta tai muusta senkaltaisesta aineesta tehdyssä katiskassa, merrassa tai muussa pyydyksessä älköön rakojen leveys olko 25 millimetriä eikä siteitten väli 150 millimetriä pienempi.

Tiheämpää mertaa on lupa käyttää nahkiaisen, ankeriaan ja ravun pyynnissä.

Katiskan ja rysän suu on vedenpinnan yläpuolella aina pidettävä suljettuna.

25§

Metallilankaverkosta valmistetussa pyydyksessä älköön silmien läpimitta mihinkään suuntaan mitaten olko 35 millimetriä pienempi.

Eräiden pyydysten ja kalastustapojen käyttäminen.

26§

Jäitten lähdön aikana ja sen jälkeen kesäkuun 20 päivän loppuun asti olkoon kaikenlainen kalastus liikkuvalla rihmapyydyksellä kielletty seuraavin poikkeuksin:

1) silakkaa saa pyydystää ajoverkolla sekä apajissa, jotka vanhastaan on laillisesti merkitty näiden kalojen pyyntiä varten;

2) lohta, taimenta ja siikaa on lupa pyydystää apajissa, jotka vanhastaan on laillisesti merkitty näiden kalojen pyyntiä varten;

3) muikkua ja siikaa saa pyydystää kohonuotalla selkävesillä ja avorannoilla kesäkuun 1 päivästä alkaen sekä muikkua aina ajoverkoilla meressä; sekä

4) kuoretta saa pyydystää nuotalla järvessä ja meressä niiden nousu- ja kutupaikoilla sekä haavilla joessa ja virrassa kymmenen päivän aikana jäitten lähdöstä lukien ja kohonuotalla selkävesillä ja avorannoilla kesäkuun 1 päivästä alkaen.

Kittilän kihlakunnassa on lupa kalastaa nuotalla kaikkina vuodenaikoina, ei kuitenkaan 12 §:ssä mainituissa vesissä.

27§

Sellaista isorysää ja muuta samantapaista joko pohjalla varustettua tai pesän alaosasta koettaessa umpeenmenevää sulkupyydystä, joka johtolaitteineen ja -verkkoineen on joltakin osaltaan puoltatoista metriä korkeampi, ei saa käyttää muualla kuin meressä.

28§

Kylänrajain ulkopuolella älköön seisovaa pyydystä meressä pantako sataa metriä lähemmäksi nuotta-apajaa älköönkä lähemmäksi toisen isorysää tai siihen verrattavaa pyydystä kuin kaksisataa metriä sen sivulta ja neljäkymmentä metriä sen päästä lukien, ellei pyydysten sijoittamisesta toisin määrätä.

29§

Kuoreen-, muikun- ja silakanpyydyksellä älköön kalastettako sellaisessa paikassa tai sellaisena aikana, että sillä mainittavammin saadaan muutakin kalaa.

30§

Kalastus atraimella, niin myös kalastus haavilla tulta tai valoa käyttämällä on kielletty lohi- tahi siikapitoisessa joessa, virrassa ja koskessa sekä huhtikuun 15 päivän, alusta kesäkuun 20 päivän loppuun muissakin vesissä.

31§

Kalan säikyttäminen tarpomalla tai muulla tavoin on verkkokalastuksessa kielletty huhtikuun 15 päivän alusta kesäkuun 20 päivän loppuun.

32§

Kemi- ja Ounasjoessa, Simojoessa, Kiiminginjoessa, Iijoessa ja Oulujoessa älköön padossa, joka ei ole tarkoitettu lohensukuisten kalojen pyyntiä varten, käytettäkö mertaa, rysää tai lanaa, jossa pyyntiaukko tai siinä oleva nieluvanne johonkin suuntaan on läpimitaltaan 160 millimetriä suurempi.

Siianpyyntiä älköön kiintonaisilla kalastuslaitteilla harjoitettako 1 momentissa mainituissa joissa muina aikoina kuin heinäkuun 25 päivän alusta syyskuun 30 päivän loppuun. Olkoon kuitenkin siianpyynti lyhyillä tulvapadoilla näissäkin joissa sallittu niin kauan, kuin kevättulvaa kestää, ei kuitenkaan kauemmin kuin kesäkuun 14 päivän loppuun.

33§

Sinä aikana, jona jokin kalalaji tai rapu on rauhoitettu, niinkuin 34, 35 ja 36 §:ssä säädetään tai erikseen määrätään, älköön vedessä pidettäkö pyydystä, joka on niiden pyyntiä varten tehty tai erityisesti siihen sopiva.

Rauhoitusajat.

34§

Seuraavat kalalajit ovat rauhoitettuja ja niiden pyynti on kielletty alempana mainittuina aikoina:

1) lohi, taimen, järvitaimen ja purotaimen eli tammukka joessa, virrassa ja koskessa syyskuun 1 päivän alusta marraskuun loppuun, kuitenkin siten, että niiden pyynti onkimalla on sallittu syyskuun 10 päivän loppuun ja marraskuun 16 päivän alusta lukien;

2) siika, paitsi meressä, lokakuun ja marraskuun ajan;

3) kuha toukokuun 16 päivän alusta kesäkuun 20 päivän loppuun;

4) harjus huhtikuun 16 toukokuun ajan; sekä

5) nahkiainen huhtikuun alusta elokuun 15 päivän loppuun.

35§

Rapu on rauhoitettu ja sen pyydystäminen kielletty marraskuun alusta heinäkuun 20 päivän loppuun.

36§

Jos arvokasta kalalajia tai rapua kalaveden omistajan tai haltijan toimesta taikka suostumuksella istutetaan veteen, missä sitä ei ole tai mistä se on häviämässä, älköön kukaan ensimmäisen istutusvuoden ja lähinnä seuraavien kuuden tai, milloin muikkua on istutettu, kolmen kalenterivuoden aikana vedestä ottako sellaista kalaa tai rapua.

Kiellosta on istuttajan tai kelaveden omistajan taikka haltijan kuulutettava kunnan ilmoitustaululla ja vuosittain uudistettava kuulutus.

37§

Kala tai rapu, joka sen rauhoitusaikana on saatu pyydyksestä elävänä ja vahingoittumattomana muun pyynnin yhteydessä, on viipymättä laskettava takaisin veteen.

Rauhoituspiirit.

38§

Kalakannan suojelemista varten voidaan rauhoituspiiriksi erottaa paikkoja, joissa veden arvokkaimmat kalalajit kutevat tai oleskelevat taikka joita ne käyttävät kulkutienään, sekä tarpeellinen osa niihin rajoittuvasta vesialueesta.

Rauhoituspiirin määräämisestä päättävät, milloin kalavesi on jaettu, veden omistajat yhteisellä sopimuksella tai kukin omistaja alueellaan ja, milloin kalavettä ei ole jaettu, kalastuskunta tai kalastushoitoyhtymä.

Tarvittaessa olkoon valtiolla sekä kalastuskunnalla ja kalastushoitoyhtymällä oikeus, niinkuin kiinteän omaisuuden pakkolunastuksesta yleiseen tarpeeseen on säädetty, lunastaa määrätty alue rauhoituspiiriksi.

Rauhoituspiirin erottamisesta vesialueen jaossa on erikseen säädetty, ja otettakoon tällöin rauhoituspiiriksi jokaisen kalaveden pinta-alasta enintään kymmenesosa, mikäli mahdollista yhtenäisenä alueena sellaisilta paikoilta, jotka 1 momentissa mainitaan. Rajatusten olevia kalavesiä varten muodostettakoon yhteinen rauhoituspiiri, jos kalaveden omistajat siltä sopivat, ja otettakoon tällöin rauhoituspiiriksi enintään viidestoistaosa kalavesien yhteenlasketusta pintaalasta.

39§

Kun rauhoituspiiri muodostetaan pakkolunastuksella tai vesialueen jaossa, on lääninhallituksen vahvistettava, minä aikana ja millä tavoin kalastus on rauhoituspiirissä oleva kielletty tai rajoitettu, ja voi lääninhallitus, olosuhteiden muututtua, vahvistaa uudet määräykset kalastuksesta rauhoituspiirissä. Niissä tapauksissa, joista on säädetty 38 §:n 2 momentissa, noudatettakoon tehtyä sopimusta tai kalastuskunnan taikka kalastushoitoyhtymän päätöstä.

40§

Rauhoituspiirissä, joka on syntynyt 38 §:n 3 tai 4 momentissa säädetyllä tavalla, älköön otettako kiveä, savea, hiekkaa, malmia tai muuta sellaista älköönkä siinä harjoitettako lauttausta tai piiriä varten määrättynä rauhoitusaikana kuljettako veneillä tai muilla aluksilla, milloin lauttaus- ja kulkuväylää muutoin on riittävästi, tahi toimitettako muutakaan, mikä häiritsee kalaa. Kuitenkin olkoon lupa korjata vesiruohoa heinäkuun 5 päivän jälkeen.

Rauhoituspiirissä, joka on syntynyt muulla tavoin, voi lääninhallitus hakemuksesta määrätä noudatettavaksi 1 momentissa mainittuja rajoituksia.

41§

Rauhoituspiiri on osoitettava sopivilla merkeillä.

Sellaisen rauhoituspiirin merkitsemisen ja kartoittamisen, jota tarkoitetaan 40 §:n 1 tai 2 momentissa, toimittaa maanmittausinsinööri, joka tarpeen mukaan velvoittaa kelastuskunnan tai kalaveden omistajan merkein pitämään rauhoituspiirin rajat myös vedessä nähtävinä. Muun rauhoituspiirin on kalaveden omistaja oikeutettu varustamaan merkeillä.

Muutoksenhausta 40 §:n 1 tai 2 momentissa tarkoitetun rauhoituspiirin merkitsemiseen ja kartoittamiseen on voimassa, mitä muutoksenhausta rajankäyntitoimitukseen on erikseen säädetty. Rauhoituspiiristä on tehtävä merkintä maarekisteriin.

Alimmat mitat.

42§

Älköön kukaan pyydystäkö alempana mainittuja kalalajeja, elleivät ne täytä seuraavia laittoja mitattuna leuan päästä pyrstön keskimmäisten ruotojen kärkeen:

lohi 50 senttimetriä;

hauki 33 senttimetriä;

taimen ja kuha 35 senttimetriä;

järvitaimen, nieriä, lahna ja säyne 30 senttimetriä; sekä

siika ja harjus 25 senttimetriä.

43§

Älköön kukaan pyydystäkö tai tappako rapua, joka ei ole 10 senttimetriä mitattuna otsapiikin kärjestä suoraksi ojennetun pyrstön keskimmäisen kilven ulkoreunaan.

44§

Pyydyksestä saatu elävä ja vahingoittumaton alamittainen kala ja rapu on viipymättä laskettava takaisin veteen.

Muut määräykset.

45§

Kalastuksen päätyttyä on vaajat, seipäät ja muut siinä käytetyt esineet, jotka eivät kuulu kiintonaiseen kalastuslaitteeseen, viivyttelemättä poistettava vedestä.

Patojen painokivet on patoa purettaessa tuotava maalle.

46§

Vesilaitoksen tulokanavaan tai vesijohtoon on asetettava laitteet, jotka estävät kaloja joutumasta laitokseen. Jos tällaisena laitteena on välppäaita, saa rakojen leveys olla enintään 30 millimetriä, mikäli maataloushallitus ei ole antanut lupaa harvempien välppäaitojen pitämiseen.

Sellaista laitetta on kuitenkin lupa pitää nostettuna, kun jää peittää veden tai jäät lähtevät tahi jääsohjoa muodostuu.

47§

Kanavaa, vesijohtoa tai kalatietä kuiville laskettaessa on siinä olevat kalat viipymättä päästettavä takaisin veteen.

Vesistöön rakennettaessa älköön ilman erinomaista tarvetta vettä siten nostettako tai laskettako taikka muutoin niin meneteltäkö, että sillä hävitetään kalakantaa tai aiheutetaan kalastukselle muuta vahinkoa.

48§

Kalaveden saastuttamisesta ja muusta kalaveden ja kalastuksen vahingoittamisesta on kielto erikseen säädetty.

49§

Kalataloudellisesti yhtenäistä vesistöaluetta tai sen määrättyä osaa varten voidaan asetuksella antaa paikallinen kalastussääntö.

Paikallisessa kalastussäännössä voidaan antaa tässä luvussa pyydyksistä, pyydysten ja kalastustapojen käyttämisestä, rauhoitusajasta ja alimmasta mitasta annetuista säännöksistä poikkeavia ja tämän lisäksi muitakin kalaveden hoitoa koskevia sekä 10―-12 ja 20 §:ssä tarkoitettuja määräyksi ä.

50§

Kun kala- tai rapukannan säilymisen tai tarpeellisen lisäämisen katsotaan sitä vaativan, on maatalousministeriöllä oikeus määrättyä vesistöaluetta tai sen osaa varten määräajaksi:

1) kieltää muutoin luvallisen pyydyksen käyttäminen tai sitä rajoittaa;

2) määrätä 23―25 §:ssä mainitut pyydykset sanotuissa lainkohdissa säädettyä harvemmiksi;

3) pitentää 34―36§:ssä mainittuja rauhoitusaikoja tai määrätä rauhoitusaika kalalle, joka ei muutoin ole rauhoitettu, taikka muutoin rajoittaa kalan tai ravun pyyntiä tahi se kokonaan kieltää; sekä

4) määrätä alin mitta 42 ja 43 §:ssä säädettyä suuremmaksi tai kalalle, jota ei 42 §:ssä ole mainittu.

51§

Kun on erinomaisia syitä, on maatalousministeriöllä oikeus määrättyä vesistöaluetta tai sen osaa varten määräajaksi tai toistaiseksi ja tarpeen vaatiessa asettamillaan ehdoilla antaa lupa:

1) 22―33 §:ssä kielletyn pyydyksen tai kalastustavan käyttämiseen;

2) 34―36 §:ssä rauhoitetun kalan tai ravun pyydystämiseen sen rauhoitusaikana; sekä

3) 42 ja 43 §:ssä säädettyä mittaa pienemmän kalan tai ravun pyydystämiseen.

52§

Siirtoistutusta tai kalanviljelystä taikka tieteellistä tutkimusta tahi muuta perusteltua tarkoitusta varten on maataloushallituksella valta määräämillään ehdoilla antaa määräajaksi oikeus pyydystää, kalastusoikeuden haltijan suostumuksella tai 17 §:ssä mainituissa tapauksissa lääninhallituksen luvalla, kaloja tai rapuja määrätyssä vesistössä tai vesistön osassa rauhoitusaikana tai kalaväylässä, kalatiessä ja muulla rauhoitetulla alueella tahi kielletyllä pyydyksellä taikka alamittaisina. Sellaista oikeutta ei voi toiselle siirtää.

3 luku

Kalastusoikeuden käytön ja kalaveden hoidon järjestäminen.

Yleinen säännös.

53§

Kalastusoikeuden haltija on velvollinen nim järjestämään kalavetensä hoidon ja kalastuksensa, että kala- ja rapukannan säilyminen on turvattu.

Jos kalastusoikeuden haltija harjoittaa kalastusta tai ravun pyydystämistä siten, että kala- tai rapukannan säilyminen vaarannetaan tai jos kalastuskunta sallii liian suuren pyydysmäärän käyttämisen yhteisessä kalavedessä, voi lääninhallitus maataloushallitusta kuultuaan kieltää kalastusoikeuden haltijan toistaiseksi, enintään kolmeksi vuodeksi, käyttämästä kalastusoikeuttaan tai sitä rajoittaa. Sama olkoon laki, milloin kalastuksen järjestämisestä yhteisessä kalavedessä annettuja muita määräyksiä ei noudateta tai milloin tarpeen vaatimaa kalastushoitoyhtymää ei saada perustetuksi taikka milloin kalastusoikeuden haltija kalavedessä, joka on yhteydessä toisen kalaveden kanssa, harjoittaa kalastusta sellaisella tavalla, että se ilmeisesti on vahingoksi toisen kalastukselle tai esteenä toisen toimenpiteille, jotka tarkoittavat yhteisen kalakannan säilyttämistä tai lisäämistä siinä vesistössä, missä kummallakin on kalastusoikeus. Kielto voidaan kohdistaa jokaiseen kalastusoikeuden haltijaan, joka aiheuttaa, että kelastusta ei järjestetä tässä laissa edellytetyllä tavalla.

Ennen kuin 2 momentissa mainittu kielto annetaan, on asianomaisille varattava tilaisuus lääninhallituksen määräämässä järjestyksessä antaa selityksensä asiassa.

Kiellon, jota tarkoitetaan 2 momentissa, voi lääninhallitus kumota, milloin siihen ei enää ole syytä. Kiellosta ja sen kumoamisesta pantakoon kuulutus kunnan ilmoitustaululle.

Valtion kalastusoikeudet ja kalavedet.

54§

Tarkemmat säännökset valtion yksityisten kalastusten käyttämisestä ja kalastamisesta valtiolle kuuluvissa kalavesissä sekä näiden hoidosta annetaan asetuksella, jolloin paikallisen väestön etu on ensi sijassa otettava huomioon.

Kalastusta, joka mainitaan 1 momentissa, älköön siten järjestettäkö, että kala- ja rapukannan säilyminen vaarantuu.

Kunnalliset järjestyssäännöt.

55§

Jos vedessä, joka mainitaan 3 §:ssä, muunkin kuin koukkukalastuksen harjoittaminen on sallittu, on kuntain yhteisesti laadittava kalastusta koskevat järjestyssäännöt, jotka on alistettava lääninhallituksen vahvistettaviksi.

Kalastuskunta.

56§

Yhteisen kalaveden osakkaat muodostavat kalastuskunnan.

Sellaisen tilan omistaja, jolla kalastustorppain lunastamisesta annetun lain (16/ 24) nojalla on oikeus kalastukseen yhteisellä vesialueella, on kalastuskunnan osakas, niinkuin siitä erikseen on säädetty.

Kalastuskunnan tehtävänä on järjestää alueellaan kalastuksen harjoittaminen ja kalaveden hoito siten, että kala- ja rapukannan säilyminen turvataan.

Näitä tarkoituksia varten on kalastuskunnan hyväksyttävä säännöt, jotka on alistettava lääninhallituksen tarkastettaviksi.

Milloin yhteisen kalaveden merkitys on vähäinen tai muu painava syy on olemassa, on lääninhallituksella oikeus vapauttaa osakkaat kalastuskunnan toiminnan järjestämisestä.

57§

Milloin raja yhteisen kalaveden ympäri on käyty, on kunnallishallituksen puheenjohtajan määräämän pätevän henkilön, joka siihen suostuu, kutsuttava kalaveden osakkaat kokoukseen päättämään kalastuskunnan järjestäytymisestä. Rajankäynnin päätyttyä on maanmittausinsinöörin siitä heti kunnallishallituksen puheenjohtajalle ilmoitettava.

Kokouskutsun sisällöstä ja sen saattamisesta kalaveden osakkaiden tietoon on vastaavasti voimassa, mitä siitä on säädetty eräistä yhteisistä alueista ja niihin verrattavista etuuksista 9 päivänä toukokuuta 1940 annetun lain (204/40) 4 §:ssä. Kokouksesta aiheutuvat kustannukset suoritetaan kunnan varoista, ja on kunta oikeutettu saamaan niistä korvauksen kalastuskunnalta. Jos kaikki osakkaat kokoontuvat ilman sanottua kutsua, olkoon kokous kuitenkin päätösvaltainen.

58§

Kalastuskunnan kokouksissa on kullakin osakkaalla vesialueosuutensa mukainen äänimäärä, jolleivät kaikki osakkaat toisin sovi.

Milloin osakas esittää kalastuskunnan kokouksessa vaatimansa äänimäärän tueksi todennäköisiä syitä, mutta äänimäärästä syntyy erimielisyyttä, ratkaiskoon kokous asian päätöksellä. Jos esitettyä selvitystä ei pidetä riittävänä, kehoittakoon kokous osakasta toimittamaan tarpeellisen lisäselvityksen tai päättäköön hankkia maanmittauskonttorista riidanalaiset osakasten vesialueosuudet osoittavan luettelon. Luettelosta ei kanneta lunastusta. Päätöstä, jota tässä momentissa tarkoitetaan, voi siihen tyytymätön moittia, niinkuin 66 §:ssä säädetään.

Jollei sellaista luetteloa, kuin 2 momentissa on mainittu, voida maanmittauskonttorista antaa, hankittakoon maanmittausinsinöörille määräys kalastuskunnan osakasluettelon laatimiseen paikalla pidettävässä kokouksessa.

59§

Kalastuskunta valitkoon vuodeksi kerrallaan itselleen johtokunnan ja sille esimiehen ja varaesimiehen.

Johtokunta valvoo kalastuskunnan etua ja edustaa kalaveden käyttöä ja hoitoa koskevissa asioissa kalastuskuntaa sen yksityistä osakasta ja kolmatta henkilöä vastaan.

Kalavettä koskevaa oikeudenkäyntiä älköön johtokunta panko vireille ilman osakasten kokouksen päätöstä. Osakas, joka kokouksessa on päätöstä vastustanut, on velvollinen maksamaan oikeudenkäynnin kustannuksista korkeintaan sen määrän, jota arvoltaan vastaa etu, minkä voidaan oikeudenkäynnistä osoittaa tulleen hänelle kalaveden osakkaana.

Milloin johtokunta tai kalastuskunnan kokous päättää, että kalavettä koskevaan oikeudenkäyntiin ei ole ryhdyttävä, olkoon osakkaalla kuitenkin valta ajaa kannetta asiassa. Mitä siten voitetaan, tulkoon yhteiseksi hyväksi, ja on kukin osakas saamansa edun arvoon asti velvollinen ottamaan osaa oikeudenkäynnistä johtuneihin kustannuksiin.

Haasteen, julkisen viranomaisen käskyn tai muun tiedonannon on katsottava tulleen kalastuskunnan ja sen johtokunnan tiedoksi, kun se on laillisessa järjestyksessä toimitettu johtokunnan esimiehelle tai varaesimiehelle, joiden on huolehdittava siitä, että asia hyvissä ajoin saatetaan osakasten tietoon.

60§

Kalastuskunta, johon kuuluu enintään viisi osakasta, voi toimia myös ilman johtokuntaa, missä tapauksessa kalastuskunnan kokous hoitaa johtokunnalle kuuluvat tehtävät, ja sovellettakoon sellaiseen kokoukseen, mitä kalastuskunnan johtokunnasta on säädetty.

Kalastuskunta olkoon tässä tapauksessa kuitenkin velvollinen valitsemaan itselleen esimiehen ja varaesimiehen.

61§

Kalastuskunnan kokouksessa voi osakasta edustaa hänen valtuuttamansa asiamies. Älköön kuitenkaan kukaan esiintykö useamman kuin yhden osakkaan asiamiehenä.

Kokouksessa älköön ratkaistako asioita, joista kokouskutsussa ei ole ilmoitettu.

Kokouksessa pidettäköön pöytäkirjaa, joka on tarkistettava.

62§

Kalastuskunnan kokouksen päätökseksi katsottakoon se mielipide, jonka puolesta on annettu suurin äänimäärä. Äänten jakautuessa tasan tulee päätökseksi se mielipide, jota pääluvun mukaan useimmat ovat kannattaneet. Jos äänet myös täten laskien käyvät tasan, ratkaiskoon äänestyksen tuloksen puheenjohtajan mielipide.

Kuitenkin vaaditaan päätöksen tekemiseen, että päätöstä kannattaa vähintään kaksi kolmannesta äänestykseen osaaottaneiden yhteisestä äänimäärästä ja vähintään yksi kolmannes äänestäneistä osakkaista, jos on kysymys vesialueen käyttämisestä kalastukseen muulla tavoin kuin siten, että kukin osakas tai hänen kalastusoikeutensa haltija kalastaa vesistössä kalastuskunnan tarkemmin määräämällä tavalla, sekä vähintään kaksi kolmannesta äänestykseen osaaottaneiden äänistä, kun on määrättävä osakkaiden suoritettavaksi kunkin vesialueosuutta tai pyydysmäärää vastaava määrämaksu kalastuskunnan menoja tai määrättyjen, kalaveden hoitoa tarkoittavien toimenpiteiden kustantamiseksi kerättävää rahastoa varten.

Sellainen määrämaksu voidaan ilman tuomiota tai päätöstä ulosottaa, niinkuin veroista on säädetty.

Sen estämättä, mitä 1 momentissa on säädetty, voidaan kalastuskunnan,, säännöissä määrätä, että kalastuskunnan kokouksen toimitettavissa vaaleissa on noudatettava suhteellista vaalitapaa.

63§

Kun kalastuskunnan kalavettä käytetään toisin kuin siten, että kukin osakas tai hänen kalastusoikeutensa haltija kalastaa kalastuskunnan tarkemmin määräämällä tavalla, jaettakoon saatu tulo, mikäli sitä ei tarvita kalastuskunnan menoihin, osakasten kesken vesialueosuuksien mukaan, jolleivät kaikki osakkaat toisin sovi.

Kalastuskunnan säännöissä voidaan määrätä, että kalastuskunnan osakas tai muu henkilö, joka on tuomittu rangaistukseen kalastusta koskevien säännösten rikkomisesta, voidaan kalastuskunnan johtokunnan päätöksellä määräajaksi, enintään kahdeksi vuodeksi kerrallaan, julistaa menettäneeksi oikeutensa kalastaa kalastuskunnan kalavedessä.

Kalastuskunnalla ei ole oikeutta tehdä velkaa.

64§

Kalastuskunnan johtokunnan esimies kutsukoon kalastuskunnan osakkaat ylimääräiseen kokoukseen ilmoitettua asiaa varten, jos osakkaat, jotka edustavat vähintään yhtä kymmenettä osaa kalastuskunnan äänimäärästä, sitä vaativat.

Jollei kokousta ole pidetty viimeistään kuukauden kuluessa siitä, kun esimies sai todistettavasti tiedon mainitusta vaatimuksesta, oikeuttakoon lääninhallitus jonkun hakijoista kutsumaan kokouksen koolle.

65§

Kalastuskuntaan kuulumattomalla kylässä asuvalla on oikeus saada erikoislupa harjoittaa kalastuskunnan osoittamalla alueella kotitarve- ja virkistyskalastusta kalastuskunnan kokouksen vuosittain päättämällä tavalla. Tähän pyyntiin oikeutettu on velvollinen suorittamaan kalaveden hoitoa tarkoittavista toimenpiteistä aiheutuneisiin kustannuksiin kalastuskunnan määräämän kohtuullisen maksun.

Jos kalastuskunta kalaveden tuoton pienuuden vuoksi tai muista pätevistä syistä päättää, ettei 1 momentissa mainittuja erikoislupia ole myönnettävä, on asia viipymättä alistettava lääninhallituksen ratkaistavaksi.

Joka ei tyydy 1 momentissa tarkoitetun maksun määrää koskevaan päätökseen, on oikeutettu kolmenkymmenen päivän kuluessa siitä, kun hän on maksun suorittanut, saattamaan asian lääninhallituksen tutkittavaksi kirjallisella valituksella, joka on valittajan itsensä tai hänen valtuuttamansa asiamiehen annettava taikka postitse lähetettävä lääninhallitukselle. Valituksen mukana tulee olla selvitys maksun suorittamisesta ja sen ajasta.

Kalastuskunta voi kalastukseen alueellaan määräajaksi myöntää muitakin kuin 1 momentissa mainittuja erikoislupia.

Erikoislupaa koskeva päätös tehdään 62 §:n 1 momentissa säädetyllä tavalla.

66§

Kalastuskunnan osakkaalla, jonka mielestä kalastuskunnan tai sen johtokunnan päätös ei ole syntynyt laillisessa järjestyksessä taikka on lain tai asetuksen vastainen tahi ylittää kalastuskunnan toimivallan tai loukkaa hänen oikeuttaan, on oikeus moittia sitä haasteella, joka on toimitettava kalastuskunnalle kuudenkymmenen päivän kuluessa siitä päivästä lukien, jona hän on saanut päätöksestä tiedon sillä tavoin, kuin kalastuskunnan säännöissä on määrätty kalastuskunnan kokouksen päätösten saattamisesta osakasten tietoon. Kun moitekanne on pantu vireille, määrätköön oikeus, milloin syytä siihen on, ennen kuin asia lopullisesti ratkaistaan, että moitteenalaisen päätöksen täytäntöönpanosta on luovuttava.

Asianosainen, joka ei tyydy oikeuden päätökseen, hakekoon siihen muutosta muutoksen hakemisesta riita-asioissa säädetyssä järjestyksessä.

Valituksesta, joka koskee 62 §:ssä mainitun määrämaksun maksuunpanoa, on erikseen säädetty.

67§

Jos yhteinen kalavesi on niin laaja tai hajanainen, että yhtenäisen säännön noudattaminen tuottaa vaikeuksia, voi kalastuskunta määrävuosiksi jakaantua osakalastuskunniksi. Jakaantumista koskevan päätöksen tekemiseen vaaditaan sellainen määräenemmistö, joka 62 §:n 2 momentin mukaan on tarpeen päätettäessä vesisineen käyttämisestä.

Osakalastuskunnat toimivat kukin alueellaan kuten itsenäiset kalastuskunnat.

68§

Jolleivät yhteisen vesialueen osakkaat ole sopineet tai eivät siinä järjestyksessä, kuin eräistä yhteisistä alueista ja niihin verrattavista etuuksista annetussa laissa (204/ 40) säädetään, päättäneet vesialueen käyttämisestä muuhun tarkoitukseen kuin kalastukseen eikä vesialuetta myöskään ole asetettu uskotun miehen hallintoon, voivat osakkaat kalastuskunnan kokouksessa päättää asioista, jotka koskevat kiven, saven, hiekan, malmin tai muun sellaisen ottamista vesialueelta, vesialueen antamista vuokralle lauttaus-, varastoimis- tai muuhun tarkoitukseen, vesialueella tapahtuvaa metsästystä, vesialueella olevan vesiruohon keräämistä ja siellä tavattua puu- tai muuta tavaraa sekä alueen muuta käyttöä. Päätöstä, josta on soveltuvilta kohdin voimassa, mitä tässä laissa on säädetty kalastuskunnan päätöksestä, älköön kuitenkaan tehtäkö viittä vuotta pitemmäksi ajaksi.

Sen estämättä, mitä edellä on tässä pykälässä säädetty, voidaan yhteistä vesialuetta koskevissa asioissa ryhtyä sellaisiin toimiin, joita tarkoitetaan eräistä yhteisistä alueista ja niihin verrattavista etuuksista annetussa laissa.

Kalastushoitoyhtymä.

69§

Taloudellisesti yhtenäisen kalastusalueen muodostamiseksi tai arvokkaan kalalajin pyynnin keskittämiseksi taikka kalavesien hoidon tehostamiseksi ja yhtenäistämiseksi voivat kalastuskunnat yhtyä kalastushoitoyhtymiksi.

Missä määrin jaetun kalaveden tai muun sellaisen kalaveden omistajalla tai haltijalla, joka ei ole kalastuskunnan yhteistä kalavettä, on valta muodostaa kalastushoitoyhtymiä, säädetään 81 §:ssä.

70§

Kalastushoitoyhtymä voidaan perustaa kalastuskunnan tai maataloushallituksen taikka asianomaisen lääninhallituksen aloitteesta.

Yhtymän perustamiseksi kutsukoon aloitteentekijä asianomaisten kalastuskuntien edustajat kokoukseen asiasta sopimaan.

71§

Kalastushoitoyhtymän perustamisesta on tehtävä kirjallinen sopimus, joka on yhtymän jokaisen jäsenen puolesta allekirjoitettava. Sopimuksessa on mainittava kunkin jäsenen äänimäärä yhtymässä ja jäsenten keskinäinen osuus yhtymän tuloista ja menoista sekä määrättävä, mihin tarkoitukseen ja niillä tavalla kalavettä aiotaan käyttää samoin kuin mitä hoitotoimenpiteitä katsotaan tarpeellisiksi.

Jäsenten äänimäärä ja osuus yhtymän tuloista ja menoista voidaan jäsenten kesken tehtävällä kirjallisella sopimuksella myöhemmin muuttaa, ei kuitenkaan ennen, kuin neljä vuotta on kulunut yhtymän perustamisesta.

72§

Sen jälkeen kuin sopimus yhtymän perustamisesta on 71 §:n mukaisesti tehty, tulee kalastuskuntien edustajien hyväksyä yhtymän säännöt, jotka vahvistaa sen läänin lääninhallitus, missä yhtymällä tulee olemaan kotipaikkansa. Niin ikään valittakoon yksi tai useampi toimitsija huolehtimaan edustajien kokouksen päätösten täytäntöönpanosta, käyttämään kokouksen käsittelemissä asioissa kokouksen puolesta puhevaltaa tuomioistuimissa ja viranomaisten luona sekä kutsumaan yhtymän valtuuskunta koolle lääninhallituksen annettua sääntöjen vahvistamisesta päätöksensä. Edellä mainitut päätökset tehdään yksinkertaisella ääntenenemmistöllä, jolloin kukin kelastuskunta käyttää 71 §:n mukaisesti sovittua äänimäärää.

Jollei yhtymää saada perustetuksi, olkoon aloitteentekijä oikeutettu ilmoittamaan asiasta asianomaiselle lääninhallitukselle tässä laissa edellytettyjä muita toimenpiteitä varten.

73§

Kalastushoitoyhtymän päätösvaltaa käyttää yhtymän asioissa valtuuskunta, johon kukin yhtymään kuuluva kalastuskunta valitsee yhden tai useamman edustajan. Edustajille voidaan valita varamiehet.

Valtuuskunta valitsee keskuudestaan yhtymän johtokunnan sekä sille esimiehen ja varaesimiehen.

Haasteen, julkisen viranomaisen käskyn tai muun tiedonannon on katsottava tulleen yhtymän ja sen johtokunnan tiedoksi, kun johtokunnan esimies tai varaesimies on sen laillisessa järjestyksessä saanut.

Johtokunta edustaa yhtymää sen yksityistä jäsentä ja kolmatta henkilöä vastaan.

Jos yhtymään kuuluu enintään viisi jäsentä, voi valtuuskunta toimia yhtymän johtokuntana. Yhtymä olkoon tässä tapauksessa kuitenkin velvollinen valitsemaan itselleen esimiehen ja varaesimiehen.

74§

Kalastuskunnan edustajalla on kalastushoitoyhtymän valtuuskunnassa kalastuskunnalle 71 §:n mukaan kuuluva äänimäärä. Jos kalastuskunta on valinnut useampia edustajia valtuuskuntaan, jaettakoon kalastuskunnan äänimäärä tasan valtuuskunnassa kulloinkin läsnä olevien edustajien kesken.

Valtuuskunnan kokouksessa älköön kalastuskunnan edustajaa toinen henkilö valtakirjan nojalla edustako.

75§

Valtuuskunnan kokouksen päätökseksi katsottakoon se mielipide, jonka puolesta on annettu suurin äänimäärä.

Valtuuskunnalla on oikeus vuosittain määrätä kalastushoitoyhtymän jäseniltä kannettavaksi kunkin yhtymäosuutta vastaava määrämaksu yhtymän menoja varten. Milloin määrämaksu ensimmäisen kerran vahvistetaan tai sitä entisestään korotetaan, vaaditaan päätöksen tekemiseen, että sitä kannattaa vähintään kaksi kolmannesta äänestykseen osaaottaneiden äänistä.

Sen estämättä, mitä 1 momentissa on säädetty, voidaan yhtymän säännöissä määrätä, että valtuuskunnan kokouksen toimitettavissa vaaleissa on noudatettava suhteellista vaalitapaa.

76§

Kalastushoitoyhtymällä ei ole oikeutta tehdä velkaa.

77§

Kalastushoitoyhtymän johtokunta kutsukoon valtuuskunnan jäsenet kokoukseen ilmoitettua asiaa varten, jos vähintään viidesosa valtuuskunnan jäsenistä sitä vaatii,

Jollei kokousta ole pidetty kuukauden kuluessa siitä, kun johtokunta sai todistettavasti tiedon mainitusta vaatimuksesta, oikeuttakoon lääninhallitus jonkun hakijoista kutsumaan valtuuskunnan kokoukseen.

78§

Kalastushoitoyhtymän jäsenellä, jonka mielestä valtuuskunnan päätös ei ole syntynyt laillisessa järjestyksessä taikka on lain tai asetuksen vastainen tahi ylittää valtuuskunnan toimivallan tai loukkaa hänen oikeuttaan, on oikeus moittia sitä haasteella, joka on toimitettava yhtymälle kuudenkymmenen päivän kuluessa siitä päivästä lukien, jona hän on saanut päätöksestä tiedon sillä tavoin, kuin kalastushoitoyhtymän säännöissä on määrätty valtuuskunnan päätösten saattamisesta yhtymän jäsenten tietoon. Kun moitekanne on pantu vireille, määrätköön oikeus, milloin syytä siihen on, ennen kuin asia lopullisesti ratkaistaan, että moitteenalaisen päätöksen täytäntöönpanosta on luovuttava.

Asianosainen, joka ei tyydy oikeuden päätökseen, hakekoon siihen muutosta muutoksen hakemisesta riita-asioissa säädetyssä järjestyksessä.

79§

Kalastuskunta on oikeutettu eroamaan kalastushoitoyhtymästä irtisanomista seuraavan kalenterivuoden päättyessä.

Irtisanomista älköön kuitenkaan tehtäkö, ennen kuin kuusi tai, milloin yhtymä on perustettu viranomaisen tehtyä siitä aloitteen tai käytettyä 53 §:ssä säädettyä pakkokeinoa, kymmenen vuotta on kulunut yhtymän perustamisesta.

80§

Jos valtuuskunta päättää lopettaa kalastushoitoyhtymän toiminnan, on yhtymälle kertynyt omaisuus jaettava jäsenten kesken 71 §:n mukaisesti sovitun osuusperusteen mukaan.

81§

Kalastushoitoyhtymän voivat erikseen tai yhdessä kalastuskuntien kanssa muodostaa myös jaetun kalaveden tai muun sellaisen kalaveden omistajat tai haltijat, joka ei ole kalastuskunnan yhteistä kalavettä. Omistaja tai haltija kuuluu jäsenenä yhtymän valtuuskuntaan, ja on häneen muutenkin, 74 §:n 2 momentin säännöstä lukuun ottamatta, vastaavasti sovellettava, mitä edellä 70―80 §:ssä on säädetty kalastuskunnista ja niiden edustajista.

82§

Mitä 63 §:n 2 momentissa ja 65 §:ssä on säädetty kalastuskunnasta, on vastaavasti sovellettava kalastushoitoyhtymään, jos päätösvalta asioissa, jotka koskevat kalastuksen harjoittamista kalastuskunnan alueella, on kalastushoitoyhtymän perustamissopimuksen mukaisesti siirtynyt kalastuskunnalta kalastushoitoyhtymälle.

Kalastuksenhoitomaksu.

83§

Älköön kukaan 16 vuotta täyttänyt henkilö harjoittako muuta kalastusta kuin onkimista siihen kuntaan kuuluvalla vesialueella, jossa hän asuu, ellei hän tai hänen ruokakuntansa ole suorittanut kalastuksenhoitomaksua ja hänellä todisteena ole mukanaan maksusta annettua kuittia. Kalastuksen harjoittajiksi älköön kuitenkaan katsottako pyynnissä mukana olevia apuhenkilöitä. Saman ruokakunnan puolesta on ainoastaan yksi kalastuksenhoitomaksu suoritettava.

Kalastuksenhoitomaksu, joka menee valtiolle, on kaksisataa markkaa vuodessa. Valtioneuvostolla on kuitenkin valta muuttuneiden olosuhteiden sitä vaatiessa korottaa kalastuksenhoitomaksun määrä enintään tuhanneksi markaksi vuodessa.

Vieraiden valtioiden lähetystöjen ja palkattujen konsulien virastojen ulkomainen henkilökunta sekä hallituksen vieraat voidaan vapauttaa kalastuksenhoitomaksun suorittamisesta.

84§

Kuitti kalastuksenhoitomaksun suorittamisesta on leimaverosta ja lunastuksesta vapaa.

85§

Kalastamassa ollessaan on jokaisen, jolla itsellään tai jonka ruokakunnalla on velvollisuus suorittaa kalastuksenhoitomaksu, vaadittaessa näytettävä maksusta annettu kuitti sille, jonka asiana on valvoa kalastuksesta annettujen säännösten noudattamista, samoin kuin kalastusoikeuden haltijalle, vesialueen omistajalle ja vuokraajalle sekä heidän väelleen.

4 luku

Kalastustuotteiden hallussapito ja kauppa.

86§

-Älköön kukaan, 87 §:ssä mainituin poikkeuksin, varastoiko myyntiä varten, kuljettako, muualle lähettäkö, kaupattavaksi ostako tai pitäkö, myykö taikka maksusta tarjoilko tuoreita kaloja tai rapuja niiden rauhoitusaikana eikä muulloinkaan kalaa tai rapua, joka ei täytä 42 ja 43 §:ssä säädettyä alinta mittaa.

87§

Edellä 36 §:ssä säädetty kielto ei koske:

1) lohta, taimenta, järvitaimenta, purotaimenta eli tammukkaa eikä siikaa, joka on pyydystetty 34 §:ssä sallitulta alueelta, mikäli kala täyttää 42 §:ssä säädetyn mitan;

2) kalaa tai rapua, jota paikallisen kalastussäännön tai 51 §:ssä mainitun päätöksen nojalla on lupa niiden rauhoitusaikana tai alamittaisena kaupata joko koko maassa tai määrätyssä osassa maata;

3) kalanviljelyslammikossa tai -laitoksessa kasvatettua kalaa tai rapua; eikä

4) siirtoistutukseen tai kalanviljelykseen taikka tieteellistä tutkimusta varten tarkoitettua kalaa tai rapua, jonka pyydystämiseen ja käyttöön on saatu 52 §:ssä säädetty lupa.

Jos jollakin on silloin, kun kalan tai ravun rauhoitusaika alkaa, näitä sitä ennen laillisesti pyydystetty varasto, olkoon oikeutettu hallussaan pitämään, kuljettamaan ja kauppaamaan ne rauhoitusajan kuuden ensimmäisen vuorokauden aikana tai, milloin tämä varasto on jäädytyslaitoksessa säilytettyä kalaa, koko rauhoitusajan kuluessa,

Sen, joka varastoi, lähettää, kuljettaa tai pitää kaupan rauhoitettuja tai alamittaisia kaloja tai rapuja, on näytettävä toteen, että hänellä on siihen tämän pykälän nojalla oikeus.

88§

Maahan älköön tuotako, paitsi istuttamista tai tieteellistä tutkimusta taikka kauttakulkutavarana kuljettamista varten, alamittaista kalaa tai rapua älköönkä siikaa, kuhaa tai rapua 34 ja 35 §:ssä säädettynä rauhoitusaikana, ellei tuonnista muualla ole toisin säädetty.

89§

Rauhoitusaikana myytävän tai alamittaisena kaupassa olevan kalan voi poliisiviranomainen sillä paikkakunnalla, missä kala myydään tai mistä se lähetetään, määrätä Sopivalla tavalla merkittäväksi, jos se valvontaa varten on tarpeellista. Jos kalan merkitseminen kappaleittain aiheuttaa kohtuuttomia kustannuksia, tehtäköön merkintä kuljetus- tai myyntilaatikkoon.

90§

Asetuksella voidaan antaa tarkerupia määräyksiä kalan ja ravan sekä niistä valmistettujen tuotteiden käsittelystä, pakkauksesta, kuljettamisesta ja kaupasta sekä käsittelyn ja kaupan valvonnasta ja tarkastuksesta.

Tarttuvien kala- ja raputautien leviämisen estämiseksi voi maatalousministeriö määräajaksi tai toistaiseksi antaa kieltoja tai rajoittavia määräyksiä, jotka koskevat kalojen tai rapujen kuljetusta, varastointia ja kauppaa sekä vientiä ja tuontia tai niiden pyynnissä, varastoimisessa ja kuljetuksessa käytettyjen välineiden siirtämistä toiselle paikkakunnalle.

5 luku

Valvonta ja talteenottaminen.

91§

Jos joku tavataan kalastamassa vedessä, jossa hänellä ei ole harjoittamaansa pyyntiin oikeutta, tai jos kalavedessä muuten tavataan pyydyksiä, jotka eivät kuulu kalastukseen oikeutetulle, olkoon kalastusoikeuden haltijalla sekä vesialueen omistajalla tai vuokraajalla lupa verekseltä ottaa talteen tällaisessa kalastuksessa käytetty vene tai siihen verrattava kulkuväline ja pyydykset sekä saatu saalis. Sama olkoon laki, kun yhteisen kalaveden osakas tai kalastusoikeuden vuokraaja ilmeisesti ylittää hänelle kuuluvan kalastusoikeuden tahi kalastuksessa käyttää kiellettyä pyydystä tai pyyntitapaa taikka kalastaa kielletyssä paikassa tai kiellettynä aikana. Talteenottaja on velvollinen vaadittaessa ilmoittamaan nimensä ja osoitteensa.

Jollei kalastusoikeuden haltija tahi vesialueen omistaja tai vuokraaja tahdo tehtäväksi syytettä rikoksesta, saa hän, ei kuitenkaan 93 §:ssä mainituissa tapauksissa, pitää ottamansa veneen tai siihen verrattavan kulkuvälineen ja pyydykset, kunnes niiden käyttäjä on näyttänyt, kuka hän on, ja suorittanut lunastuksen, tuhat markkaa. Jollei niiden käyttäjä suorita tätä kuukauden kuluessa siitä, kun asianomaiselle poliisiviranomaiselle on ilmoitettu veneen ja pyydysten ottamisesta kalastusoikeuden haltijan tahi vesialueen omistajan tai vuokraajan huostaan, saakoon tämä ne omikseen.

Jos kalastusoikeuden haltija tahi vesialueen omistaja tai vuokraaja tahtoo tehtäväksi syytteen, luovuttakoon pidätetyn tavaran, saalista lukuun ottamatta, niin pian kuin mahdollista poliisiviranomaiselle säilytettäväksi, kunnes sakkojen, vahingonkorvauksen ja oikeudenkäyntikulujen suorittamisesta on annettu vakuus. Jollei luovuttaminen käy hankaluudetta päinsä, on tavarasta ja sen säilytyspaikasta ilmoitettava poliisiviranomaiselle, joka määrätköön, miten tavara on säilytettävä, kunnes edellä sanottu vakuus on annettu.

92§

Milloin kalastusoikeuden haltijalla tai vesisineen omistajalla tai vuokraajalla on oikeus ottaa talteen vene, pyydykset ja saalis, saa tätä oikeutta käyttää myös hänen asettamansa vartija tai muu väkensä, yhteisen kelaveden osakas ja kalastuskunnan tai kalastushoitoyhtymän taikka kunnan ottama kalastuksenvartija, niin myös, missä valtiolla on kalastusoikeus, poliisiviranomainen ja se, jonka asiana on sellaisella alueella valvoa kalastuksesta annettujen säännösten noudattamista.

93§

Milloin on otettu talteen vene, pyydys tai saalis, joka tämän lain mukaan on tuleva valtiolle, olkoon talteenottaja velvollinen viipymättä ilmoittamaan siitä paikkakunnan poliisiviranomaiselle. Jos on pelättävissä, että sellainen saalis pilaantuu, saa hän sen myydä, sitten kuin kaksi esteetöntä henkilöä on sen arvioinut; ja on kertyneet varat viipymättä toimitettava asianomaiselle poliisiviranomaiselle.

94§

Jos kalaväylään tai muuhun veteen, missä kalastusoikeuden käyttäminen tämän lain 10―16 §:n mukaan on kielletty tai rajoitettu, on laittomasti pantu kalanpyydys, olkoon poliisiviranomainen ja valantehnyt kalastuksenvartija velvollinen poistamaan sen syyllisen kustannuksella.

95§

Poliisiviranomaisella ja sellaisella valtion viran tai toimen haltijalla, jonka asiana on valvoa tämän lain tai muiden kalastuksen ja kalaveden suojelemiseksi annettujen säännösten tai määräysten noudattamista, sekä kunnan, kalastushoitoyhtymän, kalastuskunnan tai sen osakkaan taikka jaetun kalaveden omistajan tai kalastuksen vuokraajan asettamalla valantehneellä kalastuksenvartijalla on oikeus tarkastaa rannalla, sekä suojassa että taivasalla, veneessä. tai vedessä olevan pyydyksen lainmukaisuus, niin myös kalaa tai rapuja kaupaksi pitävän henkilön varasto.

6 luku

Rangaistussäännökset.

96§

Jos joku vastoin tätä lakia tai sen nojalla annettuja määräyksiä:

1) käyttää kiellettyä pyyntitapaa tai pyydystä tai pitää sellaista pyydystä veneessä, rannalla, rantasuojassa tahi muussa paikassa, mistä se on helposti otettavissa pyyntiä varten;

2) luvattomasti kalastaa valtaväylässä tai muussa kalaväylässä tahi muutoin rauhoitetulla alueella taikka käyttää sinänsä luvallista pyyntitapaa tai pyydystä vesistössä tai alueella, missä se on kielletty;

3) pyydystää kalaa tai rapua taikka niitä varten pitää vedessä pyydystä luvattomana aikana;

4) pyydystää alamittaista kelaa tai rapua;

5) luvattomasti hallussaan pitää, kuljettaa, muualle lähettää, kaupattavaksi ostaa tai pitää, myy taikka maksusta tarjoilee rauhoitettuja tai alamittaisia kaloja taikka rapuja;

6) kalastaa vastoin lääninhallituksen tai oikeuden kieltoa;

7) kalastaa, vaikka hän tai hänen ruokakuntansa ei ole suorittanut kalastuksenhoitomaksua tai hänellä ei ole maksusta annettua kuittia mukanaan eikä hän voi sitä kahden vuorokauden kuluessa esittää; tai

8) laiminlyö noudattaa määräyksiä tulokanavaan tai vesijohtoon asetettavista laitteista;

rangaistakoon enintään sadalla päiväsakolla, ja olkoon kielletty pyydys tai pyydyksen osa taikka sen arvo sekä luvaton kuljetus- tai kauppatavara 103 §:n mukaisesti menetetty. Jos kalastuksessa on käytetty räjähdysainetta tai jos asianhaarat muutoin ovat erittäin raskauttavat, olkoon rangaistus vähintään seitsemänkymmentäviisi päiväsakkoa tahi vankeutta enintään kaksi vuotta, ja voidaan tällöin myös luvattomasti käytetty luvallinen pyydys ja kalastuksessa käytetty vene tai niiden arvo tuomita menetetyksi.

Joka muulla kuin 1 momentissa mainitulla tavalla rikkoo tätä lakia tai sen nojalla annettuja määräyksiä, rangaistakoon enintään seitsemälläkymmenelläviidellä päiväsakolla, mikäli siitä ei muualla laissa ole ankarampaa rangaistusta säädetty.

Siitä, miten sitä on rangaistava, joka luvattomasti kalastaa toisen kalavedessä tai veteen kuuluvalla rauhoitetulla alueella tahi ylittää sen oikeuden, mikä hänellä on yhteisen kalaveden osakkaana tai kalastusoikeuden vuokraajana tai sen käyttäjänä kalaveden haltijan luvalla tai muulla perusteella, taikka rikkoo kalastusoikeuden käyttämisestä tehdyn sopimuksen tai päätöksen taikka muulla tavalla loukkaa toiselle kuuluvaa kelastusoikeutta, säädetään rikoslaissa.

97§

Joka luvattomasti laskee kalaveteen kalastukselle vahingollisen kalan tai muun eläimen tahi tahallisesti ja luvattomasti aiheuttaa kalavedelle vahinkoa muulla tavalla, josta ei muun lainkohdan mukaan seuraa ankarampaa rangaistusta, rangaistakoon sakolla tai vankeudella.

7 luku

Erinäisiä säännöksiä.

98§

Lääninhallituksen päätös, joka mainitaan 14 ja 15 §:ssä, on kuulutettava, niinkuin laissa julkisista kuulutuksista (34/25) säädetään.

99§

Milloin tämän lain soveltamiseksi on tarpeen jollakin rannikko- tai saaristoalueella selvittää ulko- ja sisäsaariston välinen raja määrää maatalousministeriö toimituksen sitä varten suoritettavaksi.

Sellaisen vesisineen raja, josta säädetään 10―12 §:ssä, määrätään vedenomistajan tai kalastusoikeuden haltijan taikka maataloushallituksen hakemuksesta sitä varten pidettävässä toimituksessa.

Kun 1 tai 2 momentissa mainittu toimitus on saanut lainvoiman, olkoon raja noudatettavana, kunnes se olosuhteiden muututtua on uudelleen käyty.

Kalaväylän merkitsemisestä tarpeellisilta osin on voimassa, mitä 41 §:ssä on rauhoituspiiristä säädetty.

100§

Jos muulloin kuin 99 §:ssä mainitun toimituksen yhteydessä on syntynyt riita 10―13 §:ssä tarkoitettujen vesialueiden rajasta tai asemasta tahi käyttämisestä kalastukseen taikka vesistön lohi- tai siikapitoisuudesta, ratkaiskoon asian oikeus, hankittuaan, milloin tarpeelliseksi katsoo, lausunnon asianomaiselta ammattiviranomaiselta.

Sama olkoon laki riidan ollessa kalastusoikeuden käytön tai kalaveden hoidon järjestämisestä tai rauhoituspiirin sijoittamisesta.

101§

Valtion tulo- ja menoarvioon on vuosittain otettava kalatalouden edistämiseksi määräraha, joka vastaa ainakin sitä määrää, minkä kolmen edellisen vuoden aikana kalastuksenhoitomaksun suorittaneiden henkilöiden keskimääräisen lukumäärän ja kulumassa olevan vuoden kalastuksenhoitomaksun suuruuden perusteella laskien on katsottava kalastuksenhoitomaksuina kertyvän.

102§

Milloin rikoksella, josta tässä laissa säädetään, on loukattu ainoastaan yksityisen oikeutta, älköön virallinen syyttäjä tehkö siitä syytettä, ellei asianomistaja ole ilmoittanut sitä syytteeseen pantavaksi.

103§

Luvattomasti pyydystämällä saatu saalis tai sen arvo olkoon menetetty ja kuulukoon sille, jonka kalastusoikeutta on loukattu, tai, milloin saalis on yhteisen kalaveden osakkaan pyydystämää, muille saman kalaveden osakkaille, mikäli nämä eivät ole toiselle luovuttaneet kalastusoikeuttaan. Kuitenkin kuulukoon saalis, joka on rauhoitusaikana tai 10―13 §:ssä kielletyltä alueelta taikka kielletyllä pyydyksellä saatua tahi alamittaista, tai sen arvo valtiolle.

Menetetyksi tuomittu luvaton kuljetustai kauppatavara, niin myös menetetyksi tuomittu pyydys ja vene kuuluvat valtiolle.

Kielletty pyydys tai pyydyksen osa on tehtävä kalastukseen käyttökelvottomaksi.

104§

Jos laatikossa tai muunlaisessa päällyksessä tahi sumpussa, missä kalaa tai rapuja säilytetään, kuljetetaan taikka myyntiä varten pidetään, kalojen tai rapujen kappalemäärästä vähintään joka kymmenes on rauhoitettuja tai alamittaisia, tuomittakoon koko määrä valtiolle menetetyksi.

105§

Jos joku niskoittelee hänelle tämän lain mukaan kuuluvan velvollisuuden täyttämisessä, on lääninhallituksella valta pakottaa hänet siihen uhkasakolla tai sillä uhalla, että tekemättä jätetty laiminlyöjän kustannuksella toimitetaan.

106§

Älköön kukaan aluksella kulkeko yleisen kulkuväylän ulkopuolelle lasketun pyydyksen yli, jos se on selvällä merkillä osoitettu. Sellaisena merkkinä pidetään meressä tummaa neliönmuotoista jäykkää lippua, joka on vähintään kolmekymmentä senttimetriä korkea ja leveä sekä kiinnitetty vedenpinnasta vähintään puolitoista metriä nousevaan kohoon, sekä muissa vesissä vähintään metrin vedenpinnasta nousevaa kohoa. Pimeänä aikana käytettävistä merkeistä säädetään asetuksella.

Puutavaralautta tai konevoimalla kulkeva alus älköön tulko tällaista pyydystä viittäkymmentä metriä lähemmäksi, ellei se kulkuväylän ahtauden takia ole välttämätöntä.

Kalastusaluksissa ja kalastusveneissä käytettävistä valomerkeistä on erikseen säädetty.

107§

Tämän lain säännöksiä, paitsi 22―25 ja 27 §:ää, ei ole sovellettava kalastukseen yhden tilan alueella olevassa järvessä tai lammessa, joka on umpinainen tai jonka yhdistää muuhun vesistöön ainoastaan oja tai puro, jota myöten kalaa ei sanottavasti kulje. Alamittaista kalaa tai rapua taikka yleisenä rauhoitusaikana saatua saalista älköön kuitenkaan ilman maataloushallituksen lupaa myytäkö tai muualle kuljetettako.

Pyydystä, joka 22―25 §:n mukaan on katsottava kielletyksi, älköön ilman erityistä lupaa valmistettako eikä pidettäkö kaupan.

108§

Rajana toista valtakuntaa vastaan olevassa meressä, järvessä ja joessa sekä sen lisäjoissa on tämän lain säännöksiä sovellettava, mikäli ei toisin ole määrätty tai vastedes määrätä.

109§

Tarkemmat määräykset tämän lain täytäntöönpanosta ja soveltamisesta annetaan asetuksella.

110§

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1952 ja sillä kumotaan rakennuskaaren 17 ja 18 luku, sellaisina kuin ne ovat 23 päivänä heinäkuuta 1902 annetussa laissa (31/02), ja samana päivänä annettu kalastussääntö (31/02) niihin myöhemmin tehtyine muutoksineen sekä sanottuna päivänä annettu asetus, joka sisältää eräitä määräyksiä yhteisestä kuntakokouksesta (31/02).

Ennen tämän lain voimaan tulemista todistettavasti hankittua laillista pyydystä, joka tässä laissa on kielletty, saadaan kuitenkin edelleenkin käyttää kolmen vuoden aikana noudattamalla muissa kohdin tämän lain säännöksiä.

Helsingissä 28. päivänä syyskuuta 1951

Tasavallan Presidentti
J. K. Paasikivi

Ministeri
Eemil Luukka