KALAHULLUN KIRJASTO

Ari Savikko

Täällä lapissa välimatkat ovat pitkiä ja divarit harvassa. Keräilyn alku-aikoina antikvariaattien postimyyntiluettelot olivat tärkeimpiä vanhojen kirjojen hankintalähteitä, kunnes internet mullisti kirjakeräilyni. Suuri määrä antikvariaatteja oli aivan käden ulottuvilla, joten kokoelmani alkoi karttua ennen kokemattomalla vauhdilla. Pian huomasin olevani keräilyssä tiellä josta ei ole paluuta.

Kunnollisen bibliografian puuttuminen kala-alan kirjallisuudesta vaikeutti aluksi keräilyä. Hieman tätä puutetta paikkasi Timo Hyytisen ja Matti Kettusen Erä fennica. Se on puutteineenkin hyvä opas, varsinkin keräilyä aloittaessa. Vuonna 1998 Ilmestyneessä Pohjolan kalat kirjassa on Lauri Kolin kirjoitus Olaus Magnuksesta Juhani Ahoon – kalastus- ja kalakirjallisuutemme vaiheita. Tämä erinomainen kirjoitus on mielestä niin kattava katsaus maamme kalakirjallisuuden historiaan että jokaisella kala-kirjoista kiinnostuneella kannattaa se lukea. Myös 3 osasesta Acta zoologia fenniae- kirjoista on ollut paljon apua, varsinkin eripainosten jäljittämisessä. Paljon olen myös saanut tietoa Riista- ja kalataloudentutkimuslaitoksen kirjastonhoitaja Björn Erhsteniltä, joka on kärsivällisesti jaksanut vastata loputtomiin kysymyksiin kuka, missä, milloin. Kaikkein antoisinta kuitenkin on ollut keskustelut ja viestien vaihto muiden samanhenkisten kirjoihin hurahtaneiden keräilijöiden kanssa.

Vanha kirja on vastustamaton. En keräilyni alkuvaiheessa voinut kuin villeissä unelmissa kuvitella omistavani joskus todella vanhoja kalakirjoja. Ihmetykseni oli suuri kun Ruotsinpuolen antikvariaateista löytyi 1700-luvun Turun-akatemian aikaisia kala-alan väitöskirjoja. Ne on vanhimpia Suomessa kirjoitettuja kalakirjoja. Sieltä sain hankittua kokoelmiini Caroli Friderice Mennanderin vuonna 1751 kirjoittaman Regia Piscatura Cumonesi, joka on vanhin Suomessa kirjoitettu kala-alan väitöskirja. Se käsittelee kruunun kalastusta Kymijoessa. Monet muutkin Turun-akatemian ajan kala-alan väitöskirjat käsittelevät Kokemäenjokea, sillä Akatemialla oli lohenpyynti oikeus Kokemäenjokeen. Tunnetuin akatemian ajan väitöskirjoista on Robert Gjersin vuonna 1771 kirjoittama Oeconomisk afhandling om orsakertil Cumå krono lax och sik fiskets förminskning, som ock de hjelpmedel som deremot kunna vidtagas. Siitä on tehty kaksi suomennosta, mutta sen suurin ansio lienee se että siinä mainitaan kalanviljely ensimmäisen kerran Suomessa tehdyssä julkaisussa. Tätä vanhempi kalanviljelyn ensiaskelia käsittelevä kirja on ruotsalaisen C.F.Lundin vuonna 1767 julkaisema Rön om fiskeplantering uti insjöar.

Vanhin kalakirjani on kuitenkin näitäkin vanhempi. Kesäkuun 23. päivänä 1730 Kustaa suuren luontosalissa Upsalan yliopistossa puolusti Oulusta kotoisin oleva kauppiaan poika, ylioppilas Daniel Bonge lääketieteellisen tiedekunnan suostumuksella väitöskirjaansa Salmonum Natura, joka kertoo lohesta ja sen kalastuksesta. Bongen kertoo väitöskirjassaan tosi ihmeellisiä tarinoita lohesta ja se on hieman toisenlainen kuin nykyiset vätöskirjat. Bongesta ja hänen väitöskirjasta löytyy Elisabeth Lisiltzin kirjoittama juttu Suomen kuvalehden vuoden 1958 numerosta 51-52. Vanhimmat kalakirjat olivat siis väitöskirjoja ja kirjoitettu latinaksi. Vasta vuodesta 1752 sai käyttää ruotsia, jos aihe koski Ruotsia. Suomi sai autuuden väitöskirjoissa käyttää muuta kuin latinaa vasta 1858.

Ensimmäiset suomenkieliset kalakirjat lienee vuonna 1858 ilmestyneet H.J.Holmbergin keräämien tietojen perusteella tehdyt kirjaset Käytännöllinen oswiitto lohi-sukusten kalain kaswattamiseen,  joka minulta puuttuu , ja Kuinka joet ja järvet saadaan kaloja runsaasti kaswamaan. 1859 ilmestyi Holmbergin toimesta 33-sivuinen kirjoitus Alamainen kertomus, mihin päätökseen on tultu, syitä kalain vähenemiseen Suomessa ja sen estämisen keinoja tutkittaessa, kun myöskin esitys kalain viljelemiseen. Tästä minulla on ainoastaan ruotsinkielinen versio.  Näitä ennen on ilmestynyt kalastusta koskevia lakitekstejä suomenkielellä, mutta näitä minulla ei (vielä) ole.

Holbergin valittiin 1860 Suomen ensimmäiseksi kalatalous virkamieheksi, virkanimi oli kalastustentarkastaja. Hänen jälkeensä virkaa hoiti A.J.Malmgren, jonka aikana julkaistiin monia pieniä  valistuskirjoituksia eli lentolehtisiä. Näitä on julkaistu sekä suomeksi että ruotsiksi ja ovat nykyään kovin harvinaisia. Onneksi Lauri Koli on kerännyt niistä listan Pohjolan kalat kirjaan, muuten näiden olemassa olo olisi saattanut jäädä unholaan.

Malberg yritti myös kalatalousalan ammattilaisille suunnattua aikakauslehteä Tidskrift för fiskerinäring och aquikultur ,mutta aika ei ollut vielä kypsä ja näin ollen vuonna 1869 ilmestynyt 1.numero jäi myös viimeiseksi. Malmberg toimesta julkaistiin vuonna 1883 Lausunto keinotekoisen kalankasvatuksen perustamisen soveliaisuudesta suomeen. Tämän lausunnon johdosta lykkääntyi kalanviljelyn yleistyminen suomessa.

Vuosisadan loppupuolella 1891 alkoi ilmestyä sarja Suomen kalastusten tarkastajan tiedonantoja. Ensimmäisen osan on kirjoittanut Oscar Nordqvist ja sen nimi on Toimenpiteitä kalastusten suojelemiseksi teollisuutta vastaan. Eli jo tuolloin olivat kalaihmiset huolissaan vesistöjen rakentamisesta ja likaamisesta. Tässä sarjassa ilmestyi 4 kirjasta (1891–1896) jonka jälkeen sen nimi muuttui Kalastustentarkastelijan tiedonantoja nimiseksi. Se ilmestyi vuosina 1895–1896.

Vuonna 1891 perustettiin Suomen kalastusyhdistys jonka myötä alkoi ilmestyä enemmän suomenkielistä kala-alan kirjallisuutta. Jo seuraavana vuonna alkoi ilmestyä Suomen kalastuslehti, joka on vanhin edelleen ilmestyvä erikoislehti.

Kalakirjoista puhuttaessa ei voi ohittaa kahta suurteosta. Toinen on Wilhelm von Wrightin Skandinaviens fiskar ja toinen Gösta Sundmanin Suomen kalat. Wrightin kirjasta toinen painos vuodelta 1892–1895 minulla on. Se käsittää 3 suurta kirjaa jossa kolmannessa osassa ovat ne kuuluisat kuvat. Kirjan alkuperäiskuvat ovat muuten vielä kadoksissa eikä niiden kohtalosta ole tietoa. Sundmanin Suomen kalat on kallein hankintani, mutta se kuuluu kuvitukseltaan kalakirjojen huippuihin kansanvälisestikin.

Kansantieteen alalta löytyy myös hieno teos kalastuksen alalta. Monipuolinen kansantieteilijä U. T. Sirelius julkaisi vuonna 1906–1908 kolmiosaisen teoksen Suomalaisten kalastus. Siinä on esitelty kalastus menetelmiä monipuolisesti. Mukana on myös onkikalastus vaikka 1900-luvun alussa ei Suomessa ”harrastuskalastus” ollut kovin yleistä. Tästä johtuukin että vapaa-ajan tai virkistyskalastajille suunnattu kirjallisuus maassamme on nuorta. Ensimmäisenä virkityskalastajille suunnattuna kirjasta voidaan pitää vuonna 1882 ilmestynyttä vihkosta Anvisningar i konsten

att meta insjöars och skärgård antecknade af en sportmetare i de tusen sjöars land  (Ohjeita onkimisen taidosta järvillä ja saaristossa , kirjoittanut eräs urheiluonkija tuhansien järvien maassa) .  Kirjoittaja oli pitkään hämärän peitossa, mutta myöhemmin kirjoittajaksi on osoittautunut Onni Wetterhoff.

Ensimmäisenä varsinaisena urheilukalastuskirja on kuitenkin Alex Hitzenin Salmo salar salanimellä tekemä Krokfiske som sport och yrke samt kräftfångs joka ilmestyi vuonna 1883.

Suomenkielellä ei 1800-luvulla urheilukalastuskirjoja ilmestynyt. 1908 ilmestyi Kajaanilaisen teollisuusmiehen Herman Renforsin toimesta kirjanen Uistimen heittämistaito. Tämän 14- sivusen ja runsaasti valokuvia sisältävän kirjasen suomenkielisen painoksen löytäminen aiheutti ihmetystä ja kovaa kiinnostusta, sillä sen suomennoksesta ei kukaan tuntunut tietävän. Tätä vihkosta pidänkin tähänastisen keräilyurani parhaana saaliina.

Melkoisena harvinaisuutena pidän myös Turun kalanpyydys-liikkeen hintaluetteloa vuodelta 1899–1901. Tämä lienee vanhin suomenkielinen kalastusväline luettelo,yhdessä Schröderin luettelon kanssa, jossa on mukana myös uistimia joita luettelossa nimitetään metallikaloiksi.

 

Tässä on lyhyt katsaus kalakirjastoni vanhempaan osaan. Kirjojen kalastaminen jatkuu.

Vaikka tärpit vähenevät, niin puuteiden löytämisen ilo on moninkertainen.