Amerikansuomalaisia uistimen valmistajia

Teksti : Johan Sjöberg

 

Kun Eurooppa teollistui vuosisadan vaihteessa 1800–1900, Suomea johti keisarillisen Venäjän hallitsija ja demokratia ei ollut olemassa. Väestö kasvoi ja viljelijöille jäi vähän uutta viljeltävää maata ja työttömyys oli korkea. 1870-luvulla Suomesta lähti Yhdysvaltoihin noin 3000 siirtolaista. He kirjoittivat perheelle ja ystäville kotona ja rohkaisivat ihmisiä tulemaan kokeilemaan onneaan Amerikaan. Tarinat alkoivat levitä suurista maa-alueista, jotka voitaisiin raivata maatiloille, ja työpaikkoja oli myös kaivoksissa, tehtaissa, rautateillä ja metsäteollisuudessa. 1880-luvulla uuteen maahan muutti vielä 36 000 suomalaista.

Vuonna 1899 Venäjän hallitus käynnisti aggressiivisen kampanjan Suomen “venäläistämiseksi”. Monet suomalaiset päättivät paeta sortoa muuttamalla uuteen maailmaan ja aloittaen “suuren siirtolaisuuden” Pohjois-Amerikkaan. Vuonna 1929 amerikkalaisten viranomaisten asettaman Suomesta otetun uuden maahanmuuttajakiintiön ja Suomen olosuhteiden paranemisen ansiosta suuri siirtolaisuus oli ohi. Tänä aikana yhteensä 190 000 lähti Suomesta etsimään uutta elämää Amerikkaan. Siirtolaisten joukossa oli myös useita uistimen valmistajia

 

Helin Tackle company

Charles Helin (1905-1979) tuli Detroitiin vanhempiensa kanssa Vaasasta vuonna 1908. Hän oli innokas kalastaja pienestä lähtien ja hän teki pikkupojan iästä omat uistimet. Joskus hän huomasi kuinka kalat, pääasiassa bassit, löivät vieheeseen pyrstöllään tärpäämättä. Tästä johtuen hän sai idean tehdä erilainen koukku, kiinnittääkseen kalat paremmin. Hänen koukkukeksintönsä oli ainutlaatuinen siihen aikaan.

Charles työskenteli Chryslerin tehtaalla Detroitissa, mutta sanoi itsensä irti ja omistautui täysin vieheiden valmistukseen. Tämä osoittautui viisaaksi päätökseksi, sillä Charlesin Flatfishista tuli maailman myydyin kalastusuistin.

Se, että silloinen Amerikan presidentti Roosevelt sai ison bassin Flatfish-vieheellä, vaikutti varmasti myös menestykseen, tästä kerrottiin tiedotusvälineissä. Menestyksestä huolimatta Charles oli erämaan ihminen. Hän hankki useita kelluvilla ponttoneilla varustettuja potkurilentokoneita ja vietti vapaa-aikaa muuten saavuttamattomissa järvissä sekä Pohjois-Amerikassa, että Suomessa..

Flatfish tuli hänen ensimmäinen mallinsa, se patentoitiin kahdella porrastetulla koukulla kiinnikkeessä, joka oli ensimmäinen maailmassa. Myöhemmin ovat niin monet tämän kopioineet, että ei pysty laskemaan. Hän haki patentin 1934 ja se myönnettiin pari vuotta myöhemmin. Ensimmäiset Flatfish-vieheet olivat käsintehtyjä puusta ja käsinmaalattuja, jotka sukulaiset, ystävät ja naapurit kokosivat Charlesin valvonnassa. Nämä ensimmäiset syötit, noin 3900 kappaletta, valmistettiin hänen kotonaan. Charles oli myös mies, joka keksi maalata uistin oranssiksi. Tämä väri ei löytynyt uistimien maailmalla ennen 1934.

Vuonna 1937 ensimmäinen Helinin tehdas avattiin Detroitissa, myöhemmin avattiin toinen tehdas Kanadaan. Hänen tehtaansa koristeltiin mainoksilla ja paljon muulla markkinointimateriaalilla. Tämä oli yleinen teema Helin-yhtiöissä, sillä Charles oli hyvä liikemies ja hänellä oli monia mainostuotteita pin-up kalentereista lentokoneisiin. Vuoteen 1971 mennessä Flatfish on myyty maailmanlaajuisesti yli 43 miljoonaa kappaletta.

Näiden uistimien suuri määrä saattaa selittää keräilijän rajoitetun kiinnostuksen näihin. Flatfishin lisäksi tarjolla oli myös Fishcake- ja Swimmerspoon-vieheittä, jotka menestyivät hyvin omilla vesillään, mutta eivät koskaan olleet lähellä Flatfishin menestystä.

Charles Helinin koti oli kuin ateljee, jossa oli Helinin varhaisia ​​kalastusesineitä sekä näyttelyitä perhosista ja valokuvausvälineistä.  Valitettavasti tuhopolttaja poltti kämpän vuonna 1978. Helin yhtiö oli perheen omistuksessa vuoteen 1989, jolloin Yakima Bait osti sen. Yakima osti kaikki alkuperäiset muotit ja siirsi tuotannon Michiganista ja Kanadasta Grangeriin Washingtoniin. Helin-uisteet valmistetaan edelleen Yakima Bait -tuotemerkillä ja ne pyytävät vielä kaloja lähes 100 vuotta myöhemmin. Charles Helin vietti eläkepäivinsä Vaasassa, mutta on haudattu Detroitiin.

 

 

Einari Järvinen (1886-1952)

Einari Järvinen ( Einar Jarvinen ) syntyi 1886 Viipurissa. Koska Einari ja vaimonsa Amalia ( os. Makkara, Vossulasta ) muutti Virginiaan ei ole varmaa tietoa, mutta luultavasti -20 luvulla sillä heidän 3 ensinmäisillä lapsilla oli suomenkielisiä etunimejä ja syntyneitä -10 luvulla, viimeinen tytär sai englanninkielinen kun ne jo oli St. Louisissa. Einari työskenteli vähän kaikissa ammateissa, mutta enimmäkseen Minnesotan rautakaivoksissa.  1940 luvulta kuolemansa asti 1952, hänellä oli kalastustarviketehtaansa sivutoimena. Kaksi erillaista rasiaa tuli näinä aikoina markkinoille. Uistimia löytyi viidessä eri muodoissa, kaikki samannäköisiä lohipeltejä, joita Suomessa valmistettiin. Värit lusikoissa oli hopea / kulta.

 

 

Hakala U.P.Bait Co. Ironwood Michigan

George Hakala (1915 – 1950) syntyi Michiganissa eikä ollut oikein siirtolainen, mutta hänen isänsä John Jonas Hakala (s.1890) oli Sievistä.  Suomesta hän oli muutanut vaimonsa Fannyn (os. Thomasdotter) kanssa viime vuosisadan vaiheella. George oli metallurgian laboratorioanalyytikko ammattikseen, mutta lyhyen ajan vuosina 1946–1948 hän valmisti myös uistimia firmassaan U.P. Bait Companyssa. Nämäkin lusikat ovat hyvin suomi inspiroituneita, ja kysymys kuuluu, oliko George Hakalalla ja Einar Jarvisella oli jotenkin yhteyksiä toisinaan. Hakalan mallistoon kuului neljä mallia, 0,1,2 ja Stub, kaikki hopea/kulta värisiä.

 

 

William “Bill” Makinen (1904-1963)

William “Bill” Makinen syntyi vuonna 1904 Kalevan kylässä Michiganissa. Hänen vanhemmat John Jacob ja Marie Ma(ä)kinen os We(Ve)rtanen muutivat vuonna 1903 Kurikasta pohjanmaalla amerikkaan.

Bill oli aluksi ammatiltaan minkinkasvattaja, ja niin kuin monella muilla kalastus oli harrastus, joka vei paljon aikaa vapaa-ajasta. Hän teki itse vieheensä ja kokeili niitä takapihassa pienessä lammikossa. Vuoteen 1939 mennessä hänen innostuksensa vieherakentamisessa oli mennyt niin pitkälle, että hän perusti firmansa nimellä Makinen Tackle Comp.  Jo ensimäisenä vuonna hänellä oli kolme työntekijää. He tekivät osat Billin vanhempien autotallissa, maalaus ja kokoonpano hoidettiin kodin kellarissa, Billin äidin suureksi harmiksi, sillä tilat pilaantuivat kaiken pölyjen vuoksi. Myynti ja valmistus kasvoi vähitellen, niin autotallin ja kellarin käyttö kävi mahdottomaksi, joten kylään rakennettiin vuonna 1946 uusi tehdasrakennus (joka on edelleen pystyssä).

Makisesta tuli niin suuri toimija vieherakentamisessa, että jopa Heddon kiinnostui Billin yrityksestä. Alun yhteistyössä Heddonin kanssa Makinen hoiti niiden uistimien hiontaa ja maalausta, sekä muutaman vuoden kuluttua myös bambu ja lasikuituvapojen valmistusta. Tähän aikaan yritys Makinen Tackle comp työllisti lähes 100 työntekijää 350 asukkaan kylässä. Makinen myi lopulta kaikki omat vieheoikeuteensa Heddonille, siksi löytyy myös Wonder-Lure ja Merry-Widow mallit Heddonin logolla.  Bill jatkoi yrittäjäuransa myös myynnin jälkeen, nyt valaisinvalmistajana. Bill kuoli vuonna 1963 vain 59-vuotiaana.

 

Reino Walter “Walt” Wiitala (1920-2003)

Reinon vanhemmat Johan E ja Justiina W(V)iitala (os. Palo) syntyivät Lapualla pohjanmaalla, he muuttivat johonkin Amerikkaan 1890, mutta 1905 vuodella niidenkin tiet veivät heitä Kalevaan.

Bear Creek Bait Company, jonka perustivat veljekset Reino ja Elmer Wiitala, sekä heidän hyvä ystävänsä Leo Mannila. Tuotanto aloitettiin 1940-luvun alussa, päätuote oli houkuttimia ( Deco ), mutta vuonna 1949 patentti myönnettiin myös vaapuille. Walt oli huolellinen mies, jolla oli valmistustaitojen ohella myös hyvä myymään, joten hänestä tuli yrityksen vastuuhenkilö.

Ice-King houkuttimia myytiin hyvin Amerikassa, niitä löytyy edelleenkin melko helposti markkinoilta, mikä tarkoittaa todennäköisesti sitä, että niitä valmistettiin paljon. Hänen vaappunsa muistuttavat Makisen (sekä Helinin ) vaappuja.  Hänen mallinsa Tweedler on niin samanlainen kuin Wonder Lure.  Bear Creak valmisti 3 erilaista vaappua, houkuttimia myös saatavilla kolmessa eri mallissa.

Yritys myytiin vuonna 1983 K.E. Tacklelle, joka valmistaa edelleen houkuttimia.

 

August W Saarimaa  (1904-1970-luku)

Yksi Ontarion viehevalmistajista, joka saa paljon huomiota amerikkalaisten kalastusvälineiden keräilijöiden keskuudessa on August W Saarimaa. Augustin vanhemmat muutti Alajärveltä Eteläpohjanmaalla Lansing kaupunkiin aika aikaisessa vaiheessa muuttoliikkeettä.  August on syntynyt Kanadassa vuonna 1904.

A.W. Saarimaa Tackle Company perustettiin vuonna 1942. Aluksi hänkin suunnitteli ja valmisti onttoja metalliuistimia, niin kuin Lindqvistin Canadian Wigglersit, mutta siirsi tuontannon lopuksi puu-uistimien valmistukseen. A.W.S, joka käytetään lyhenneeksi firmalle, tuli tutuiksi kahdesta mallista.  Toinen Fish-Hawk ja toinen Muskie-Head. AWS valmistuksessa oli kymmenenkunta muuta mallia, mutta nämä  kaksi mallia ovat ne kuuluisat ainutlaatuisesta uimaläpästä, puisesta rungosta ja monien väriensä Vuoksi. AWS sai myös näille kahdelle patentin -40 luvun puolessa välissä. Muita malleja oli esim. Dabble Minnow ja Sarde Minnow, sekä lukuisia perho-kokoisia uistimia, mitkä ovat vaikeita tunnistaa,  sillä niissä ei ole leimoja. AWS käytti myös monia tyyliä ja versioita vieherasioille, mikä varmasti myös vaikuttaa näiden keräämisen mielenkiintoa.  AWS muutti myöhemmin Lansingilta Willowdale.iin, voi olla, että fasiliteetit tuli menestymisen takia liian ahtaaksi ensinmäisessä paikassa.

August ja hänen vaimonsa Elsa kuolivat -70 luvulla.

 

Vilho Armas ( William ) Hotti (1898-1965)

Vilho Armas (William ) Hotti syntyi Mikkelissä 1898. Isä Kalle ja äiti Emma (Liikanen ) muuttivat Ontarioon Kanadassa vuonna 1906. William oli kuuluisa metsästäjä koko Pohjois-Amerikassa 20–40 luvulla.  Myöhemmin hän tuli tunnetuksi viehevalmistajiksi. Williamilla oli kaksi kalastus ja metsästysleiriä Penache järvellä Kanadassa. Tarina kertoo, että hän oli kaatanut 200 sutta, 2000 kettua, 38 mustakarhua ja vielä lukuisia hirviä ja peuroja, mitä hän ei vaivannut edes laskea. Nämä kaadot ja muita kertomuksia ahkerasta miehestä teki sen, että Hottin leirit oli täysvarattuja useita vuosia etukädessä.  Hotti siis menestyi metsästäjänä ja erämiehenä. Mutta, elämä halusi muuta.

Vuonna 1944 Villiam sai sydänkohtauksen, ja lääkäri neuvoi häntä muutamaa pois erämaasta ja raskaasta metsästäjäelämästään. Näin kävi, mutta Hotti ei kuitenkaan suostunut hiljaiseen elämään, vaan perusti kalastusvehkeiden valmistama yritys Hotti Tackle Company Windsorille Ontariossa. Tämäkin yhtiö, niin kuin nuo leirit, tuli aika kuuluisa Amerikassa Cisco Luren takia. Cisco uistimet valmistettiin useissa koossa ja väreissä, mutta tässä vaiheessa oli vaan tämä yksi malli,  silti  hänellä oli todennäköisesti myös muita malleja. William oli myös hyvä kaveri Charles Helinille ( Flatfish ) ja jotain yhteistyötä heillä oli, mutta jos hän valmisteli tai vaan myi Flatfishitejä, tästä ei ole varmuutta. Vuonna 1947 Hotti Tackle vaihtoi nimensä Hotti Bait mfg.ksi, syy ei ole tiedossa, mutta se voi kyllä johtua yhteistyöstä Helinin kanssa. William kuoli vuonna 1965. Häneltä jäi vaimo Signe (Ahlqvist ) Torniosta ja kaksi aikuisia tyttöjä taakseen. He eivät olleet kiinnostuneita jatkamaan isänsä elämäntyötä, vaan yritys lakkautettiin samana vuona. Hotti on myös kirjoittanut useita kirjoja, erämaan selviytymisestä ja metsästyksestä, kalastusvälineiden valmistamiseen, kirjat ovat kirjoitettu englanniksi.

 

Arthur Robert Forselius (1891- ?)

Arthur Robert Forselius perusti 1920-luvulla suomalaisessa Elyn kaupungissa Minnesotassa pienen kalastustarvikkeita valmistava yritys nimeltä Arrowhead Manufacturing Company. Hän syntyi vuonna 1891 Helsingissä, mutta muutti vuonna 1898 vanhempiensa kanssa länsimaahan. Myöhemmin hän kutsui liikkeitään The Ferocious Finn Bait. Arthurin valmistamia malleja on useita, mm. Rotorex ja Walled Eyed Pike. Forselius oli myös kuuluisan Daredevlen keksijä, mutta koska hän ei patentoinut sitä, muita liikemiehiä menestyi sillä.

 

South Bend

Ivar Hennings syntyi 16. kesäkuuta 1883 Tukholmassa. Hänen isänsä Nils Henning syntyi Skövdessä ja hänen äitinsä Bertha Helen Petersen Karlskronassa. Hänellä oli myös kaksi veljestä Sigurd (s. 1882) ja Arthur (s. 1888). Henningit muuttivat Chicagoon vuonna 1893. Ivar aloitti 11-vuotiaana juoksupoikana Westingissä, House Electric Manufacturing Companyllä. 16 vuoden aikana hän työskenteli yhtiössä, edeten yrityksen talousjohtajaksi. Vuonna 1911 hän haki ja sai johtajapaikan South Bend Baith yhtiössä. Neljä vuotta myöhemmin Ivarista tuli toimitusjohtaja ja yhtiön hallituksen jäsen, kun hän osti ne muut omistajat ulos yrityksestä. Vuonna 1916 hän osti oikeudet James Oldin vaappupatenttiin, joka sai nimen Bass Oreno. Vaappu oli loistava menestys yhtiölle ja sitä kopioitiin jopa Ruotsissa varhain 20-luvulla, ruotsalainen versio oli nimeltään Trolldraget.

Ivar keksi sanan Oreno, mitä laitettiin eri mallien perään, mikä on vielä synonyymi South Bendille. Ivar sai vielä useita patentteja useammalle keksinnöille South Bendin uistimille. South Bend jatkoi Ivarin luovalla johdolla ja  kasvoi yhdeksi suurimmista kalastustarviketehtaista maailmassa. Ivarin ensimmäisen vuoden (1911) myynti oli 7 300 dollaria, viisitoista vuotta myöhemmin myynti oli lähes miljoona dollaria. 20-luvun lopulla South Bendillä oli tehtaalla yli 400 työntekijää. Ivarin suurin harrastus elämässä oli urheilukalastus, lähinnä bassien ja hauen amerikkalainen isoveli, muskeym kalastus. Yksi hänen suosikkipaikoistaan oli Dryberry Lake Ontariossa, Kanadassa. Bass-Oreno ja Trix-Orenosta tuli kaksi suosikkia kalapakkiin basin ja muskeyn kalastukseen.

Ivarin terveys huononi asteittain vuoden 1950 aikana ja marraskuussa samana vuonna hän kuoli leikkauksen jälkeen 67-vuotiaana. Hän jätti jälkeensä vaimonsa Helenin, jonka hän tapasi yrityksessä ja kaksi adoptiolasta, Karin ja Ivar Jr.  Ivarin omia sanojen mukaan miksi hän ja yrityksensä menestyi oli:

Älä ajattele hetkeäkään, että asiat loksahtavat paikoillee itsestään. Se vaatii kovaa työtä, ei kunnioitusta työaikoja kohtaan ja paljon tahtoa ja päättäväisyyttä. Aseta tavoitteesi ja älä pysähdy ennen kuin saavutat ne.

Ivarin tavoitteena oli tehdä South Bendistä yksi maailman parhaista kalastusvälineiden valmistajana ja hän teki kaikkensa tämän eteen.

 

 

 

Walter Lindquist (1897- ?)

Walter Lindquist vanhempi syntyi Helsingissä 22. maaliskuuta 1897. Hän muutti Kanadaan vaimonsa Lempin ja poikansa Walter Lindquist Juniorin kanssa ja laskeutui Halifax Nova Scotiaan vuonna 1924. Lyhyen Toronton ja Ontarion oleskelun jälkeen perhe muutti Windsor Ontarioon, jossa hän työllistyi Ford Motoriin. Innokkaana kalastajana Walter vietti useita tunteja St. Clairin järvellä ja hänen kellarityöpajassa unelmana valmistaa viehe, joka oli vastustamaton Kanadan kaloille ja jota käytetään sen järvissä ja vesissä ylpeydellä ja menestyksellä. Vuonna 1945 monen tunnin työpajassa ja Lake St. Clairillä vietetyn ajan jälkeen, Walter tunsi tehneensä täydellisen uistimen. Se oli ontto messinkirakennelma, 8 cm pitkä ja 7 g painoinen vaappu. Tässä syntyi hänen keksintönsä, joka sai nimen Canadian Wiggler. Myynti alkoi pian tämän jälkeen. Kanadalaisesta Wiggleristä tuli tuttu kalastusbrandi kalastajien, jälleenmyyjien ja jakelijoiden keskuudessa. Vaappu tuli myytiin myös ulkomaille.

 

Ilmari Heino (1898-1964)

Ilmari Heino, syntynyt 1898 Ylivieskassa, tuli Amerikkaan mutkien kautta muuttoliike lopussa, tarkka vuosi ei ole tiedossa. Kuitenkin Michigan alueelle ja vuonna 1949 Heino haki patentin Jet Bait uistimelle.  Patentti  myönnettiin kolme vuotta myöhemmin, eli 1952.   Ilmari Heino kuoli vuonna 1964.

 

George Aho  (1911-1994)

Aho ei tehnyt varsinaisesti uistimia, vaan houkutuskaloja, ns decoys.  George Aho syntyi ja asui Rapid Cityssä, Michiganissa. hän myös kuoli vanhainkodissa samalla alueella. Hän oli kaivertanut houkutuskaloja, lintukaaveita ja koriste kaloja/lintuja 30-luvun lopulta lähtien, mutta elämänsä viimeisenä kahdenkymmenen vuoden aikana hän teki lähinnä houkutuskaloja. Hän asui koko aikuisena elämänsä yksin, vain koiria seuranaan. Hänellä oli työpaja takapihalla, ja kauppa hän piti omassa talossa. Hän käytti puusorvin muotoiluun ja sahasi vanhoja auton akkuja moottorisahalla päästäkseen käsiksi lyijypainoihin, akkuja oli kaikkialla, jopa kaupassa.  Konepajasorvin ympärillä sahanpuru oli nilkkaan syvä. George teki viimeistelyt ja maalasi töitään talossa, joten hänen koti ei koskaan ollut siivottu. George tuli tunnetuksi 80-luvun puolivälissä ja hänellä oli aina pitkä tilauskanta, hänen tilauskirjansa oli vanhasta kivilaatasta ja tilauksia oli aina vähintään 30 tai enemmän. George loi myös todella suuria kaloja, jopa 6 jalkaisia, siis lähes 2 metrisiä, nämä varmaan koristeeksi. George Aho oli siis todellinen kansantaiteilija “Folk Art” ja käsityöläinen, vaikkakin hieman boheeminen.

 

William Walden (1908-1973)

William Walden syntyi vuonna 1908 Minneapolisissa Isaac ja Lena Lammille. Williamin isä Isaac Juhonpoika Lammi syntyi vuonna 1884 Merikarvialla Suomessa. Williamin vanhemmat kuolivat hänen ollessaan todella nuori ja Jonas Walde’nin perhe adoptoi hänet. Jonas oli  William (“Bill”) Waldenin adoptioisä. Jonas tuli Yhdysvaltoihin Suomesta vuonna 1893 ja aloitti vieheiden valmistuksen jo 1900-luvun alussa. Kuten William, hän työskenteli rautakaivoksessa ja kaupungin työntekijä. Jonas kuoli vuonna 1944 asuessaan Williamin luona. Hän auttoi varmaan William tekemään uistimia, hänen vanhuuden päivinä. William “Bill” Isaac Walden kuoli vuonna 1973.  Monet hänen uistimistaan, kuten Jarvisen ja Hakalan, ostettiin maataloustavarakauppiailta, jotka kiersivät tuolloin maalaiskyliä ja myivät kaikenlaista hyödyllistä tavaraa. Monet suomalaisten siirtolaisten lapset sai nimekseen William, varmaan Vilhosta tai Villestä. Jostain syystä William nimistä henkilöä, kutsuttiin Billiksi Amerikassa, siksi puolet uistinvalmistajista on lempinimeltään Bill lempinimeksi.