M74-oireyhtymä

M74 on Itämeren lohta vaivaava lisääntymishäiriö, joka aiheuttaa lohenpoikasten kuolemista ruskuaispussivaiheessa. Oireyhtymä havaittiin ensimmäistä kertaa Ruotsissa vuonna 1974. Tällöin lohihautomoissa huomattiin luonnosta pyydettyjen lohiemojen ruskuaispussipoikasten voimakas kuolleisuus. M74 vaivaa Itämeren luonnollisia kantoja ja luonnonkudusta kasvatettuja poikasia. Sen sijaan laitoksissa kasvatettujen emolohien poikaset eivät kärsi M74:stä. Kyseessä ei ole bakteerin eikä viruksen aiheuttama tauti, vaan Itämeressä tapahtuneista muutoksista johtuva oireyhtymä. Ruskuaispussipoikasten M74-kuolleisuuden tiedetään aiheutuvan mädin B1-vitamiinin eli tiamiinin puutteesta, vaikka myös mädille oranssin värin antavien karotenoidien pitoisuudet ovat tavallista pienemmät M74-lohien mädissä. Tiamiinin tarve on sitä suurempi, mitä enemmän rasvaa kalaravinnossa on. M74:n syynä onkin lohien runsas, rasvainen ravinto, jossa on liian vähän tiamiinia rasvan määrään nähden. Näin on, kun meressä on erityisen paljon nuorta kilohailia. Runsasrasvainen ravinto ja sen sisältämien monityydyttymättömien rasvahappojen hapettuminen kuluttavat tiamiinia, jolloin sitä ei riitä tarpeeksi siirrettäväksi mätiin. M74:n ilmeneminen ruskuaispussivaiheessa johtuu siitä, että tässä kehitysvaiheessa lohet elävät pelkästään mätimunasta saamansa ravinnon turvin. Pahimmillaan jonkin naaraan kaikki poikaset kuolevat oireyhtymään noin viikossa, mutta lievemmissä M74-tapauksissa vain osa poikasista kuolee myöhemmin ruskuaispussivaiheessa.

 

M74 Simojoen, Tornionjoen, Kemijoen ja Kymijoen lohissa eri vuosina

Pahimmillaan oireyhtymä on ollut 1990-luvun alussa ja puolivälissä. Pahimpina vuosina jopa 80–90 prosenttia emoista on tuottanut M74-oireyhtymästä kärsiviä poikasia ja suurin osa ruskuaispussi­poi­­kasista on kuollut oireyhtymään. Peräkkäisten vuosien välillä on ollut suuriakin eroja M74-oire­yhtymän voimakkuudessa. Myös Pohjanlahden jokien ja Kymijoen välillä on ollut eroja;usein Kymi­joessa oireyhtymä on esiintynyt lievempänä kuin Simo- tai Tornionjoessa, mutta keväällä 1998 tilanne oli päinvastainen.

 

M74 oireyhtymää seurataan

Itämeren lohen poikasten M74-kuolevuutta voidaan luotettavasti ennustaa hedelmöittämättömän mädin tiamiinipitoisuuden perusteella. Oireyhtymän ennustaminen ja sen vuosittainen seuranta ovat tärkeitä, koska M74:n oireyhtymä voi voimistua äkillisesti milloin tahansa.

http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-303-183-8

https://academic.oup.com/icesjms/article/69/4/516/635546/The-thiamine-deficiency-syndrome-M74-a

https://academic.oup.com/icesjms/article/68/10/2134/615360/Relationships-between-fish-stock-changes-in-the

https://link.springer.com/article/10.1186/s10152-017-0484-0

http://www.jstor.org/stable/4315810?seq=1#page_scan_tab_contents

https://www.researchgate.net/publication/6311744_M74_Syndrome_in_Baltic_Salmon_and_the_Possible_Role_of_Oxidative_Stresses_in_Its_Development_Present_Knowledge_and_Perspectives_for_Future_Studies

 

Kuva: Ari Savikko

Kuva: Ari Savikko

 

Itämeren lohen M-74 oireyhtymä pahenee

Itämeren lohen M74-kuolleisuus tulee tänä keväänä kuoriutuvissa lohen poikasissa olemaan edellisvuotta suurempaa ennustaa Luonnonvarakeskus (Luke). Simojokeen syksyllä 2016 nousseista emolohista noin kolmanneksen arvioidaan olevan M74-emoja. Niiden jälkeläisistä kaikki tai osa kuolevat ruskuaispussivaiheessa.

Luken M74-seurannassa otettiin Simojoen lisäksi näytteet Iijokeen ja Ruotsin puolelle Uumajanjokeen ja Daljokeen syksyllä kudulle pyrkineistä lohista. M74-emojen osuus tullee pahimmillaan olemaan jopa yli puolet. Nämä arviot voidaan päätellä lohen mädin tiamiinin eli B1-vitamiinin pitoisuuksista.

 

 

Lohen mädin tiamiinipitoisuus kertoo M74:n voimakkuudesta

M74-oireyhtymää esiintyi Pohjanlahden jokien lohissa jo viime keväänä usean vuoden tauon jälkeen. M74-kuolleisuuden ilmaantuminen oli ennustettavissa emolohien mädin tiamiinipitoisuudesta. Tiamiinin pitoisuus oli syksyllä 2015 kudulle nousseiden lohien mädissä pienentynyt lähes puoleen edellisvuodesta ja väheni edelleen syksyllä 2016. Tiamiinipitoisuuksia on mitattu Simojokeen kudulle nousseiden emojen mädistä syksystä 1994 lähtien. Uumajanjokeen ja Daljokeen kutemaan pyrkivien lohien mädistä tiamiinia on mitattu kahtena viime syksynä.  Myös näissä lohissa mädin tiamiinipitoisuudet ovat pienentyneet syksystä 2015. Jo syksyllä 2015 Uumajanjoen lohista noin 20 ja Daljoen lohista noin 40 prosenttia oli M74-emoja.

Runsas rasvainen ravinto kuluttaa lohien tiamiinivarastoja

Emolohien joukossa oli myös ”kylkiuimareita”, jotka eivät tiamiinin vähyyden vuoksi jaksa uida normaalisti. Tällaisista, kudun lähestyessä tai kutuaikana kyljellään makaavista lohista osa kuoli jo ennen mädin talteenottoa, osa sen jälkeen. Kylkiuimareiden kaikkien poikasten tiedetään kuolevan tiamiinin puutokseen pian kuoriutumisen jälkeen.

Kilohailin vuosiluokka 2014 oli erittäin vahva, ja kilohailin pääasiallisen saalistajan, turskan kanta oli heikko. Lohilla on Itämeren pääaltaalla ja Suomenlahdella ollut syötävänä runsaasti nuorta, rasvaista kilohailiravintoa. Runsas rasvainen kalaravinto kuluttaa lohien tiamiinivarastoja kutuvaelluksen ja kutua edeltävän paaston aikana.

”M74-kuolleisuus ei kuitenkaan vielä keväällä 2017 yllä 1990-vuosikymmenen alun pahimpien vuosien lukemiin, jolloin useana vuonna lähes 80 prosenttia ruskuaispussipoikasista kuoli tiamiinin puutokseen”, selventää tutkija Marja Keinänen Lukesta.

Riittävän määrän lohia päästävä kudulle

M74-oireyhtymän paheneminen heikentää vääjäämättä lohien lisääntymismenestystä, mikä näkyy vasta vuosien päästä nousulohien määrissä. Jotta M74-kuolleisuuden vaikutus lohikantoihin jäisi mahdollisimman pieneksi, täytyy varmistaa, että lohia pääsee kutemaan runsaasti. Onneksi Tornionjokeen ja Simojokeen on viime vuosina noussut kudulle ennätysmäärät lohia.

Kansainvälisen merentutkimusneuvoston lohi- ja meritaimentyöryhmä (ICES WGBAST) tarvitsee vuosittain ennusteen ja tiedon M74:n voimakkuudesta lohikantojen tilan arvioinnissa ja sen pohjalta tehtävässä suosituksessa lohen kalastuskiintiöiksi. M74:n voimistuessa lohen kalastusrajoituksia voidaan joutua tiukentamaan ja kiintiöitä pienentämään. Itämeren lohikannat olivat tuhon partaalla 1990-luvulla, mutta toipuivat tiukkojen kalastusrajoitusten sekä mittavien ja kalliiden elvytystoimien ansiosta.

Luken vastuulla on turvata luonnonvaraisten lohikantojen säilyminen myös pitämällä yllä emokalastoja, tuottamalla riittävästi mätiä velvoitteiden poikasistutuksia varten sekä poikasia luonnonkantoja vahvistaviin tai kotiutusistutuksiin. M74:n pahetessa mätiä tai ruskuaispussipoikasia pitää varautua kylvettämään hautomoissa tiamiinilla. Istukastuotantoa jouduttiin lisäämään 1990- ja 2000-luvuilla lohikantojen pelastamiseksi.