Wanhat suomalaiset lohiperhot

 

 

 

Lauri Syrjänen & Pertti Kanerva: Wanhat suomalaiset lohiperhot 224 s. (1993, 2. painos 1994 ja 3.painos 1998) WSOY

 

Lauri Syrjänen (1939-2007) saavutti mainetta perhositojana ja Tenolla hän oli kesäisin tuttu näky. Lauri lähti viimeiselle kalamatkalle hänelle tehdyn tutkimustoimenpiteen seurauksena 26. huhtikuuta 2007.  Elokuun 15. päivä hän olisi täyttänyt 69 vuotta.

Pertti Kanerva on 2000-luvun tuotteliain perhokalastuskirjojen kirjoittaja. Häneltä on ilmestynyt kaikkiaan 6 perhoja ja perhokalastusta käsittelevää kirjaa: Perhokalastus: tekniikat ja sidonta (2007), Haukitrasselista Pilkkikatkaan: perhoreseptejä (2008), Perhokalastus : hauskoja ja helppoja perhonsidontavinkkejä (2012), Perhokalastus : kalastusvinkkejä ja bonusperhoja (2013), Suuri  suomalainen perhokalastuskirja (2015) ja Huippuperhot – Perhonsitojamestarin salaiset aseet (2017).  Hänen kirjoituksia on myös julkaistu monnissa kalastusalan lehdissä, ensimmäinen perhojuttu ilmestyi Perhokalastus -lehdessä 3/1986. Tunnetuin on vuodesta 1994 Erä-lehdessä ilmestynyt Kuukauden perho -palsta. Kanerva on tallentanut suomalaista perhonsidonta kulttuuria moniin artikkeleihin ja Pertsan porinat blogiin. Voidaan sanoa että hänen ansiosta monet perhoreseptit ovat löytyneet uudestaan ja näiltä osin täydentävät suomalaisen perhokalastuskulttuurin historiaa. Hän pitänyt myös lukuisia perhonsidontakursseja, joista on julkaistut kurssimonisteet ovat tulevia harvinaisuuksia.

 

 

 

Lauri Syrjäsen ja Pertti Kanervan mittavan pohjatyön vaatinut Wanhat suomalaiset lohiperhot syntyi tarpeeseen. Elettiin 1990 – luvun alkua. Pertti Kanerva oli vetänyt vuosia sidontakursseja kotipitäjässään Virroilla sekä Mäntässä ja Ähtärissä. Hyvin usein lohimiehet tulivat kysymään erilaisia kuuluisia lohiperhojen reseptejä.

Lohiperhoissa on paljon materiaaleja, pelkkään muistiin ei voinut luottaa ja useimmiten kysytty resepti aiheutti kovan etsinnän. Kirjoja, lehtiä, kopiota, lippuja ja lappuja oli ympäriinsä, joissa oli resepti poikineen ”muistissa”. Lopulta Kanerva keräsi ja kopioi lohiperhoreseptejä kansioon, mutta silti ”kortisto” tuntui olevan aina vain sekaisin. Haave perhokirjasta alkoi itää.

Kirjalle ei ollut kuitenkaan helppo löytää kustantajaa. Kanerva mietti, että kenet ”nimimiehen” hän saisi mukaan kirjaprojektiin. Lopulta hän kysyi Lauri Syrjästä, joka oli tunnettu nimi perhokalastuspiireissä. Syrjänen piti ideaa erinomaisena ja suostui välittömästi yhteistyöhön. Lauri innostui lisää, kun hänelle selvisi, että Kanervalla oli jo pitkärivi reseptejä ja asioita tallessa – karkea sisältöhahmotelmakin oli olemassa, tyhjästä ei tarvinnut lähteä liikkeelle. Lauri kertoi tuntevansa hyvin Viksetenin Villen, WSOY:ltä 1990-luvun alussa eläkkeelle jääneen kustannusjohtajan ja lupasi kysyä häneltä neuvoa miten edetä. Vikstenin Ville ymmärsi kirjatarpeen ja Kirjahanke lähti etenemään nopeasti.

Kirja työnjako muodostui siten, että Kanerva katsoi ja kasasi sisällön sekä kirjoitti ja otti hoitoon alueena pohjoisen ja Länsi-Suomen, Syrjänen hoiti etelän ja Itä-Suomen yhteydet sekä sitoi puuttuvia perhoja, joita ei löytynyt kirjaan kuvattavaksi. Myös Kanerva sitoi jotain puuttuvia perhoja.

 

Pertti Kanervan kirjaan sitoma Jorma Ylätalo on edelleen vuonna 2021 tallessa, resepti oli Matti Tiitolan kirjaama. Sidoksen siipi jäi hieman lyhyeksi 2/0 lw koukussa, kun pidempää kanelin väristä siipimateriaalia ei silloin ollut. Kuva ja teksti: Pertti Kanerva

 

Kirjan teossa avusti suurijoukko suomalaisia perhokalastajia. Heidän apu aineistojen kasaamisessa oli korvaamaton. Lisäksi tekijät saivat käyttöön muutaman ammattilaisen kirjoituksia mm. Matti. J. Särömaa antoi luvan käyttää 1970-luvulla tekemiään haastatteluja vanhoista sitojalegendoista.

Kirja on melkoinen kunnianosoitus suomalaiselle perhonsidontataidolle. Kirja perustuu lyhyisiin henkilökuviin ihmisistä, joiden käsissä Suomessa käytetyt lohiperhot ovat muotoutuneet. Kaiken takaa paljastuu nainen, kuinkas muutenkaan: Suomen perhonsidonnan äidiksi mainittu Maria Renfors sai 1870-luvulla perhonsidontaoppinsa Englannissa.

Kirjassa esitellään 39 suomalaista perhonsitojaa tai tunnettua perhokalastajaa ja heidän perhojaan. Kaikki kirjassa esitellyt henkilöt ovat olleet muokkaamassa omalta osaltaan perhokalastuskulttuuriamme. Perhoja esitellään noin 250, 1900-luvun alusta 1970-luvun loppuun. Kirjassa kerrotaan myös lohiperhon historia, käydään läpi suomalaisen ja englantilaisen lohiperhon eroja ja lohiperhon kehityksessä Suomessa.

 

 

Pertii Kanerva tutkii vanhoja lohiperhoja. Kuva: Ari Savikko

 

Wanhat suomalaiset lohiperhot on tärkeä tietoteos suomalaisista lohiperhoista ja miehistä niiden takana. Toivoa sopii, että jatkoa teokselle on tulossa. Vaikka suomalainen perhokalastuskulttuuri on verrattain nuorta, ei sen historia mahdu yhteen kirjaan.

Teksti: Ari Savikko

 

Juttua klassisista lohiperhoista

Suomalaisten mestarien perhomallit ovat katoamassa

Kalastajan perho on parhaimmillaan kuin taideteos – mestarisitoja loihtii koukkuun vaikka isänmaan, historian ja luonnon

Traditional Finnish Salmon Flies