Merivesi, A. (Ilmari Viljamaa), Nappaako tänään

Weiling + Göös

 

Vuonna 1969 aloitti Metsästys ja Kalastus-lehteen kirjoittamisen Ilmari Viljamaa salanimellä A. Merivesi. Hän kirjoitti 1969 vuosikertaan mm. Normaali ilmanpaine paras pilkkikeli, Täysikuu vai uusikuu?, Kevät- ja kesähauki, mistä ne tavoittaa ja Kansanedustajien onkimääritelmät. A. Merivesi nimellä hän toimitti yhdessä M. Karjalaisen kanssa myös Kalakortti 67–68 nimisen kalapaikkaoppaan.

 

 

Vuonna 1969 ilmestyi Weilin + Göösin kustantamana erilainen kalakirja. Nappaako tänään perustuu tilastoihin, joihin on kerätty n. 30 000 yhden henkilön kohdalle mahdollisimman erilaisissa olosuhteissa sattunutta kalastusyritystä. Kirjassa keskitytään kahdeksaan fysikaaliseen tekijään, jotka ratkaisevasti ohjaavat kalan käyttäytymistä. Ne ovat valo, ilmanpaine, veden paine, ilman lämpötila, veden lämpötila, tuulen voima, tuulen suunta sekä tähtitieteelliset tekijöiden aiheuttamat muutoksen maan vetovoimakentässä.

Toisessa luvussa, Kalaonnen todennäköisyys, pohdittaa mm. kalojen vähenemistä. Siinä pohditaan sitä, että onko kalavedet muuttunut köyhemmiksi. Kalaakin on vesistä hävinnyt, mutta se vain osa totuutta. Suurempana syynä nähdään se, että lisääntyvän vapaa-ajanajan myötä melkein kaikki haluavat kalastaa.

Kolmannessa ja neljännessä luvussa keskitytään valaistuksen merkitykselle kalojen aktiivisuudelle. Toisessa keskitytään valaistuksen vuorokausi vaihteluun ja toisessa säästä riippuvaan valaistukseen. Luvussa on mielenkiintoisia kuvia Ahvenen, hauen, lahnan, säyneen, kuhan, lohen, taimenen, harjuksen ja purotaimen syöntiajoista. Kellotauluun perustavaan kuvaan on piirretty kullekin kalalla oma kalakello, josta käy ilmi milloin mikin laji on aktiivisimmillaan. Kaikki tiedot perustuvat todellisiin havaintoihin joita on käsitelty tilastotieteen menetelmin. Tekstin esitystapa on hieman monimutkainen, mutta ei mahdoton oivaltaa.

Viides luku keskittyy ilmapaineeseen. Tässä on käytetty hyväksi talvikalastuksen pilkkikilpailu saaliita, joista on laskettu keskisaalis tuntia kohden ja niitä on verrattu vallitsevaan ilmanpaineeseen. Ilmanpaineen vaihtelulla on tunnetusti merkitystä kalan aktiivisuuteen. Mielenkiintoista on, että tässä tarkastelussa saalishuippu, joka on n. 2,4 kertaa korkeampi kuin huonoimmassa, on niinkin korkea kuin 1025 MB. Tosin luvussa käy selväksi, että pelkkä ilmanpaine ei yksin selitä tulosta. Tässäkin asiassa lopputulos on monen asian summa, kuten kirjoittaja myös korostaa.

Kuudes luku käsittelee tuulen vaikutusta kalan aktiivisuuteen. Tässä on käytetty samantyylistä tilastollista menetelmää kuin muissakin tekijöissä. Saalisluvuissa pisteluku 100 merkitsee eri sääluokkien, tässä tapauksessa tuulenvoimakkuuden (bofori) keskiluokkia. Tässä luvussa saa vahvistusta vanha uskomus siitä, että itätuuli vie kalat kattilasta. Se pitää myös tilastollisesti paikansa. Kesällä länsituuli on paras kalatuuli, niin merellä kuin sisämaassa. Talviolosuhteissa ylivoimaisesti parhaaksi kalatuuleksi osoittautuu etelätuuli. Tuuli ei kuitenkaan ole yksin ainoa selittäjä, vaan niin kuin muissakin muuttujissa kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Seitsemännessä luvussa käydään läpi niin ilman, kuin veden lämpötilasta johtuvat muutokset kalan aktiivisuuteen. Nämä asiat lienevät kaikkein tutuimmat kalamiehille, ainakin niitä on helpoin seurata. Tässä on huomattavia kalalajikohtaisia eroja, joten saman menetelmän käyttö ei anna niin hyvin selittävää tulosta. Kesä- ja talvilämpötilat käydään erikseen ja tulos e yllätä. Kala syö paremmin kesällä kuin talvella.

Viimeisessä luvussa perehdytään kuun vetovoiman merkitykseen kalastajan kannalta. Tämä on kirjan monimutkaisin osuus, jossa pieni kansanomaisuus olisi ollut paikallaan. Teksti on varmasti paikansa pitävää, mutta hieman vaikeaselkoista. Mutta niin taitaa olla asiakin. Asiaa selventävät parhaiten taulukot, joissa näkee paljon kalaa (g/t) on tullut minäkin kuun vaiheen aikana. Näissä taulukoissa on käytetty luokkakeskiarvona lukua 100, kuten kaikissa muissakin kirjan taulukoissa. Kirjoittaja tulee tilastoissaan siihen johtopäätökseen, että kun kalamies arvioi kalasäätä, hänen kannattaa ottaa huomioon kuu ja sen vaikutus vesiin huolimatta kaikesta siitä vähättelystä mitä aikaisemmin on käyty asian puolesta ja vastaan.

Kirjasta oli ilmeisesti tarkoitus tehdä uudistettu painos, sillä tekijä sanoo, että tässä kirjassa esitettävät tiedot ja johtopäätökset ovat vasta tutkimuksen väliraportti. Jatkoa varten kirjan lopussa on liitteenä havainto lomakkeita pyyntiolosuhteista, joka pyydetään palauttamaan kustantajalle. Loppuraportti jäi ilmestymättä, mutta tästä kirjasta otettiin uusintapainos Yläkuun kustantamana 2012.

Kirja on kunnianhimoinen yritys selittää tilastotieteen keinoin mikä on paras kalailma. Vastauksiakin löytyi, mutta varmaan yhtä monta kysymystä tilalle. Löytäisivätköhän uudet tehokkaat tietokoneet vastaukset näihin uusiin kysymyksiin?

Ari Savikko