Kirjakokoelman kohtalo?

 

Ikuisuuskysymys on mitä kokoelmille tapahtuu keräilijän kuollessa. Varsinkin isot kirjakokoelmat ovat hankalia siirrettäväksi seuraavalle sukupolvelle jos luontaista kiinnostusta kirjojen keräilyyn ei ole. Tilaa vievinä niitä ei usein ole mahdollisuutta sijoittaa jälkipolvien asuntoihin, näinpä kokoelmat usein täytyy myydä eteenpäin moneen eri paikkaan, vaikka kokoelma on kuitenkin aina arvokkaampi kuin kirjat yksittäin. Usein myös kokoelman kulttuurinen arvo on huomattavasti suurempi kuin sen rahallinen arvo.

Mitä isompi ja täydellisempi kokoelma on, sitä harmillisempi tällaisen kokoelman hajoaminen on. Hyvän kirja kokoelman kartuttamiseen menee usein ainakin yksi sukupolvi. Viestikapulan viejää sukupolvien yli harvoin löytyy, vaikka näin kokoelma täydentyisi ja siitä tulisi merkittävä muistijälki siitä genrestä jota kokoelma käsittää.

Oma kirjastoni koostuu kalakirjoista. Olen pyrkinyt ostamaan järjestelmällisesti kaikki vanhat kalakirjat jotka minulta puuttuu. Aluksi se tuntui taloudellisesti mahdottomalta, ja olikin välillä sitä, mutta pikkuhiljaa olen tullut tilanteeseen että niitä puuttuvia vanhoja kalakirjoja on niin vähän tarjolla että olen pääsääntöisesti pystynyt ne ostamaan. Nyt kokoelma alkaa olla sen kokoinen että sen hajottaminen tuntuu vastenmieliseltä.

Vanhat kalakirjat ovat säilyneet näihin päiviin asti valtion tutkimuslaitosten ja yliopistojen kirjastoissa. Nyt valtion tutkimuslaitokset ovat hävittäneet kirjastonsa lähes kokonaan ja paineet yliopistojen kirjastojen supistamiseen lisääntyvät koko ajan. Kansalliskirjastolla on oma merkittävä tehtävänsä, mutta senkin toiminta mahdollisuudet ovat rajalliset. Tästä johtuen yksityisten keräilijöiden merkitys kulttuurin siirtämisestä seuraavalle sukupolvelle on kasvanut merkittävästi.

 

Oma kalakirjasto?

Oma haaveeni on perustaa oma kalakirjasto, eli rakentaa kirjoille oma koti. Näin kirjat saisi olla yhdessä paikassa eivätkä olisi jälkipolvien tiellä. Kirjastona ne säilyisivät helpommin seuraavansukupolven yli, ehkä jopa hieman täydentyenkin.

Muonion Kemiläisenvaarassa on appivanhemmillani 3 kerroksinen asuinrakennus, jonka pihapiiriin Kalakirjastoa haaveilen. Tontilla on runsaasti rakennusoikeutta, joten tällä tontille on mahdollista rakentaa erillinen rakennus Kalakirjastolle.

Kirjaston ideana on olla avoin kirjasto tutkijoille, keräilijöille ja muille asiasta kiinnostuneille. Päärakennuksessa on tilaa majoittaa noin 5 ihmistä, joten kirjastossa voisi työskennellä lyhyitä jaksoja. Näin voisi hieman myös rahoittaa kirjaston ylläpito kustannuksia. Kirjasto tulisi sijaitsemaan Keimiöniemen kalakenttiä vastapäätä, joten kalastushistoriaa riittää ympäristössäkin.

Suunnitelma olisi tarkoitus toteuttaa reilun kymmenenvuoden päästä jolloin oma työurani saavuttaa eläkepisteen.  Nopeamminkin suunnitelman voisi toteuttaa, mikäli taloudelliset realiteetit sen mahdollistaisi.

Haaveiden kanssa on hyvä elää jos niillä on edes hieman mahdollisuuksia toteutua. Tähän haaveeseen uskon ja taas kirja voittaa.

 

Ari Savikko

 

 

 

 

 

.