Kalatiedettä Turun kuninkaallisessa Akatemiassa

Ari Savikko

 

Ensimmäiset Suomessa tehdyt kala-alan väitöskirjat tehtiin Turun kuninkaallisessa akatemiassa. Täälläkään kalatalous ei ollut kovin suosittua, kirjoituksia tai väitöksiä kaloista tehtiin ainoastaan kymmenen. Niistä ensimmäinen, De regia piscatura comoensi, ilmestyi vuonna 1751, kun F. R. Brander väitteli professori C. F. Mennanderin johdolla Kokemäen kuninkaallisesta kalastuksesta.

 

 

http://www.doria.fi/handle/10024/111613

Samana vuonna ilmestyi toinenkin kaloihin liittyvä väitöskirja, joka tosin on enemmän hengellinen kuin biologinen. Nic. Malm puolusti Mennanderin johdolla väitöstään Ichtyo-Theologiae Linae eli kalateologian pääpiirteitä. Siinä yritettiin perustella uskonnollisia näkemyksiä luonnontieteen avulla, erityisesti kalojen ruumiin rakenteen ja elintapojen pohjalta. Teoksessa mainitaan myös kiinalaisten harrastamasta kalanviljelystä, jota ei tuolloin tunnetu Euroopassa kovin hyvin. http://www.doria.fi/handle/10024/111616

Seuraavan kala-alan tutkimuksen teki Turun akatemiassa opiskellut ruotsalainen Johannes Enholm, joka kirjoitti P. Kalmin johdolla aiheesta Enfalliga anmärkningar om Öst-Giotha skäreboars öfliga fiskesätt i Östersjön (1753–1754). Se oli kirjoittajan omiin havaintoihin perustuva tutkimus Itä-Götanmaan saaristolaisten tavallisista kalastustavoista Itämeressä.

http://www.doria.fi/handle/10024/39454

http://www.doria.fi/handle/10024/39455

 

Kalm oli myös johtamassa Jak. Steniuksen vuonna 1769 tekemää väitöskirjaa Om bästä sättet at anlägga forsbyggnader (Koskirakennelmien parhaasta valmistustavasta). Siinä on osio lohipatojen rakentamisesta, joten pelkästään kala-aiheinen tämä väitöstyö ei ole.

Vuonna 1757 puolusti G. Lindbland P. Kalmin johdolla väitöstään De Caussis diminutionis piscium eli kalojen vähenemisen syitä. Tässä suppeassa, vain yhdeksänsivuisessa teoksessa syitä haetaan liian suurista ja tiheistä nuotista. Myös kutupyynti saa osakseen arvostelua – tosin varsin erikoisella tavalla, sillä teoksessa pohditaan, voiko kutukaloja käyttää ollenkaan ravinnoksi ja onko kutukalan liha jopa epäterveellistä.

 

http://www.doria.fi/handle/10024/50761

Huoli kalojen riittävyydestä kaikille oli siis jo tuolloin olemassa. Kalojen istuttaminen ei vielä tuolloin ollut yleistä ja kalanviljely yleistyi vasta seuraavalla vuosisadalla, joten ainoaksi hoitokeinoksi esiteltiin rauhoituksia.

Carolus Nic. Hellenius kirjoitti kalastukselle haitallisista hyönteisistä P. A. Gaddin johdolla vuonna 1769 puolustamassaan väitöskirjassa Insecta, piscatoribus in maritimis finlandiae oris, noxia. Tässä kahdeksansivuisessa väitöksessä kerrotaan, kuinka kilkki ja katka pilaavat pyydyksiä ja niissä olevia kaloja. Huomionarvoista on se, että katkaa ja kilkkiä pidettiin tuolloin hyönteisinä.

 

http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/51015/fv11932.pdf?sequence=1

Turun akatemian väitöskirjoissa ei käsitelty kalalaji kysymyksiä, eikä yritetty selvittää kalalajistoamme vaan ne keskittyivät kaloista saatavan hyödyn lisäämiseen. Suomen kalalajien kartoittamisen aloitti P. A. Gadd kirjoittamalla vuosina 1771–1771 Tidnigar utg. Af et sällskap i Åbo -lehteen neliosoisen artikkelisarjan ”Försök til ichtyologia fennica”. Hän esitteli 50 lajia ja tekstissä mainittiin lajien nimet sekä latinaksi että ruotsiksi ja suomeksi. Lajiluettelossa hän käytti Linnen Fauna Suecican viimeisintä painosta vuodelta 1761. Tämä on siis ensimmäinen kalalajiluettelo, joka Suomessa suomen kaloista on ilmestynyt. Vaikka se on varsin puutteellinen, se ansaitsee tulla mainituksi ensimmäisenä lajissaan.

Turun akatemian ajan väitöskirjoista parhaiten tunnetuin väitöskirja on Carl Robert Gjersin kirjoittama Oeconomisk afhandling om orsaker til cunå krono lax och sik fisket förmindking, som ock de hjelpmedel som deremot kunna vidtagas (Taloudellinen tutkielma Kokemäenjoen lohen ja siian kruunun kalastustuksen vähenimisen syistä ja keinoista, joilla sitä voidaan estää). Tätä väitöskirjaa puolusti vuonna 1771 Isaac Arenanderin. Tähän aikaan ei ollut tavatonta, että joku akatemian professoreista tai muu oppinut kirjoitti tutkimuksen ja toinen henkilö väitteli. Paperi maksoi paljon ja näin saivat professorit julkaistua omia tutkimuksiaan toisen kustannuksella. Tästä väitöskirjasta on tehty kaksikin suomennosta.

 

http://www.doria.fi/handle/10024/52203

Carl Robert Gjersin kirjoitusta kohtaan osoitettu kiinnostus selittynee sillä, että siinä mainitaan ensimmäisen kerran suomessa keinohedelmöitys ja sen avulla saatavien poikasten istuttaminen jokeen. Tieto perustui Cliditschin vuonna1764 julkaisemaan kirjoitukseen jossa selostetaan saksalaisen Jacobin taimenen mädillä tekemiä kokeita.

Turun akatemian aika päättyi vuonna 1809, kun siitä tuli Keisarillinen Aleksanterin yliopisto. 1800-luvun ensimmäinen puolisko oli muutenkin hiljaista aikaa Suomessa kalastuskirjallisuuden osalta. Luonnontieteen tutkijoita ei ollut paljon, ja niiden vähäistenkin mielenkiinto suuntautuu etupäässä kasvitieteeseen.

Turun kaupungin tuhosi lähes kokonaan tulipalo tiistaina 4.-5-Syyskuuta1827. Myös Turun akatemian tuhoutui kirjoineen lukuun ottamatta niitä teoksia, jotka sattuivat olemaan lainassa kaupungin ulkopuolella. Samalla tuhoutuivat lähes kaikki Suomen keskiaikaisiltakirjallisista lähteistä. Säilyneitä keskiaikaisia suomalaisia lähteitä tunnetaan vain noin 300. Mukana tuhoutui myös suurin osa Akatemiassa tehdyistä kala-alan väitöskirjoista ja säilyneistä tuli keräilyharvinaisuuksia muutenkin kuin ikänsä puolesta.

Turun Akatemien väitöskirjoja on digitoitu Kansalliskirjastossa. Niihin voi tutustua osoiteteessa http://www.doria.fi/handle/10024/50699