KALANTUTKIMUKSEN ENSIASKELEET

Ari Savikko

Kalantutkimuksen isänä voidaan pitää ruotsalaista luonnontieteilijä Peter Artedia (Petrus Arctaedius). Hän syntyi helmikuun 22. päivä vuonna 1705 Ångermanlandin provinsissa sijaitsevassa Anundsjön kylässä. Artedi opiskeli aluksi teologiaa Uppsalan yliopistossa mutta vaihtoi suuntautumisessa lääketieteeseen ja luonnon historiaan, erityisesti kaloihin. Hän ystävystyi opiskeluaikana Carolous Linnaeuksen kanssa ja tällä oli myöhemmin suuri merkitys Artedin julkaisujen kannalta. Artedi lähti Uppsalasta Englantiin vuonna 1732. Täältä hän lähti Amsterdamiin jossa hän kirjoitti teoksensa Bibliotheca Ichthyologica and Philosophia Ichthyologica joita ei kuitenkaan ehditty julkaista hänen elinaikanaan, sillä hän hukkui kanavaan Amsterdamissa 27.syyskuussa 1735 ollen näin vasta 30-vuotias. Artedin käsikirjoitukset olivat myös Linnaeuksella joka vanhan ystävyyden nimissä julkaisi ne vuonna 1738 teoksen Ichthyologia sive opera omnia de piscibus. Tämä sisälsi Artedin käsokirjoitukset Bibliotheca Ichthyologica, Philosophia ichthylogica, Genera piscium,Synonymia specierum ja Descriptiones specierum. Näissä kirjoituksissa Artedi luokitteli ensimmäisenä kalat omiin luokkiinsa ja tätä luokittelua käytti hyväkseen myös Linnaeus teoksessaan Systema naturea, joka mullisti luonnontieteen tutkimuksen.

1700-luvulla suomalaisten tekemät kala-alan tutkielmat oli väitöskirjoja ja ne olivat varsin suppeita eivätkä kovin tieteellisiä verrattuna myöhempiin väitöskirjoihin.  Kala-ala ei muutenkaan ollut kovin suosittu tutkimuskohde 1700-luvulla joten väitöskirjoja ei tehty paljon.  Ensimmäinen suomalaisen tekemä kala-alan väitöskirja on Oululaisen kauppiaan pojan Daniel Bongen  Salmonum natura. Hän puolusti kesäkuun 23.päivä vuonna 1730 Kustaa Suuren luentosalissa Upsalan yliopistossa lääketieteellisen tiedekunnan suostumuksella latinankielistä väitöskirjaansa lohesta ja sen kalastuksesta. Väitöstilaisuus tapahtui käytännöllisen lääketieteen professorin Laurentius Robergin johdolla. Väitöskirja on aikansa tyypillinen tuote jossa viisautta esitellään vertailevan kielitieteen sekä luonnonopin alalta. Siinä kerrotaan tarinoita joita lohesta ja annetaanpa ohjeita myös lohen suolaamisesta. Seuraava tarina osoittaa hyvin minkä luonteinen Bongen väitöskirja on: ”Kun v.1650 Oulun kaupungin pormestari Antti Yrjönpoika Lytraeus oli paluumatkalla Tukholmasta kotiin meritse, ja jo hyvässä myötätuulessa ylitti Gävlen meren ulappaa, tapahtui, että merimiesten lounastettua palveluspoika astioita pestessä sattui heittämään likaveden mukana mereen herransa hopeisen lusikan, jonka tämä matkalle lähtiessä oli aviovaimoltaan vaivoin saanut mukaansa. Itkien poika tunnusti tekonsa. Tapahtumalla oli myös todistajia, jotka näkivät kirkkaan hopealusikan uppoavan veteen. Pormestari oli ensin pahoillaan, mutta sitten hän sanoi: ”olkoon tämä ainoa menetyksemme. Tällä tavoin säästän sen palkkion, jonka muuten olisin saanut maksaa kadotetun lusikan anastajan ilmiantajalle, sillä hän, jonka meren haltia on kerran ottanut, hän ei koskaan palauta päivän valoon”. Suotuisassa myötätuulessa oululaiset pääsivät ripeästi kolmessa päivässä tapahtuman jälkeen kotikaupunkiinsa. Mutta mitä siellä sillä välin olikaan sattunut! Maistraatilla oli siellä omat lohiverkkonsa, jotka vuosittain huutokaupattiin. Näillä verkoilla pyydystettiin joka päivä lohia. Niistä tuotiin pormestarin puolisolle äsken pyydystetty suurehko lohi ja hän antoi sen halkaista ja keittää. Kuvaamaton oli hänen mielenjärkytyksensä, kun hän löysi lohen sisälmyksistä lusikan ja tunsi sen siksi, jonka hän oli antanut matkalle lähtevälle aviomiehelleen. Hän piti sitä todisteena siitä, että hänen miehensä oli haaksirikossa joutunut aaltoihin, eivätkä perheen muutkaan jäsenet voineet muuta olettaa. Heistä tuntui sekin tavattomalta, että taipumaton suurehko lusikka oli voinut kulkea lohen ahtaan kurkun läpi. Jo paloiteltuna lohi säilytettiin yön yli, kun tuli tieto että pormestari oli saapumassa ja että laiva oli satamassa. Hänestä tuntui ihmeelliseltä silmin nähdä ja käsin kosketella lusikkaa, jonka hän oli menettänyt avaraan mereen enemmän kuin sadankymmenen ruotsalaisen peninkulman päässä Oulusta.  Ja lisäksi katsella tuota kalaa, joka kahdessa lyhyessä päivässä oli ehtinyt edetä niin pitkän taipaleen palauttaakseen aviovaimolle sen, jonka mies oli kadottanut.”  Näin taisi Bonge kuvata, tosin tahtomattaan, ensimmäisen kalanmerkinnän!

bonge2

Myös seuraava suomalaisen tekemä kala-alan väitöskirja tehtiin ruotsissa.  Anders Hellant esitti Anders Celsiuksen johdolla julkisesti tutkittavaksi Kustavin auditoriossa Upsalassa 31. toukokuuta 1738 akateemisen väitöskirjansa De novo in fluviis norlandiarum piscandi modo eli tutkimus uudesta kalastustavasta Pohjolan joissa.  Tässä väitöskirjassa Hellant esittele uudenlaisen lohipadon. Tämä on ilmeisesti ensimmäinen akateeminen väitöskirja joka käännettiin myös ruotsiksi sillä hän haluaa esitellä pyyntimenetelmän niillekin jotka eivät osanneet latinaa.

Hän kertoo että on Pohjolan kalaisten jokien äärellä sekä kummastellen että säälien usein nähnyt miten enin osa seudun miehistä ahersi koko lyhyen kesän kalastuspuuhissa ja laiminlöivät tilustensa viljelyt ja muut hyödylliset tehtävät. Hänen mukaansa heidän patonsa ovat vaivalloisia ja huonosti pyytäviä. Niinpä hän ehdottaakin että ” Johonkin Pohjolan jokeen on rakennettava sellainen pato, ettei ainoakaan kala, päinvastoin kuin nyt, pääsisi nousemaan virtaa ylös pyydykseen joutumatta”. Teoksessa on havainnollinen kuva uudesta pyydyksestä ja sen rakentaminen kerrotaan yksityiskohtaisesti. Hän esittää myös laskelman siitä kuinka paljon paremmin uudesta pyydyksestä saadaan tuloja vanhoihin pyyntimenetelmiin verrattuna.

Pohditaanpa sitäkin mitä seuraa jos kaikki nousevat lohet pyydetään pois:  ”Sitä vastoin voidaan väittää, että jos tällä tavalla saataisiin pyydetyksi kaikkiin jokiin nousevat lohet ennen kuin ne ovat ehtineet suorittaa kutunsa, olisi syytä peljätä että aikaa myöten ne pyydettäisiin sukupuuttoon. Ja vaikka on uskottavaa että nämä kalat tulevat vuosittain Atlantilta asti Itämeren halki Pohjanlahteen ja Pohjolaan, koska niissä toisinaan tavataan sellaisia ongenkoukkuja vielä lahoamattomine tapsilankoineen, joilla pyydystetään Ölannissa, kokemus kuitenkin osoittaa, ettei näihin jokiin nouse enää niin paljon lohta kuin ennen vanhaan jolloin pyytäjiä oli vähemmän, mikä kaikki tuntuu tukevan tuota väitettä. Olipa se nyt miten oli- uusi pato on siitäkin mukava, että vaivattomasti saadaan pyynnin tulos ja voidaan sitä verrata edellisen vuoden saaliiseen; niin ollen haluttaessa voidaan pyynti lakkauttaa tai sallia kalojen kussakin joessa joka toinen, kolmas tai neljäs päivä tai tietyn kalamäärän jatkaa vapaasti nousua lisätäkseen sukua”. Myöhemmin tämän tyylisiä pyydyksiä rakennettiin eli karsinapatoja, jotka olivat aikanaan maailman suurimpia puusta rakennettuja pyyntilaitteita.

hellant

 

Ensimmäiset Suomessa tehdyt kala-alan väitöskirjat tehtiin Turun kuninkaallisessa akatemiassa.  Täälläkään kalatalous ei ollut kovin suosittua, Kirjoituksia tai väitöksiä kaloista tehtiin vain 10. Näistä ensimmäinen, De regia piscatura comoensi, ilmestyi vuonna 1751. Siinä F.R.Brander väitteli professori C.F. Mennanderin johdolla Kokemäen kuninkaallisesta kalastuksesta.

mennander

Myös toinen kaloihin liittyvä väitöskirja ilmestyi vuonna 1751. Se on kuitenkin enemmän hengellinen kuin biologinen. Nic. Malm puolusti Mennanderin johdolla väitöstään Ichtyo-Theologiae Linae eli kalateologian pääpiirteitä. Siinä yritettiin perustella luonnontieteen avulla, erityisesti kalojen ruumiin rakenteen ja elintapojen, uskonnollisia näkemyksiä.  Siinä on myös maininta myös kiinalaisten harrastamasta kalanviljelystäkin.

Abraham Argillander julkaisi vuonna 1753 sarjassa vet.akad.handl. artikkelin Röm om giädd-leken. Tämä oli käännös hollantilaisesta lehdestä Holland Magasizin (vol 2:569). Siinä kerrotaan havainto siitä että iso mätihauki kiinnostaa useampia uroksia kuin pieni.

Seuraavan kala-alan tutkimuksen teki Turun akatemiassa opiskeleva ruotsalainen Johannes Enholm joka kirjoitti P.Kalmin  johdolla aiheesta Enfalliga anmärkningar on Öst-Giotha skäreboars öfliga fiskesätt i Östersjön. Tämän kaksiosaisen kirjoituksen 1. osa ilmestyi 1753 ja toinen seuraavana vuonna, se oli kirjoittajan omiin havaintoihin perustuva tutkimus Itä-Götanmaan saaristolaisten tavallisista kalastustavoista Itämeressä.

P. Kalm oli myös johtamassa Jak. Steniuksen vuonna 1769 tekemää väitöskirjaa Om bästä sättet at anlägga forsbyggnader (Koskirakennelmien parhaasta valmistustavasta). Siinä on osio lohipatojen rakentamisesta joten pelkästään kala-aiheinen tämä väitöstyö ei ole.

Vuonna 1757 puolusti G.Lindbland  P.Kalmin johdolla vätöstään De Caussis diminutionis piscium eli kalojen vähememisen syitä. Tässä suppeassa, vain 9 sivua käsittävässä teoksessa, syitä haetaan liian suurista ja tiheistä nuotista. Myös kutupyynti saa osakseen arvostelua tosin varsin erikoisella tavalla sillä teoksessa pohditaan voiko kutukaloja käyttää ollenkaan ravinnoksi ja onko sen kutukalan liha jopa epäterveellistä.

lindbland

Myös kaloihin liittyvää vätöskirjaa puolusti P.A. Gaddin johdolla vuonna 1769 Carolus Nic. Hellenius . hän kirjoitti kalastukselle haitallisista hyönteisistä teoksessaan Insecta, piscatoribus in maritimis finlandiae oris,noxia. Tässä 8 Sivusessa väitöksessä kerrotaan kuinka kilkki ja katka pilaavat pyydyksiä ja niissä olevia kaloja.

Suomen kalalajien kartoittamisen aloitti P.A.Gadd kirjoittamalla vuosina 1771-71 Tidnigar utg. Af et sällskap i åbo lehteen neliosoisen artikkeli sarjan Försök til ichtyologia fennica.  Hän esittelee 50 lajia ja tekstissä mainitaan lajien nimet sekä latinaksi että ruotsiksi ja suomeksi. Lajiluettelossa hän on käyttänyt Linnen Fauna Suecican viimeisintä painosta. Tämä on siis ensimmäinen kalalajiluettelo joka Suomessa suomen kaloista on ilmestynyt.

åbo tidn

Turun akatemian ajan väitöskirjoista parhaiten tunnetuin väitöskirja on Carl Robert Gjersin kirjoittama väitöskirja Oeconomisk afhandling om orsaker til cunå krono lax och sik fisket förmindking, som ock de hjelpmedel som deremot kunna vidtagas (Taloudellinen tutkielma Kokemäenjoen lohen ja siian kruunun kalastustuksen vähenimisen syistä ja keinoista, joilla sitä voidaan estää).  Tätä väitöskirjaa puolusti vuonna 1771 Isaac Arenanderin.  Tähän aikaan ei ollut tavatonta että joku akatemian professoreista tai muu oppinut kirjoitti tutkimuksen ja toinen henkilö väitteli. Paperi maksoi paljon ja näin saivat professorit julkaistua omia tutkimuksiaan toisen kustannuksella.  Tästä väitöskirjasta on tehty kaksisin suomennos.

Gjersin kirjoitusta kohtaan osoitettu kiinnostus selittynee sillä että siinä mainitaan ensimmäisen kerran suomessa keinohedelmöitys ja sen avulla saatavien poikasten istuttaminen jokeen. Kirjoitus perustuu vuonna 1764 Cliditschin kirjoitukseen Jacobin taimenen mädillä tekemiin kokeisiin.

Turun akatemian aika päättyi vuonna 1809 kun siitä tuli Keisarillinen Aleksanterin yliopisto. 1800-luvun ensimmäinen puolisko muutenkin hiljaista aikaa suomessa kalantutkimuksen osalta. Luonnontieteen tutkijoita ei ollut paljon ja niiden vähäistenkin mielenkiinto suuntautuu etupäässä kasvitieteeseen.

Suuri muutos Suomen kala-asioihin tapahtui 1860 kun Suomi sai ensimmäisen kalahallinnon virkamiehen. Asetus annettiin 16.1.1861 ja virkaan nimitettiin Henrik Johan Holmberg jonka aikana ilmestyi ensimmäiset suomenkieliset kala-alan oppaat. Ne käsitteli kalanviljelyä ja muita keinoja saada kalavedet tuottamaan paremmin. Nykyisen kalatutkimuksen, ainakin lajiston selvityksen osalta, voidaan katsoa alkaneen A.J. Malmgrenin vuonna 1863 ilmestyneellä tutkimuksella Kritisk öfversikt af Finlands Fisk-Fauna.

Malmgrenista tuli Suomen suomen toinen kala-alan virkamies 1867. A.J. Malmgrenin nimityskirje

Kauas on tultu noista ajoista mutta ongelmat tuntuu olevan yhä samat eli mitä on tehtävä että kalat riittäisi kaikille. Ja taitaa olla keino valikoimakin samantyylinen: rauhoituksia, rajoituksia ja istutuksia.

 

Oscar Nordqvist Haminan kadettikoulun viimeisen luokan lopulla. Kuva: Museovirasto

 

toimenpiteitä

 

 

Kalantutkimus 60 vuotta

 

lähteet:

Hjelt Otto E.A.: Naturalhistoriens stadium vid Åbo universitet. 1896

Itkonen Tuomo:Akateeminen tutkimus uudesta kalastustavasta pohjolan joissa. Torniolaakson vuosikirja 1973

Koli Lauri:Olaus Magnuksesta Juhani Ahoon. Teoksesta Wilhelm von Wright; pohjolan kalat 1998

Lisilzin Elisabeth: Lohi. Suomen kuvalehti 1958 s.51-52

Wheeler Alwyne C.: The life and work of Peter Artedi teoksesta Historiae Naturalis Classaca XV. Wenheim 1961

 

Maisterit E. Hellevaara ja Hannes Salovaara tieteellisiä havaintoja tekemässä. Kuva: T. H. Järvi. Museovirasto