| Lisätietoa: | 1980: s. 98-105
Siinä se oli!
Kivikkoisessa varvukossa saattoi yhä vaistota vanhan teltanpaikan, ainakin kun sen tiesi. Vähän häpeissäni katselin matalaa kasvustoa; vieläkin näki, että siitä oli katkottu polttoainetta sähisevään nuotioon. Käsivarren herkkä karu luonto arpeutui äärimmäisen hitaasti.
Se oli ainoa mahdollinen teltan paikka koko rannalla. Kivenmuhkuroiden väliin mahtui juuru ja juuri pikkuinen teltta. Muistojen paikka. Ensimmäisen Lapin retken riemullinen tukikohta. Siellä meistä tuli oikeita vaeltajia ja punalihaisen kalastajia. Minusta jo varttuneella iällä, pojasta poikana niin kuin kuuluukin.
(Lähde: Artikkelin ingressi) |
|---|