| Lisätietoa: | Nykyisin yhä useammat kaupunkikulttuurin kasvatit hakeutuvat loma-aikanaan sinne, missä luonto on vielä suuri ja ihminen pieni. He suuntaavat kulkunsa napapiirin takaisille maille, suuriin kansallis- ja luonnonpuistoihin sekä syrjäisiin selkosiin, jotka on oikein virallisesti nimetty erämaiksi. Kaikki tavoittelevat elämyksiä, joita kelpaisi muistella vielä silloinkin, kun arkirutiinit vetävät naaman peruslukemille. Missä pitkospuut päättyvät esittelee Pohjolan suuret erämaat ankarana, ei kuitenkaan kohtuuttoman kovana isäntänä, joka asettaa rajansa tulijan toiveille karkottaen ylimieliset, mutta palkiten tositarkoituksella saapuneet. Tekijä tovereineen on retkeillyt erämaassa erämaan ehdoilla jo vuosikymmeniä. Tämän kirjan tarinat vievätkin lukijan erämaaelämysten syntysijoille: avoimen taivaan alle, hiljaiseen kairaan ja tuuliseen tunturiin, eri puolille ""Villiä Pohjolaa"", eri vuodenaikoina. Teos on tarkoitettu niille, joiden henki on altis erämaan kutsulle.
(Lähde: Kirjan takakansi) |
|---|