| Lisätietoa: | nro 192
Tutkimuksessa vertailtiin alitsariinipunainen S (ARS) -väriaineella merkittyjen sekä merkitsemättömien nieriän, harmaanieriän, järvilohen, taimenen, siian ja kuhan kokonaisten ja ohutleikkeiksi sahattujen otoliittien tulkittavuutta fluoresenssimikroskopialla. ARS-merkki on yleensä selväpiirteinen ja intensiteetiltään voimakas, jolloin merkitty otoliitti on helppo erottaa merkitsemättömästä. Tällöin otoliitteja voidaan tarkastella alitsariinin eksitaatio- ja emissioaallonpituuksia (530-550 nm/ >580 nm) lyhytaaltoisemmalla (480 nm/ 510 nm) suotimella, jolloin ARS-merkin otoliitin vihreänä näkyvästä autofluoresenssista poikkeavaa
oranssia väriä voidaan käyttää yksiselitteisenä tulkintakriteerinä merkin olemassaololle tai puuttumiselle. Alle kaksivuotiailla kaloilla otoliittien sahaaminen ei parantanut oleellisesti ARS-merkin havaittavuutta verrattuna kokonaisiin otoliitteihin, mutta on todennäköistä, että tätä vanhempien kalojen otoliittien tulkinta helpottuu, jos otoliitit sahataan ohutleikkeiksi, sillä otoliitin kasvaessa ARS-merkin päälle kertyvä aines heikentää merkin havaittavuutta kokonaisessa otoliitissa. Sen sijaan merkitsemättömien otoliittien kohdalla sahaamisella oli selvä autofluoresenssista aiheutuvia virhetulkintoja vähentävä vaikutus jo alle vuoden
ikäisillä kaloilla. Tulkintatesteissä määrittäjät tulkitsivat oikein keskimäärin 90 % sekä sahatuista että kokonaisista ARS-merkityistä otoliiteista... |
|---|