| Lisätietoa: | Kuttura, Kuttura. Nimenäkin perin kummallinen, entäpä asuinpaikkana? Ei ole kauppoja, ei konsertteja, ihmisiäkin niin vähän, että joskus menee aikaa päivätolkulla, eikä näe ketään. Vain porot ovat etenemässä jäätä pitkin ja riekkoparvi rantavarvikossa on aamun ensimmäisellä aterialla, kettu loikkimassa vainion poikki tutun metsän suojaan. Kuttura, Kuttura. Pieni saamelaiskylä Ivalojoen kainalossa ei paistattele maailman metropolien joukossa, mutta kun jokiveneessä isänsä käsiin syntynyt tyttölapsi kulkee maailman polkuja, hänen sydämessään soi kotijoen kutsu, omien ihmisten ääni. Saamelainen suurperhe oli lapselle turvallinen kasvuympäristö. Erämaa opetti kunnioittamaan luontoa. Suuri suku sytytti rakkauden omiin ihmisiin. Kotikylä ottaa aina lapsensa hymyssä suin vastaan. Se sanoo, kuiskaa: tule, olet kotona, odotinkin sinua! Rita Maggan kolmas teos on herkkä rakkaudenosoitus pientä synnyinkylää kohtaan. Kirjailija on osa Kutturan elämää. Hän elää sukunsa arjessa, itkee sen mukana surut ja ottaa vastaan elämän ilot. Välillä pitää palata suomalaisen väestön arkeen, mutta silloinkin ajatus jää kotikylän veräjälle. |
|---|