| Lisätietoa: | Sakari Kännö ymmärtää Lappia ja kuvattaviaan: Vienasta 1918 kotiin kävelevää Punalivaria, puutavarakuskiksi alkavaa poromiestä, tekojärven valmistumisen myötä yhä syvemmälle kairaan erakoituvaa Jussa ja Taakottajaa, ikänsä joen ja metsän antimilla elänyttä Penjamia jolla nyt on jäljellä ojitetut jängät ja säännöstelyllä pilattu joki.
Kohtaloiden arpapelissä kuolema kahmii potista – eipä satu kiveliöön eksyvän Helsingin jupin kartassa sininen viiva yksiin joen kanssa. Erämaassa odottavat jo legendaksi kerrottu etelän Elleni ja lentokoneessaan istuva puna-armeijan majuri.
Olkajoen kerronta etenee kuin joen juoksu, tarinat lomittuvat ja ihmiskohtalot kutoutuvat yhteen syrjäisen erämaajoen rapsodiaksi. Teos on erilainen mutta oikea Lapin-kirja.
(takakansiteksti) |
|---|