| Lisätietoa: | Tunturikoivujen katveessa vietetyn lapsuuden lahja on lannistumattomuus, sitkeys ja tietynlainen kyky tunnistaa elämän kujeet, tahto ottaa siitä mittaa, ja taju siitä, että se mikä on taistellen voitettava, voitetaan. Yhtä usein kuin elämä näyttää karkaavan käsistä, yhtä usein taistelemme oikeudestamme siihen. Emme suostu jäämään ulos elämästä, joka meille kaikesta huolimatta kuuluu. Olemmehan aistineet kaiken, nähneet, kuulleet ja kokeneet asioita, vaikka emme kyenneet käsittämään elämää ympärillämme, kielettömät, sanoittamaan kunnolla edes arkisia toimia, pukemaan niitä sanoiksi - mikä kuva, ja niin tosi. Pukea sanoiksi; maalata, värittää, muovata, etsiä merkityksiä, vertailla; kaikesta tästä jouduimme luopumaan kahden kulttuurin ja kielen välisessä kuilussa vaeltaessamme. Pitkään näytti siltä, kuin osanamme olisi vain katsella, miten maailma etääntyy samaa rataa kuin yhteys omaan kieleen ja kulttuuriin. Mutta maailmojen väliset kuilut suljetaan saattamalla maailmat yhteen. Tässä tapauksessa kolme maailmaa: minun, saamen ja suomen. |
|---|