| Tekijä (t): | Polameri, Seppo kuvittaja Huovinen, Veikko kirjoittaja |
|---|---|
| Aineiston nimi: | Puukansan tarina |
| Verkko-osoite: | |
| Aineistolaji: | kirja |
| Asiasanat: | eräkirjallisuus -- tarinat |
| Kustantaja: | Otava |
| Painopaikka: | Keuruu |
| Vuosi: | 1999 |
| Sivumäärä: | 158 |
| ISBN/ISSN: | 951-1-08107-1 |
| Lehti/sarja ym.: | |
| Lisätietoa: | Puut eivät puhu. Ja jos puhuvatkin, niin hiljaa. Metsällä on kuitenkin äänensä. Ja metsällä on tarinansa, jonka Veikko Huovinen nyt tarkasti ja hellästi kertoo. Tämän tarinan puukansa joutui tulen tuhoamaksi kauan sitten. Se ei pystynyt evakuoimaan väkeään kulon tieltä, mutta sen voima oli pienissä siemenissä, joissa asui luonnon sitkeys ja järkähtämättömyys. Ja kaiken pohja ja perusta oli maa, turvallinen maaemo. Se synnytti, kasvatti, hautasi. Muutamassa kesässä paloalue veti vihreän asun ylleen. Elinvoimainen ja yritteliäs mäntynuoristo kasvoi kymmeniä senttejä kesässä. Eläimet kiiruhtivat sen suojiin, toiset siitä hyötyen, toiset jopa yrittäen tuhota sen. Käytiin katkeria taisteluja vallasta ja elintilasta, mutta sadankolmenkymmenen vuoden iässä puut olivat ottaneet asemansa. Ensin vain Jeremias Haverinen kävi palomaalla, hänellä oli silmää puukansan ilmiömäiselle suoritukselle: kasvaa ylöspäin, kohti taivasta, kuin pitääkseen sitä pystyssä. Sitten tuli metsänhoito-konduktööri ja muita käypäläisiä, erämiehiä ja pakolaisiakin. Ja kun voimistuva sahateollisuus tarvitsi järeää puuta, tulivat metsänleimaajat. Puukansa oli vaitelias, aivan kuin vähän ylpeäkin, Sitä koeteltaisiin, vaan ei se sortuisi. |
| Sijainti: | A-B eräkirjallisuus |