Kaarlo Tyni (1897–1950) : Kalastustapoja: Neuvoja ammatinkalastajille

 

 

 

Tyni oli syntyisin kalastajaperheestä Pyhtään Kaunissaaresta. Elämäntyönsä Tyni teki kuitenkin Posiolla. Posion kunta perusti kantakirjaston vuonna 1936. Kirjaston syntyyn olivat eniten vaikuttamassa kirkonkylän koulun opettaja Hilja Tyni (1906–2002) ja hänen miehensä Kaarlo Tyni (1897–1950).

Suurimman osan sota-ajasta Kaarlo Tyni toimi Posion suojeluskunnan paikallispäällikkönä.. Sota-ajan jälkeen Kaarlo Tyni oli jälleenrakennuslautakunnan puheenjohtaja ja 1946—49 kunnanvaltuuston puheenjohtaja. Tyneillä oli tiiviit suhteet Kariston kustantajasukuun, sillä Hilja Tynin kaksi sisarta avioitui Arvi A. Kariston poikien kanssa. Karistot vierailivat Posiolla usein.

Vuonna 1930 hän julkaisi Otavan kustantaman teoksen Kalastustapoja: neuvoja ammattikalastajille, jossa kuvattiin etenkin silakan pyyntimuotoja. Kirjan teon motiiviksi hän kertoo sen, että kalastustapoja joita hän kirjassaan esittää tunnetaan huonosti tai ei ollenkaan monessa hyvin huomattavassakaan kalastusseudussa.

Myös se että silakkasaalis ei enää riittänyt täyttämään sen kysyntää, antoi kirjan teolle lisää pontta. Kirjassa esitellään varsin seikkaperäisesti pohjaverkkokalastus, koukkuverkkopyynti, kiinteät kohoverkot, pyörivät kohoverkot, ajoverkkokalastus, siikaverkkokalastus, norssiverkkokalastus ja isorysäkalastus. Lukujen lopussa kerrataan milloin kyseistä pyyntimuotoa kannattaa käyttää ja lisäksi annetaan vinkkejä pyyntipaikoista.

Kirjan lopussa on eräitä pikkuparannuksia kalastustapoihin. Näitä ovat tulikuppu, lyhytjalka, rysäpalikoiden ja porhonuorien kiinnittäminen ja rysäporhojen ”häntäpalikat”. Kirjan kuvat selittävät näitä parhaiten, mihin tulokseen on myös Tyni itse tullut, sillä nämä parannukset mahtuvat neljälle sivulle.

Vaikka pääpaino kirjassa esitellyistä pyyntimuodosta keskittyy silakkapyyntiin, annetaan siinä myös ohjeita siian ja norssinpyyntiin. Huomattavaa on että hän kertoo siikaverkkopyynnin vähentyneen tai paikoin jopa loppuneen meressä voimakkaan isorysäpyynnin vuoksi. Norssinpyynistä hän tosin sanoo että vaikka kyseessä on norssiverkkokalastus, kohdistuu se tässä tapauksessa yksinomaan silakkaan.

Kirjan on siinä mielessä omanlajinsa pioneeri, että se suunnattu ammattikalastajille. Suomenkielellä ei vastaavia oppaita aiemmin tässäkään laajuudessa ollut ilmestynyt. Ammattikalastajat olivat perinteisesti sellainen ammattikunta joka oppi työnsä tekemällä. Ehkä siinä olikin syy että kirja ei saanut Tynin toivomaa vastakaikua. Myös lähestyvä sota ja sen tuoma epävarmuus varmasti vaikutti kirjan suosioon.

Pyyntitavoista kaikki muut ovat vielä yleisiä, mutta pyörivät kohoverkot lienevät jääneet historiaan. Muutenkin tämän päivän kalastajan silmin suurin osa pyydyksistä on enemmän kotitarvekalastajan kuin ammattikalastajien pyydyksiä, mutta monet hänen esittämät neuvot toimivat varmasti myös nykyään.