K. M. Wallenius Lapin ja jäämeren kuvaaja

 

 

Kuva: Suomen Kalakirjaston kuva-arkisto

walleniuksen nimmari

Yksi Lapin luonnon mestari kuvaaja on K. M. Wallenius. Hänen tulokulmansa luonnon tarkastelulle oli A. E. Järvistä kovempi. Siinä missä Järvisellä luonto oli ankara ja ihmisen oli jotenkin siellä selviydyttävä, Walleniuksen kirjoissa ihmiset olivat kovia jotka selviytyivät vaikka luonto oli kova vastus. Veli-Pekka Lehtola kiteyttää hyvin Walleniuksen vaiherikkaan elämän Kirjassaan Wallenius, joka ilmestyi vuonna 1994 Pohjoisen kustantamana (ISBN 951-749-198-0) ”Kurt Martti Walleniuksessa, kenraalissa ja kirjailijassa, kiteytyvat pienoiskoossa itsenaisen Suomen alkuaskeleet. Silti häntä ei ole nostettu muistopatsaaksi kansakunnan kaapin päälle. Hän on liian omalaatuinen ja monikasvoinen hahmo sopiakseen vakaaseen suomalaiseen kaanoniin. Muistopatsaan kohteen täytyy olla yksituumaisesti hyväksytty monilla tahoilla, tai ainakin hänen tiettyjä puoliaan täytyy tarkoituksellisesti unohtaa.” Lehtolan kirja kokonaisuudessa löytyy osoitteesta http://www.veli-pekkalehtola.fi/UserFiles/files/wallenius_nettikirja.pdf

 

Yleisesikunnan päällikkö eversti Kurt Martti Wallenius. Kuva: Museovirasto

 

Walleniuksesta vallitsee monella taholla ailahteleva epätietoisuus, jopa ennakkoluuloisuuden värittämä tietämättömyys – puhumattakaan siitä, että hänen sangen epäsovinnaista esiintymistään itsenäisen Suomen historiassa voitaisiin unohtaa. Walleniuksen henkilö liittyy kaikkiin merkittäviin tapahtumiin itsenäisen Suomen historiassa ennen jatkosotaa. Hän oli jääkariliikkeen kasvatti, joka oli mukana lähes kaikissa Saksan jääkärien toimissa: rintamalla, erikoistehtävissä Venäjän alaisen Suomen maaperallä sekä lopulta kansalaissodassa Lapin rintaman komentajana. Hän oli mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa kansalaissotaan liittyneitä valloitusretkiä itäajan taakse. Hän oli Suomen armeijan organisoija ja toimintojen kehittäjä sen keskeisinä muotoutumisaikoina. Talvisodassa hän toimi jälleen Lapin rintaman komentajana pysäyttäen ennakoimattoman voimakkaan venäläisten hyökkäyksen pohjoisen suunnalla. Aliupseerista kenraalimajuriksi Wallenius yleni kahdessatoista vuodessa. Samalla lailla kuin Wallenius liittyi Suomen historiaan, hän on vaikuttanut vahvasti myös Lapin historiassa. Hän on Lapin sotahistorian keskeisimpiä hahmoja Tervolan taistelusta talvisotaan. Hän liittyy läheisesti sotienvälisen Petsamon historiaan, Petsamon valloitusretkestä alueen luovutukseen.

 

K.M. Wallenius Turun vankilassa. Kuva: Museovirasto

 

Hän on Lapin kulttuuri- ja kirjallisuushistorian tärkeimpiä edustajia: hän julkaisi kaikkiaan kuusi Lappi-aiheista teosta, suuren osan muutettuaan pysyvästi Lappiin vuonna 1940. Kaikki teokset ovat Lapin ihmisten ja harrastajien parissa klassikoiden maineessa Walleniuksen teokset: Ihmismetsästäjiä ja erämiehiä (1933) Yli Lapin rajojen. Konsuli Eero Lampion jälkeenjääneestä käsikirjoituksesta elämänkuvauksen kirj. K. M. Wallenius (1936) Japani marssii (1938) Lapin sota 1939–1940 sanoin ja kuvin (1940) (yhdessä Antti Hämäläisen kanssa) Emäpuu kertoo: Satuja aikuisille ja lapsille. Kuvittanut Rudolf Koivu. 3. painos (1. painos 1942). Helsingissä: Otava, 1994. Jäämerikirjallisuuden klassikko Miesten meri ilmestyi vuonna 1952.

 

vanhat kalajumalat

Vanhat kalajumalat (1951)

 

 

 

 

makreeta

 

Makreeta, merensoutajan vaimo (1959), Harakka-Antti lähtee itäjäihin (1961) (ilm. aikaisemmin teoksessa Miesten meri), Ihmismetsästäjiä ja erämiehiä sekä neljä uutta tarinaa (1962), Petsamo: mittaamattomien mahdollisuuksien maa. Historiaa ja kuvauksia (1994) (toim. Sakari Kännö)

 

K. M. Wallenius ja Harakka-Antti lähtee itäjäihin

 

Harakka-Antin (Antti Leukumaan) tarina on Erkki Tantun kuvittaman ja Otavan kustantaman, 1952 ilmestyneen Walleniuksen Miesten meri-teoksen viimeinen luku, kirjan sivutilasta lähes puolet vienyt pääkertomus, käsittelytavaltaan ja pituudeltaan romaani. Miesten meri sisältää kaikkiaan kuusi tarinaa, yhtä lukuun ottamatta Jäämeren vaikutuspiiriä ja ihmisiä kuvaavia. Teos sai kiittävän vastaanoton, suuren suosion ja nopeasti neljä lisäpainosta. Kuudennen painoksen kustansi WSOY 1978. Tarinoista pisin, seuraavana esiteltävä Harakka-Antti lähtee itäjäihin, julkaistiin myös omalla nimellään, erillisenä kansanpainoksena, Otavan Tähtikirjastossa 1961. Miesten meri on käännetty useille kielille.

Jo tapahtumien alku on eräkuvausten historiaa. Kadulle Harakka-Antin jalkoihin putoavan kukkaruukun sisältö palautuu nuolennopealla heitolla, ikkunassa nauraa virnottavan miehen partavitikkoon. Painihaasteen, niskalenkin ja lonkkaheiton myötä Antti tutustuu Hermanni Paanaan, Jäämeren kuuluun sippariin, tulee pestatuksi Paanan pyyntialuksen miehistöön, maston etupuolelle ja tutustuu Synnöveen. Ja samaan paikkaan, merikapteeni Aarsetherin lesken tyttären, Synnöven huoneeseen se myös päättyy, joskin jättäen tulevaisuuden auki.

Tapahtumienkulun kehyksenä on suuria riskejä sisältänyt ja suuria saalistoiveita kannatellut, neljän kuukauden pyyntiretki Varangista itään, Petsamon, Kuolan niemimaan ja Novaja Zemljan ohi, aina ”Ryssän Pispärkkiin” ja Karamerelle saakka. Sen tasavertaisia päähenkilöitä ovat pitkää retkeä varten varustettu pyyntialus Inkeri, sen ihmistyypeiltään heterogeeninen, vaaroille altistuva miehistö ja arvaamaton, ankara Jäämeri. Vakituisesta laivaväestään Paana ottaa mukaan vain konemestarin ja harppuunerit, muut ovat (kipparin mukaan) maailman rantapuolen miehistä valikoituja. Matka alkaa Paanan ensimmäisellä merkinnällä päiväkirjan ja ne samat merkinnät kuittaavat päivien kulun.

Wallenius –elämänkertansa luvussa Miesten meri, naisten ranta Veli-Pekka Lehtola erittelee kirjailijan pyrkimyksiä ja niiden toteutumista niin hyvin, että rohkenen lainata hänen tekstiään.

Vanhojen kalajumalien jälkeen hänen (Walleniuksen) kirjailijatyössä näkyi selkeä muutos. Hän rupesi panostamaan ilmaisuun ja teosten rakenteeseen. Hän oli valmis luopumaan liiallisesta dokumentaarisuudesta kokonaisuuden hyväksi: hän alkoi tehdä novelleja kertomusten sijaan, sommitella ja tyylitellä pelkän muistelemisen asemasta (sivu 331).

Teosparissaan Miesten meri ja Makreeta, merensoutajan vaimo hän pyrki kunniahimoisesti luomaan monumentaalisen kokonaiskuvan sellaisesta elämänmuodosta, jota hän eniten ihaili ja jossa hänen mielestään ilmeni ihmisenä olemisen koko kuva. Kaunokirjailijana Wallenius löysi Petsamon ja Jäämeren. Hyisen jäämeren ja alastoman rannikon karuudesta ja jyrkästä vastakohtaisuudesta hän löysi näyttämön kuvaamaan sitä kohtalon voimaa, joka hänen mielestään ohjasi ihmiskunnan kohtaloita. Aidoimmat ihmiset löytyvät kulttuurin ulkopuolelta tai sen äärirajoilta, ja siksi riemastuin Lappiin ja erityisesti Jäämeren kansaa, hän (Wallenius) totesi myöhemmin (sivu 332).

Wallenius alkoi etsiä ihmistyyppejä, luonteita, vahvoja persoonia. … tavoitteena ei ollut kirjallisuusarvostelijoiden vaatima psykologinen syvällisyys, vaan se, että ihmistyypit kuvastavat kirjan yleishenkeä, teemaa (sivu 332).

Vaikka hän (Wallenius) puhui synnynnäisestä kirjoitustyylistään, nimenomaan Miesten meri- teoksessa hän kehitti huippuunsa omintakeisena tunnetun tyylinsä tiukkoine, harkittuine virkkeineen, ja tarkkoine, lujaviivaisine rajauksineen. … Sen tyylin lauseet ovat lyhyitä, jykeviä, katkovia. Sellainen tyyli ei paljonkaan viljele attribuutteja ja adverbeja, kirjallista ja kirjaimellista kaunomaalausta. Se on tekijän ja tapahtuman, subjektin ja predikaatin tyyliä (sivut 333-336).

Eräs parhaista Wallenius-tuntijoista, Erno Paasilinna sanoo Tunturit puhuvat –antologiansa (Karisto 1963) lyhyessä kirjailijan elämänkerrassa: Walleniuksen laajoissa Jäämeren-kuvauksissa ilmaisu on kirkasta ja ankaraa, suurimittaista: ihmisiä hän kuvaa arvostavasti ja mietiskelleen. Tarinoissa on vapaa, suunnittelematon muoto, johon vaiherikkaan elämän kokemukset ja muistot lomittuvat. Vähäpätöisetkin tilanteet avautuvat laajoihin perspektiiveihin; miehekäs kerronta saa voimansa ja herkkyytensä luonnon jumalallisesta tarkoituksesta, joka on ymmärrettävä ja johon on alistuttava.

Lehtolan ja Paasilinnan määreet saivat taitavimman tulkinnan nimenomaan Harakka-Antissa. Teoksen taustalla on huolellinen taustatyö; perehtyminen Jäämeren kirjallisuuteen, käynnit Tromssan museossa, työmuistiinpanot nähdystä ja koetusta, tutustuminen pyyntialusten päiväkirjoihin, todellisten ja tunnettujen tapausten ja henkilöhahmojen käyttö teoksen rakennusaiheina. Huolella tehdyn pohjatyön jälkeen Wallenius kirjoitti teoksen keskittyneesti ja nopeasti.

Lehtolan mukaan Walleniuksen teksti on konkreettista, tekijän ja tapahtuman vuoropuhelua. Se perustuu voimakkaisiin tuntemuksiin, kuuloaistimuksiin ja näköhavaintoihin. Oman lisänsä tyylille antavat paikalliset, ruijalaiset tai lappilaiset erikoissanat, pyyntiä ja alusta kuvaavat ammattisanat (joihin voi luottaa) ja lyhyiden virkkeiden käyttö. Pyyntialus Inkeristä Wallenius sanoo, että se ”liikahteli meressä tottuneesti, rotevan, kokeneen ja vapaan naisen tavoin, mutta myrskyssä ja jäissä se osoittaisi todellisen kuntonsa, tapansa ja oman omituisen sielunsa väkevyyden tai heikkoudet”.

Walleniuksen teksti vaatii lukijalta totuttautumista, siinä määrin sen kuvaamat tapahtumat poikkeavat nykyajan elämänpiiristä. Vaivannäkö palkitaan, teksti alkaa vetää päästämättä enää otteestaan. Lopputulemana on jotain samaa kuin Albatrossin tarinassa, Volter Kilven Alastalon salin kolmannessatoista luvussa, Härkäniemen myyntipuheessa, joskin tyylilaji on tyystin erilainen. Selostamatta teoksen tapahtumien kulkua – lukijan on tutustuttava niihin itse – uskallan sanoa, että Harakka-Antti lähtee itäjäihin on lajissaan ylittämätön romaani, osa eräkirjallisuutemme historiaa.

Teksti: Sulo Tiainen

 

Video: Petsamon vesillä 1935  http://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/07/03/petsamon-vesilla-1935

Petsamon kalanmyyntiosuuskunta kirje 1

Petsamon kalanmyyntiosuuskunta kirje 2

 

 

Talvisodan Lapin Ryhmän komentaja kenraalimajuri Kurt Martti Wallenius. Kuva: Museovirasto

K.M.Walleniuksen exlibris

 

 

 

Lähde: Veli-Pekka Lehtola: Wallenius 1994

Linkit:

K. M. Wallenius: Kalakirjaston tietokanta

K. M. Wallenius: Finna.fi

K. M. Wallenius: Kirjasampo

K. M. Wallenius: Kansallisbiografia

K. M. Wallenius: Yle.fi/Uutiset 10.12.2009 (Wallenius loikkasi reservistä komentajaksi)

K. M. Wallenius: Veli-Pekka Lehtolan kirjoittaman Wallenius -kirjan esittely

 

 

K. M. Walleniuksen asetakki