Harvinainen, harvinaisempi, uniikki

Uniikin määritelmä: ainutlaatuinen, ainoa lajiaan, harvalaatuinen, yksilöllinen, ainoalaatuinen, harvinainen antaa tilaa, mutta tässä uniikilla tarkoitetaan sen tiukinta rajausta eli sitä kun kyseessä on ainoa lajissaan oleva kirja tai kirjoitus.

Vieheissä uniikkeja on paljonkin, mutta kirjallisuudessa se ei ole yleistä. Yleensä painokset ovat suurempia, pienimmilläänkin joitakin kymmeniä. Nykyään on tosin mahdollista painattaa vaikka vain yhden kirjan kerrallaan. Se milloin kirjoituksesta tulee sellainen että sillä on keräilyarvoa, ei luonnollisesti ole yksiselitteinen.

Kirjasta tulee yksilö silloin kun se omistetaan jollekin tai kun se numeroidaan. Uniikki se ei kuitenkaan vielä silloin ole, vaikka kirjalla on tavallaan rekisterinumero. Exlibris ja jopa pelkkä omistajan allekirjoitus antaa kirjalle jonkinlaisen identiteetin. Tunnetulle henkilölle kuulunut kirja antaa myös kirjalle keräilymielessä lisäarvoa, mutta sekään ei siitä vielä uniikkia.

saaristo exlibris

Vanhemmista kirjoista voi tulla uniikki jos painoksen kaikki muut häviää, mistä ei tosin voi monestikaan olla varma. Varmimpia uniikkeja ovat käsikirjoitukset, joita ennen kerättiin aktiivisesti. Nykyään tämä ei ole kovin suosittua, sillä uudemmat käsikirjoitukset ovat tehty sähköisesti ja niistä ei voi tulla samanlaisia keräilykohteita kuin vanhoista, usein käsin kirjoitetuista.

Uniikkeja ovat myös kalastusseurojen pöytäkirjat, joista ainakin vanhat ovat ehdottomasti keräilyn arvoisia. Niissä löytyy kalastushistoriaa ja ne auttavat ymmärtämään sen alueen nykyisiä kalastusoloja. Niistä saattaa löytyy myös aikansa kalastusvaikuttajien nimikirjoituksia. Nämä käsinkirjoitetut vanhat pöytäkirjat ovatkin sellaisia keräilykohteita joita kannattaa pitää silmällä. On suuri vaara että ne heitetään menemään, sillä ne saattavat olla vaatimattoman näköisiä vihkosia, mutta voivat sisältää merkittävää kalastushistoriallista tietoa.

Terijoki pieni

Uniikkeja ovat myös sellaiset käsikirjoitukset jotka ei koskaan ilmestynyt painettuna. Keräilykohteeksi se muuttuu silloin jos se on jonkun tunnetun tekijän tai on aiheeltaan tärkeä. Yksi tällainen on arvostetun kalatutkija Jorma Toivosen väitöskirja (joka käsittelee kuhaa) joka ei koskaan ilmestynyt. Syyksi hän sanoo että jos hän olisi väitellyt, olisi hän joutunut Helsinkiin Kalantutkimus osaston johtajaksi, mutta hän halusi keskittyä tutkijan työhön.

Nykyään on suhteellisen helppo tehdä kirjoja monien eri kuvapalveluja tarjoamien yritysten kautta. Näistä kuvakirjoista tulee luonnollisesti uniikkeja, jos niitä otetaan vain yksi.  Mutta keräilymielessä ne eivät ole ainakaan vielä kovin merkittäviä, onko joskus sen aika näyttää. Nehän ovat tavallaan valokuva-albumin uudempia versioita.

Kalamiesten kirjeen vaihdot ovat myös uniikkia materiaalia. Vaikka ne ovatkin henkilökohtaisia, löytyy vanhasta kirjeenvaihdosta myös mielenkiintoista kalastushistoriaa valottavaa tietoa. Tämäkin historiaa tallentava tietojen vaihto on ollut jo kauan sähköisenä. Jääköhän tästä muistoja tuleville sukupolville?

Keräily kohteena uniikit kirjoitukset ovat sellaisia että niitä tulee vastaan jos on tullakseen, systemaattisesti niitä ei voi keräillä. Ne ovatkin lähinnä iloisia yllätyksiä. Niitä myös häviää helpommin kuin muuta kirjallista materiaalia, sillä läheskään kaikki ei niiden historiallista arvoa ymmärrä.

Ari Savikko