Hardyn keloista

 

L.R.H. Lightweight ja Lightweight-sarja

Teksti: Sami Nerg & Anssi Uitti

The ’L.R.H. Lightweight’ Fly Reel sai ensiesittelynsä Hardy’s Anglers` Guide For Export Only No. 1 -vientiluettelossa vuonna 1948. Hardyn tuolloisen toimitusjohtajan Lawrence Robert Hardyn nimikirjaimista nimensä saaneen kelan kehitystyö ja pienimuotoinen valmistus alkoi todennäköisesti kuitenkin jo toisen maailmansodan aikana, mihin viittaavat joidenkin kelayksilöiden sota-ajan Hardyn keloille tyypilliset piirteet kuten rungon musta maalipinta ja räikkämekanismin varaosien puuttuminen. Kevyttä, 3 3/16-tuumaista kelaa kehitettiin ja muokattiin edelleen mm. runkopilarirakenteen, puolanlukitussalvan, kelan jalan ja siimaohjaimen osalta 1960-luvun alkupuolelle asti, ja L.R.H. toimi edelläkävijänä myöhemmälle kokonaiselle Lightweight-kelasarjalle.

 

 

L.R.H. saikin seuraajikseen 2 7/8-tuumaisen Featherweightin vuonna 1958 ja leveäpuolaisen kevyen lohikelan, erityisesti uusille muovisiimoille tarkoitetun 3 3/8-tuumaisen Zenithin vuonna 1959. Pieni, vain 2½-tuumainen Flyweight ilmestyi valikoimaan vuonna 1961 ja seuraavana vuonna vuorossa olivat 3½-tuumainen Princess sekä 4 1/8-tuumainen lohikela St. Andrew. Sarja täydentyi vielä vuonna 1964 3¾-tuumaisella St. Aidanilla sekä korroosionkestäväksi mainostetulla ja äänettömällä jarrulla varustetulla Zenith-muunnoksella Huskylla, jolloin Lightweightien valikoima kattoi kalastajien tarpeet AFTM-siimaluokista 2–3 kahden käden lohenkalastukseen ja jopa merikalastukseen asti.

Sarjan kelojen rakenne ja ulkonäkö vakiintui, ja sarjaa valmistettiin vuodesta 1962 alkaen kaunokirjoituksella tehdyin runkokaiverruksin, kahdella ruuvilla kiinnitetyllä käännettävällä siimaohjaimella ja kelauskätisyyden vaihdon mahdollistavalla symmetrisellä räikkämekanismilla. Vuoden 1972 jälkeen siimaohjaimen mallia kuitenkin muutettiin ja se kiinnitettiin kelaan yhdellä ruuvilla. Tästä muutoksesta ovatkin peräisin Hardyharrastajien sarjan keloista käyttämät nimitykset ”kahden ruuvin kela” ja ”yhden ruuvin kela”. Samaan aikaan muuttui myös kelojen rungon ja puolan välinen sovitus, mikä kannattaakin huomioida mahdollisia käyttökelojen varapuolia hankkiessa.

Suomen Kalakirjaston kokoelmiin kuuluva kelayksilö edustaa varhaisempaa vakiintunutta tuotantosarjaa, ja ”Brit. Regd. Design 895921” -leimatun kaksiruuvisen siimaohjaimensa kera se on valmistettu noin 1962–65.

Osaa sarjan keloista, kuten L.R.H:ta, oli saatavilla äänettömällä kelauksella ja äänettömällä säädettävällä jarrulla varustettuina versioina 1960-luvulla, 1970-luvulla välityksellisinä multiplier-versioina sekä 1989–1996 myös ruskeaksi anodisoituina ja messinkisillä osilla varusteltuina Golden Lightweight -sarjan keloina. Lightweighteinä voidaan pitää myös 2000-luvun alussa Japanin markkinoille pieninä erikoiserinä tehtyjä Tealweight I ja II-nimiä kantaneita keloja.

Lightweight-sarjan mallivalikoima vaihteli ja karsiutui vuosien saatossa useaan eri otteeseen, ja typistyneen kelasarjan valmistus siirrettiin lopulta kustannussyistä Etelä-Koreaan vuonna 2007. Featherweight, L.R.H. sekä valmistustauoillakin käyneet Flyweight ja Princess pysyivät Hardyn tarjonnassa kuitenkin aina vuosiin 2015–16 asti. Vanhimmat sarjan kelat kantavat rungoissaan ”Made by Hardy Bros. Ltd. England” -leimausta tai -kaiverrusta. Kaiverrus muuttui vuoden 1985 paikkeilla muotoon ”Made by House of Hardy, England”. Koreassa valmistetut kelat tunnistaa valmistusmaahan viittaamattomasta yksinkertaisesta merkinnästä ”Hardy” sekä brittivalmisteisista keloista poikkeavasta ruuvikantaisesta kampinupin kiinnitysakselista.

Hardy toi vuonna 2022 markkinoille 150-vuotisjuhliensa myötä rajoitettuna erikoiseränä Alnwickissa valmistetun Hardy Bros Lightweight-sarjan, johon kuuluivat Flyweight, Featherweight, L.R.H., Princess, St. Aidan ja St. Andrew -kelojen uudisversiot.

 

Hardy Eureka -onkikela

Teksti: Sami Nerg & Anssi Uitti

Hardy’s ”EUREKA” Reel esiteltiin Hardyn vuoden 1913 luettelossa. 3½-tuumaista centrepin-tyypin onkikelaa suositeltiin kaikenlaiseen kelaongintaan, ”For all kinds of Bottom Fishing”, olipa onkijan kohteena sitten vaikkapa seisovan veden särkikalat ja ahvenet tai virtavesien barbit ja harjukset. Koska kelaa arvioitiinkin käytettävän jokikalastuksessa ns. Nottingham-tyyliin, jossa tärkeää oli, että puola pyöri mahdollisimman herkästi, jotta keveiden syöttien ja kohojen heittäminen sekä niiden vapaa uitto onnistuisi hyvin, Hardy pyrki tekemään kelan puolasta erityisen kevyen runsaalla rei’ityksellä ja ohuilla seinämillä. Matala puola puolestaan takasi nopeamman siiman sisäänoton. Eurekaa kehitettiin edelleen, ja 1920-luvun alussa kelasta jätettiin pois runkokaaresta leikattu lohko ja kelaan lisättiin puolan ulkolaita sekä paranneltu päälle- tai poiskytkettävä räikkämekanismi.

Eurekaa ryhdyttiin valmistamaan myös suurempana nelituumaisena versiona vuodesta 1932 alkaen. 3½-tuumaista perusmallia valmistettiin John Drewettin mukaan vähäisiä määriä myös syvällä puolalla, ilmeisesti 1930-luvun alkupuolella, joskaan luettelotiedoissa ei saatavuudesta mainintaa ole, vaikka ainakin yksittäisen, Hardy’s Super Bottom Fishing Guidessa 1935 julkaistun asiakaspalautteen mukaan syväpuolainen versio soveltui mainiosti myös perhokalastukseen.

 

 

 

Eureka pysyi Hardyn tuotanto-ohjelmassa toisen maailmansodan jälkeenkin, ja 1950-luvun alussa kelat saivat muiden Hardyn kelojen tapaan runkopinnoitteekseen tummanharmaan emalimaalipinnan ja suorat runkoleimaukset sekä lisäksi uudistetun räikkäkytkimen, ”button checkin”, joka oli sijoitettu kelan rungon takalevyyn. Eurekan valmistus lopetettiin vuonna 1955, jolloin uusi onkikelamalli Hardy Conquest korvasi sen.

Kalakirjaston kokoelmiin kuuluvan 3½-tuumaisen matalapuolaisen, mustilla kampinupeilla ja uritetulla jalalla varustetun sekä Hardyn sotaa edeltäville keloille tyypillisten kaarevien leimauksien ja leaded finish -pinnoitteisen rungon omaavan kelan valmistusajankohta on 1927–39.

 

The Hardy Silex Reel