Erkki Norell (1940-2021)
Erkki Norell oli syntynyt Helsingissä vuonna 1940. Norell oli koulutukseltaan merkonomi. Hän työskenteli Sammutin Oy:n myyntimiehenä 1965–1970, Rapalan markkinointipäällikkönä 1970–1987, Rapiren tehtaan johtajana Irlannissa 1987–1991 ja Rapalan yrityskonsulttina 1991–1992. Norell jäi sairauseläkkeelle 1992. Erkki Norellin useiden kirjojen kalastustapahtumat sijoittuvat hänen kotikuntaansa Asikkalaan; Kalkkistenkoskelle ja Päijänteelle. Lisäksi hän on kirjoittanut Kalkkistenkosken perhoista ja niiden historiasta. Hän on julkaissut teoksia myös Lapiiin ja kaukomaille suuntautuneista kalaretkistä. Erkki Norell valittiin vuoden kalamieheksi 2008. Erkki Norell sairasti harvinasta lihassairautta, Kennedyn syndroomaa. Norell kuoli 29.12.2021
Erkki Norell oli Salpausselän kirjoittajat ry:n jäsen
Teokset
Elämäni perhot. WSOY 1995
Kalaretkien perhonsidontaopas. WSOY 1996
Perhokalastajan vuosi ; kuvittanut Seppo Polameri. WSOY 1997
Kaukana kalassa. WSOY 1999
Kalapäiväkirjani kertomaa ; koskipiirrokset ja mallisivut Martti Ruokonen. WSOY 2001
Kalaretkieni Lappi : kertomuksia ja tarinoita ; kuvittanut Seppo Polameri. WSOY 2004
Ravustajan kirja ; piirrokset Seppo Polameri. Otava 2007
Jopas sattui… : kalastuskommelluksia seitsemältä vuosikymmeneltä ; kuvittanut Seppo Polameri. Otava 2005
Kalmulta Korholaan : Perhokalastajat ry 1938-2011 ; toimittanut Anssi Uitti. Perhokalastajat, Helsinki 2012
Taimentarinoita ; kuvat Seppo Polameri. Readme.fi, Helsinki 2013
Omien kirjojeni lisäksi Norell on osallistunut mm. seuraavien kirjojen tekoon:
Vapaa-ajankalastaja (Olli Aulio) Gummerus 1978
(artikkelina: Tuulastus)
Tapiola-sarja (Veikko Rinne) Weilin & Göös 1979
(artikkelina: Vieheet)
Vaappuopas (Pekka Rekiö – Erkki Norell) Mainonnantekijät Oy 1980
(useita artikkeleita Rapalan tuotannosta ja Rapala vaapuilla kalastamisesta)
Urheilukalastajan käsikirja (Matti Särömaa) WSOY 1982
(artikkelina: Taimenenkalastus uppoperholla)
Des poissons grands comme ca! Éditions du Gué l´Épine 1985
(useampi artikkeli Rapala-uistimesta)
Wanhat Suomalaiset Lohiperhot WSOY 1994
(Lauri Syrjänen – Pertti Kanerva)
(artikkelina: Erkki Norellin perhot
Majuri Wiik, Hietama ja Muddler Minnow S. Virta (Vilho Viksten) WSOY 1998
(artikkeleina: Tyyrinvirran saukot, Juhannustaimen)
He kirjoittavat öisin – mutta miksi? Suomen tietokirjailijat 2008
(artikkelina: Miksi minusta tuli tietokirjailija)
ET-klassikot ET Sanoma Magazines 2012
(artikkelina: Hunajataimen)
Eränkävijä (Mauri ja Jussi Soikkanen) Otava 1999 – 2000 – 2001
(erillisartikkelit)
Kalastajan Konnevesi (Pentti Valkeajärvi – Konneveden Kalantutkimuslaitos) Otava 2016
(artikkelina: Päivä koskella – Rautalammin reitti)
Ja kuvittajana – kuvat kirjoihin sekä kansikuvat:
Perhokalastaja (Walter Aaunesluoma WSOY 1973
SUKL:n Juhlajulkaisu (Matti Särömaa) SUKL 1994
(. . . ”Ei sen väliä, saako tai olen saamatta.”)
Tenon lohi kutsuu (Pentti E. Vuento) Karisto 2001
Vaapunvuolijasta maailmanmaineeseen
(Raimo Olkkonen – Sirpa Glad-Staf) Sysmän Kirjakylä Oy 2013
Radio
Perhojen maailma on värejä tulvillaan
Vuorovesi yllätti Biskajanlahdella
Joulukalalla on pitkät perinteet
Metsäradio.: Vanhoja puusuksia
Minna Pyykön maailma: Erkki Norellin taimentarinoita ja kalajuttuja 4.2.2012
Unelmia onkimassa : 17. Yksi aikamme suurimmista & Erkki Norell
Perhokalastajan vuosi
Teksti : Sulo Tiainen
Erkki Norellin kirjoittamaa, Seppo Polameren kuvittamaa teosta on vaikea sijoittaa perhokirjojen yleisiin raameihin, siinä määrin poikkeava se on. Teoksen rakennetta määrittää perhokalastajan vuodenkierto; talvi, kevät, kesä ja syksy. Vuodenajatkin on jaettu lyhyempiin jaksoihin, ajatusten askarrellessa kunkin ajankohdan välineissä ja varusteissa, asuissa ja perhoissa, valmistautumisessa pyyntikauden aloituspäivään. Sivuille kirjautuu yksityiskohtaisen tarkat väline- ja perholuettelot tukenaan jatkuva havaintojen teko ja ylösmerkintä.
Vaikka kirjoittaja liikkuukin muistikuviensa ja päiväkirjamerkintöjensä kannattelemana laajalti Suomen ja Pohjoismaiden koski- ja virtavesillä, joiden nimet mainitaan, ja jotka voidaan paikantaa, lienee kuitenkin niin, että Saarijärven reitin nykyään rakennetut Kiimas-, Aitto- ja Hietamankosket ja perheen silloinen lomapaikka Norela ovat useimpien tapahtumien jos eivät fyysisenä niin ainakin ajatuksellisena tukikohtana ja keskipisteenä.
Muita tunnettuja kotimaisia koski- ja virta-alueita ovat mm. Yläisenkoski ja Hannulankoski, Kalkkinen ja Läsäkoski ja Tyyrinvirtakin vilahtaa; rinnastaan kaikki tuolloin vielä ja osa yhä edelleen suljettuja, pienten porukoiden hallitsemia paikkoja. Norellilla on ollut pääsy hienoille vesille kalaan ja retkien tuottaman ilon ja onnen, pettymyksetkin hän jakaa avoimesti kirjassaan.
Huolellinen päiväkirjanpito selittää Perhokalastajan vuoden eloisan tarkat muistikuvat, joskin Kalapäiväkirjani kertomaa (WSOY 2001) -kirjan takakannen merkintä päiväkirjan pidon alkamisesta jo vuonna 1942, jolloin poika oli kahden vuoden ikäinen, lienee lipsahdus.
Rakenteensa vuoksi – sivun parin, kolmenkin mittaisia tarinoita ja kokemusten kirjauksia – Perhokalastajan vuotta voi lukea annoksittain, pätkissä, edeten pienten väliotsikoiden mukaan, ei välttämättä sivujaon tai edes vuodenaikojen mukaisessa järjestyksessä. Itse ratkaisin lukemisen siten. Samalla voi pysähtyä Seppo Polameren uskomattoman hienon kuvallisen ilmaisun edessä. Että kirja voikin olla kaunis. Värilliset piirrokset hehkuvat okranruskealla, pinnaltaan lievästi imukykyisellä, kiiltämättömällä paperilla.
Kirjan lopussa on Aki Rinteen kokoamat havainnolliset taulukot vesihyönteisten huomioimisesta perhokalastuksessa ja Harri Dahlströmin avustuksella koottu taulukko virtavesien pienkaloista. Kiitoksen sana on osoitettava myös kirjan toimittajalle Kaarina Joutsenniemelle ja taittajalle Martti Ruokoselle. Kaiken kaikkiaan Perhokalastajan Vuosi on perhokalastuskirjojen julkaisuhistoriamme vaikuttavin ja hienoin teos, todellinen klassikko.