Archives for Pintaa syvemmältä – Kalojen loiset ja taudit

Lapamato – harvinainen muttei hävinnyt

Lapamato – harvinainen muttei hävinnyt Lapamadon toukkia voi esiintyä kalan kaikissa osissa, mutta merkittävimmät tartuntalähteet ovat ruokatottumusten vuoksi kalan lihas ja mäti. Selkein tapa loisen hävittämiseksi on kalan kunnollinen kypsennys, joka tappaa loisen varmasti. Viime aikoina on kuitenkin useiden aikakausi ja sanomalehtien ruokapalstoilla ilmestynyt ohjeita sushin tai tuoresuolatun kalan ja mädin valmistamiseksi lapamadon potentiaalisista kantajakaloista. Ohjeissa ei ole aina mainittu, että kala ja mäti tulisi pitää pakastimessa –18 °C:ssa vuorokauden ajan toukkien tuhoamiseksi. Pelkkä suolaus ei siis tapa loisen toukkia, mutta pakastus on helppo tapa varmistaa tuoreen kalan ja mädin käyttökelpoisuus. Lapamadon kantajakaloista on myös ollut epäselvyyttä. Loista voi esiintyä
Read More

Gyrodactylus salaris ja desinfiointi

Gyrodactylus salaris ja desinfiointi Gyrodactylus salaris on noin 0,5 mm mittainen lohen (Salmo salar) iholoinen. Se tarttuu lohenpoikasten ihoon ja eviin terävillä väkäsillä. Ihoa syödessään loinen tekee siihen pieniä haavoja ja altistaa lohenpoikasen taudeille, kuten vesihomeelle. Kuolleisuus vaihtelee olosuhteiden ja niiden vastustuskyvyn mukaan. Loinen on vaarallinen Atlantiin ja Jäämereen vaeltaville lohikannoille, mutta Itämeren valuma-alueen villilohet tai suomalaiset kalanviljelylaitoskalat eivät siitä kärsi. Loista esiintyy suomalaisilla kirjolohilaitoksilla suhteellisen yleisesti. G salaris synnyttää eläviä poikasia. Loinen kantaa sisällään kahta seuraavaa sukupolvea, joten loisen lisääntyminen voi suotuisissa olosuhteissa olla erittäin nopeaa. Loinen ei tartu ihmisiin eikä kotieläimiin eikä estä kalan käyttämistä elintarvikkeeksi. https://www.ruokavirasto.fi/viljelijat/elaintenpito/elainten-terveys-ja-elaintaudit/elaintaudit/kalat-ja-ravut/gyrodactylus-salaris/ https://www.ruokavirasto.fi/henkiloasiakkaat/kalastus-metsastys-ja-villielaimet/uutiset/esta-gyrodactylus-salaris–lohiloisen-leviaminen-yla-lapin-vesistoalueella/   Älä levitä
Read More

M74 oireyhtymä

M74-oireyhtymä M74 on Itämeren lohta vaivaava lisääntymishäiriö, joka aiheuttaa lohenpoikasten kuolemista ruskuaispussivaiheessa. Oireyhtymä havaittiin ensimmäistä kertaa Ruotsissa vuonna 1974. Tällöin lohihautomoissa huomattiin luonnosta pyydettyjen lohiemojen ruskuaispussipoikasten voimakas kuolleisuus. M74 vaivaa Itämeren luonnollisia kantoja ja luonnonkudusta kasvatettuja poikasia. Sen sijaan laitoksissa kasvatettujen emolohien poikaset eivät kärsi M74:stä. Kyseessä ei ole bakteerin eikä viruksen aiheuttama tauti, vaan Itämeressä tapahtuneista muutoksista johtuva oireyhtymä. Ruskuaispussipoikasten M74-kuolleisuuden tiedetään aiheutuvan mädin B1-vitamiinin eli tiamiinin puutteesta, vaikka myös mädille oranssin värin antavien karotenoidien pitoisuudet ovat tavallista pienemmät M74-lohien mädissä. Tiamiinin tarve on sitä suurempi, mitä enemmän rasvaa kalaravinnossa on. M74:n syynä onkin lohien runsas, rasvainen ravinto, jossa
Read More