Archives for Pintaa syvemmältä – Kalalajit

Harjus (Thymallus thymallus, L.)

Harjus (Thymallus thymallus, L.) Harjus sana mainitaan suomenkielessä ensimmäisen kerran Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745. Sanaa on joskus arveltu germaaniseksi lainaksi, mutta todennäköisempää on että se on johdos sanasta harja, millä viitataan harjuksen huomattavan suureen selkäevään.  Selkäevä onkin harjuksen varmin tuntomerkki. Siinä on 17–24 ruotoa ja varsinkin isoilla koirailla se on näyttävän näköinen.     Harjuksen tieteellinen Thymallus thymallus (L.) tulee tuoreen harjuksen lievästä ajuruohon (Thymus) mausta, joka tosin häviää nopeasti kalan kuoleman jälkeen. Harjuksen ensimmäinen tieteellinen nimi oli Salmo thymallus (Linne 1761),  joka viittaa siihen että se kuuluu lohikaloihin, mistä osoituksena on vain lohikaloilla oleva rasvaevä. Harjuksen tieteellinen nimi muuttui
Read More

Meriharjus

  Meriharjus Äärimmäisen uhanalaiseksi luokiteltu meriharjus on keväällä matalassa vedessä karuilla ulkosaariston luodoilla ja karikoilla kuteva kala, joka vaatii puhdasta vettä ja puhtaita sora- ja kivipohjia lisääntymis- ja elinalueikseen. Meriharjuksen elinpiiri on melko suppea, eikä se yleensä tee pitkiä vaelluksia, mikä edesauttaa istutuksin tehtävää kantojen elvyttämistä ja vahvistamista myös harjuksen entisillä elinalueilla. Keväällä matalassa vedessä tapahtuva verkkokalastus on suurin kalastuksesta aiheutuva uhka meriharjukselle. Ajallisten ja alueellisten kalastusrajoitusten tulisi kohdistua ensisijassa keväiseen matalan veden verkkokalastukseen ulkosaariston karikoilla, jotta se säästäisi meriharjusta. Meriharjus tulee sukukypsäksi 5-vuotiaana, jolloin se on noin 39 cm pituinen. Yhden kutukerran periaatteen mukaisesti meriharjuksen alamitaksi sopisi 40 cm,
Read More

NIERIÄ kirjallisuutta

NIERIÄ kirjallisuutta (Salvelinus alpinus) toiselta nimitykseltään rautu, ruotsiksi röding, englanniksi arctic charr Suku: Kuuluu lohikalojen lahkoon Salmoniformes, lohien heimoon Salmonidae ja alaheimoon Salmoninae. Suomessa alkuperäisen nieriän lisäksi elää harmaanieriöitä ja puronieriöitä, jotka on tuotu Pohjois-Amerikasta. Kuten sukulaisensa lohi ja taimenkin, nieriä mukautuu ulkonäöltään ja käyttäytymiseltään elinoloihinsa niin että sillä on toisistaan selvästi poikkeavia kantoja.     Yleensä Suomessa on eroteltu omiksi ryhmikseen nopeakasvuinen ”isonieriä” eli rautu ja pienemmäksi jäävä ”pikkunieriä” eli tunturirautu. Lapissa nieriää sanotaan yleisesti rauduksi ja rautu tulee saamelaisesta sanasta joka tarkoittaa punaista. Ulkonäkö: Muistuttaa lohta ja taimenta, mutta se on näitä väriltään tummempi, vaikka vaaleanharmaitakin nieriöitä on.
Read More

Siika tutkimuksia ja kirjallisuusluettelo

Siika tutkimuksia ja kirjallisuusluettelo Siika on yksi monimuotoisimmista kalalajeistamme, ja läpi 1900-luvun siikatutkijoita on askarruttanut kysymys – onko kyseessä yksi tai useampi kalalaji vai alalaji tai vain lajin eri muotoja? Samassa järvessä elävät eri aikaan ja eri paikoissa kutevat siiat on välillä tulkittu yhdeksi, välillä useammaksi lajiksi. Uudet tutkimusmenetelmät ovat osoittaneet maamme alkuperäisten siikojen olevan perimältään niin samanlaisia, että ne on luettava yhdeksi ja samaksi lajiksi, vaikka siikojen kiduskaarien sisäreunassa olevien siivilähampaiden lukumäärässä onkin huomattavia eroja eräiden siikamuotojen välillä. Siian monimuotoisuus on auttanut lajia sopeutumaan erilaisiin vesiin ja olosuhteisiin. siiasta   Siikojen lajikysymys – nimistön ja luokittelun kirjavuutta Suomessa esiintyvistä
Read More

Mäti-istutuksista

Mäti-istutuksista Järvitaimenen mäti-istutusten tuloksellisuus Ivalojoen ja Juutuanjoen sivujoissa vuosina 2008–2011 Ivalojoen ja Juutuanjoen sivujoissa tehtyjen järvitaimenen mäti-istutuskokeiden tulokset ovat rohkaisevia.Mäti-istutuksilla kaksinkertaistettiin poikasmäärä verrattuna Inarijärveen laskevien jokien keskimääräiseen villien poikasten tiheyteen. Parhaat tulokset saatiin alueilta, missä luontainen taimentuotanto oli vähäistä. Vastaavasti tulokset olivat huonoja alueilla, missä oli runsaasti villejä poikasia. Tutkimus, jossa mäti-istutuksista peräisin olleet poikaset erotettiin villeistä poikasista, toteutettiin Suomessa ensimmäistä kertaa. Mäti merkittiin alitsariininpunainen-väriaineella. Yleistyneestä käytännöstä poiketen mäti istutettiin suoraan koskikivien pinnalle. Mätirasioiden käyttö mäti-istutuksissa ei tämän tutkimuksen mukaan ole välttämätöntä. Koska mätirasiat lisäävät istutuskustannuksia huomattavasti, on lisätutkimus vapaan levityksen ja mätirasiaistutuksen eroista tarpeen.       Mäti-istukkaat levittäytyivät
Read More

Suomen kalalajit

Suomen kalalajit Suomen kalalajien kartoittamisen aloitti P. A. Gadd kirjoittamalla vuosina 1771–71 Tidnigar utg. Af et sällskap i Åbo lehteen neliosaisen artikkelisarjan Försök til ichtyologia fennica.  Hän esittelee 50 lajia ja tekstissä mainitaan lajien nimet sekä latinaksi että ruotsiksi ja suomeksi. Lajiluettelossa hän on käyttänyt Linnen Fauna Suecican viimeisintä painosta. Tämä on ensimmäinen kalalajiluettelo joka Suomessa suomen kaloista on ilmestynyt ja vajavaisuudesta huolimatta on huomionarvoinen.     Suomen nykyisen kalatutkimuksen, ainakin lajiston selvityksen osalta, voidaan katsoa alkaneen kuitenkin vasta A. J. Malmgrenin vuonna 1863 ilmestyneestä tutkimuksella Kritisk öfversikt af Finlands Fisk-Fauna.  Kalojen lajilistauksia ja tunnistusoppaita on tämän jälkeen tehty tasaisesti,
Read More