Iijoki Iijoki on yksi Pohjanmaan suurimmista joista ja kuudenneksi suurin jokivesistö koko Suomessa. Sivujokineen se virtaa Kuusamon, Posion, Ranuan, Taivalkosken, Suomussalmen, Pudasjärven, Yli-Iin ja Iin kuntien alueilla. Iijoen vesistö-alueen kokonaispinta-ala on 14 191 km2. Joen keskivirtaama on vuosien 1961–1990 välillä ollut 174 m3/s. Pääuoman kokonaispituus on 340 km ja korkeusero latvaosien ja merenpinnan välillä 250 m. Järvisyysprosentti vesistöalueella on 5,7 %. Suurimpia sivujokia ovat Iijoen alajuoksulta lukien Siuruanjoki, Livojoki, Korpijoki ja Kostonjoki. Kuvia Iijoesta Iijoen virtaama Kartat sekä selostuksen lohi-ja siikakalastuksista Iin ja Pudasjärven pitäjässä 1870 Toimitusmääräys Leistén 1870 Tietoa kartoista Lax och Sikfiskerierna i Ijo
Read More
Simojoki Simojoen vesistöalueen pinta-ala on 3160 km2 ja järvisyys 5,7 %. Simojärvestä alkavan ja Perämereen laskevan Simojoen pituus on 175 km ja putousta joessa on 176 m. Noin 30-50 km Simojärven alapuolella Simojoki virtaa useiden matalien järvien, kuten Toljanjärven, Saarijärven, Saukkojärven ja Portimojärven, läpi. Simojoessa on runsaasti koskia. Koskien pituus on lähes 40 km ja yhteenlaskettu pinta-ala noin 277 ha. Koskista suurin osa ja lohikannan tärkeimmät elinalueet sijaitsevat joen keski- ja alajuoksulla. Simojoki on ainut kokonaan Suomen puolella virtaava jokivesistö, jolla on vielä jäljellä oma luontaisesti lisääntyvä lohikanta. Ensimmäiset 50 km mereltä ylävirtaan päin ovat pääasiallista lohen kutualuetta. Tällä alueella
Read More
Oulujoki Oulujoki (ruots. Ule älv) on Oulujärven laskujoki, joka laskee Perämereen Oulussa. Se on Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun pääjoki, ja suurin osa Kainuusta kuuluu sen valuma-alueeseen eli Oulujoen vesistöalueeseen. Kainuun itäosat, Kuhmo ja Sotkamo sekä Kajaanin kaupunki ovat Kuhmon reitin varrella, pohjoisemmat Suomussalmi, Hyrynsalmi, Ristijärvi ja Paltamo ovat Hyrynsalmen reitin varrella, Paltamon nykyinen kirkonkylä Kiehimä on reitin laskukohdassa Oulujärveen. Järven länsirannalla, Oulujoen niskassa, on Vaala. Kainuun kunnista ainoastaan Puolanka sijaitsee pääosin Kiiminkijoen vesistöalueella. Oulujoki on maan tunnetuin tervan kuljetusreitti, mutta tervakulttuuri on menettänyt suurimman merkityksensä puulaivoista metallirunkoisiin siirryttäessä. Oulujoen varrella ovat Vaalan jälkeen alajuoksua kohti pohjoispohjalaiset kirkonkylät Utajärvi, Muhos ja jo
Read More
Oulankajoki, Kitkajoki ja Kuusinkijoki Oulankajoki (ven. Оланга, Olanga) on Koutajoen vesistöön kuuluva joki Suomessa ja Karjalan tasavallassa Venäjällä. Oulankajoki on 135 kilometriä pitkä ja nykyisin siitä on Suomen puolella 105 kilometriä ja Venäjän puolella 30 kilometriä. Ennen vuoden 1944 alueluovutuksia lähes koko joki oli Suomen puolella. Oulankajoki saa alkunsa Sallasta, josta se virtaa kohti etelää. Kuusamon kunnan puolelle tultuaan joki kääntyy kaakkoon ja virtaa Venäjän puolelle Karjalan tasavallan Louhen piirin alueelle. Rajan ylitettyään joki virtaa itään syvän ja kapean Paanajärven läpi, kääntyy jälleen kaakkoon ja laskee Pääjärveen. Suomen puolella suurimmat kosket ovat Taivalköngäs ja Kiutaköngäs. Suomen puolella Oulankajokeen
Read More
Keski-Suomen järvitaimen Vieläkö on villejä järvitaimenia? Järvitaimenkantojen tilaa on seurattu Keski-Suomessa eri toimijoiden toimesta jo 1980-luvulta lähtien. Tämä seurantaa tiivistävä tutkimushanke käynnistyi vuonna 2006. Kantojen tilasta kertova tieto tulee tarpeeseen, sillä järvitaimen on todettu tuoreimmassa Suomen lajien uhanalaisuusluokituksessa (2010) erittäin uhanalaiseksi napapiirin eteläpuolella. https://jukuri.luke.fi/bitstream/handle/10024/520222/rktltr2013_9.pdf?sequence=1 Vieläkö on villejä järvitaimenia – Keski-Suomen taimenhanke 2009 Vieläkö on villejä järvitaimenia – Keski-Suomen järvitaimenhanke 2010 Vieläkö on villejä järvitaimenia – Keski-Suomen järvitaimenhanke 2011 Vuonna 2012 Keski-Suomen järvitaimenhankkeessa inventoitiin taimenen kutupesiä, arvioitiin taimenen poikastiheyksiä, merkittiin luonnosta pyydettyjä villejä taimenia, laskettiin Vaajakosken kalatien nousukalojen määriä ja selvitettiin villien taimenten osuutta koski- ja järvisaaliissa. Taimenen poikastiheys 14
Read More
Kymijoki Kymijoki (myös pelkkä Kymi, ruots. Kymmene älv) on Kymijoen vesistön laskujoki Suomessa. Se sijaitsee Päijät-Hämeen, Kymenlaakson ja Uudenmaan maakuntien alueella. Joki alkaa Kymijoen vesistön pääjärvestä Päijänteestä ja laskee Suomenlahteen viitenä suuhaarana. Kymijoessa on monia vesivoimaloita ja ennen se oli tärkeä puutavaran kuljetusväylä. Sen varrella sijaitsevia kaupunkeja ovat Heinola, Kouvola ja joen suistoalueella sijaitseva Kotka. Kymijokea on 1800- ja 1900-luvuilla perattu useaan otteeseen. Perattu on mm. Voikkaan koskia, Myllykoskea, Ahvionkoskea, Kultainkoskea ja joen läntisessä haarassa Hirvivuolletta, Hirvikoskea, Strömforsin haaraa, Paaskoskea ja Klåsarön koskea sekä itäisessä haarassa Pernoon koskia. Lisäksi on suoritettu useita pengerrystöitä mm. Pyhäjärven ja Hurukselan rantojen
Read More
Järvilohen historia Järvilohi on Atlantin lohen muoto, joka jäi eristyksiin sisävesiin jääkauden jälkeisten geologisten tapahtumien seurauksena. Suomessa on esiintynyt kaksi järvilohikantaa, toinen Saimaalla, toinen Pielisellä. Järvilohen esiintymisen Saimaassa ja Pielisessä osoitti morfologisten perusten väitöskirjassaan Seppovaara 1962 ja saman ositti Westman vuonna 1970 elektroforeettiset tutkimukset. Järvilohemme ovat olleet muista lohikannoista erillään hyvin pitkään. Saimaan järvilohen geneettinen perimä on muovautunut vuosituhansia kestäneen maantieteellisen eristäytyneisyyden aikana ja on siten hyvin ainutlaatuinen. Luonnontilaisessa Vuoksen vesistöalueella on ollut kaksi järvilohikantaa. Toinen Suur-Saimaan alueella ja toinen toinen Pielisessä. Saimaan järvilohikanta nousi kudulle Pielisjokeen ja Ala-Koitajokeen. Pielisjoen kanta oli todennäköisesti täysin erillinen kanta, eikä mitään merkittävää vaellusta
Read More
Tornionjoki, Väylä Tornionjoki (ruots. Torne älv, pohjoissaameksi Duortnoseatnu, meänkielellä Tornionväylä) on 510 kilometriä pitkä joki pohjoisessa Ruotsissa ja Suomessa. Joki alkaa Ruotsin puolella, mutta alajuoksu Muonionjoen yhtymäkohdasta etelään on Ruotsin ja Suomen rajajokea. Tornionjoki alkaa Torniojärvestä, Kiirunan kunnasta Ruotsista ja laskee Perämereen Tornion ja Haaparannan rajalla. Tornionjoen sivujokia ovat Lainiojoki, Muonionjoki, Tengeliönjoki ja Könkämäeno. Yli puolet Tornionjoen yläjuoksun vedestä virtaa Pajalan Junosuvannosta noin 50 kilometriä pitkää Tärännönjokea pitkin Kainuunväylään eli Kalixjokeen. Ilmiötä kutsutaan bifurkaatioksi. Tornion-Kalix-joen bifurkaatio on maailman toiseksi suurin. Tärendö-bifurkationens uppkomst och laxförekomsten i Torne älv Tornionjoen sivuvesistössä Tengeliönjoessa on kolme voimalaitosta. Tengeliönjoki valjastettiin vesivoimakäyttöön
Read More
Tenojoki Teno tai Tenojoki (pohjoissaameksi Deatnu, norj. Tana) on Suomen ja Norjan välinen rajajoki. Saman virtaavan uoman eri osuuksia kutsutaan myös peräti neljällä eri nimellä ennen sen vesien Jäämereen laskemista. Pääuoma alkaa Käsivarren juuresta Peltotunturin (katso myös Ivalojoki) kupeelta Rajajokena ja jatkuu sitten Kietsimäjokena Angeliin, missä se yhtyy Inarijokeen. Varsinainen Teno alkaa Utsjoen Karigasniemen kylän liepeiltä, Kaarasjoen ja Inarijoen yhtymäkohdasta. Tästä se virtaa edelleen Suomen ja Norjan rajajokena 152 km:n matkan Nuorgamiin asti ja tästä vielä 50 km:n matkan Tenonvuonoon kokonaan Norjan alueella. Tenon nousulohet Tenon lohikartat Tenojoen virtaamaa Jäänlähdön ajankohta Tenon jäänlähtö 2020 Tenon vedenkorkeus Norja Tenon kartta Tenojoen
Read More
Näätämöjoki Näätämöjoki alkaa Suomen Iijärvestä laskien jälkeen Norjan puolella Pohjoisen jäämeren Näätämövuonoon. Suomen puolella on jokea noin 50 kilometriä. Tällä matkalla vesi laskeutuu Iijärven tasosta noin 130 metriä alemmas. Iijärven erityisasema kalavetenä Iijärven koekalastus 1988 Näätämöjoen nousulohiseuranta infokirje Näätämöjoen kalastajille 29.6.2021 Näätämöjoen virtaamaa Näätämön Norjanpuolen virtaama Kolttakönkään kalalaskurin kalojen seuranta Näätämöjoki on Tenojoen ohella sekä Suomen että Norjan merkittävimpiä lohijokia. Joki on suosittu virkistyskalastajien keskuudessa, etenkin sen Norjan puoleinen osa. Näätämöjoen lohikantoja hyödynnetään voimakkaasti ja lisääntymään pääsevien lohien määrä jää toisinaan alhaiseksi, varsinkin joen Suomen puoleisilla latva-alueilla. Näätämöjoen lohikantojen tilaa on seurattu vuosittain 1970-luvulta alkaen ja
Read More
