Petsamo oli oma episodinsa meidän kalastushistoriassa Petsamo kuului Suomeen vuosina 1920 – 1944. Alue mahdollisti jäämerenpyynnin, mikä poikkesi täysin muusta kalastuskulttuuristamme. Kalastus oli petsamolaisten pääelinkeino jo ennen suomalaisten hallintaa, ja keskeinen sivutoimeentulolähde myös karjanhoidosta ja maataloudesta päätoimeentulonsa saaville. Alueen kolttaväestö harjoitti kalastusta etenkin sisämaassa. Kun Petsamo siirtyi Suomelle, tulivat mukaan myös matkailu, palveluelinkeinot, tie- ja satamatyöt ja lopulta 1930-luvulla kuuluisa nikkelikaivos työpaikkoineen. Aukea Jäämeren reunameri Barentsinmeri oli ankara, mutta toisaalta väliin hyvin palkitseva työympäristö kalastajilleen. Kirjailijamestarimme Pentti Haanpää kirjoitti eräässä novellissaan, että merellä kalastettiin ”tuumainen lankku elämän ja kuoleman välissä”, tarkoittaen silloisia veneitä, joilla merenantimia pyydettiin henkensä
Read More
Varhais- ja keskiajan kalastuksen kuvauksia Otsikon rajaama ajanjakso osuu katolisen kirkon valtakaudelle, ensimmäisen vuosituhannen alkupuolelta 1500-luvulle, kirjapainotaidon alkuun. Aikakaudelle on ominaista sama seikka kuin antiikin ajalle, säilyneiden kalastustekstien luokittelu tiedoksi ja tarinoiksi on vaikeaa tai turhaa. Siksi esiteltävä aineisto on koottu saman otsikon alle. Materiaalin lukuisista säilytyspaikoista ja kirjallisuustutkimuksen suuntautumisesta johtuen löydöksiä on vähän, sisältöjen vastatessa pimeänä pidetyn aikakauden henkeä. Maallikolle (kuten tämän kirjoittaja) on vaikea tietää mitä etsiä ja mistä etsiä, varsinkin kun kalastuksesta laaditut tekstit eivät ole olleet tutkijoiden mielenkiinnon ensisijaisia kohteita. Aiheet hajoavat melkoisesti, mutta hienoja löytöjäkin on, lähempää kuin osasi odottaa. Kirjallisuustutkimuksen laajentaessa toimialaansa ja
Read More
Neljän vuosisadan ongintakirjat 1500-1600-luvut Kirjapainotaitoa seuranneina vuosisatoina, 1900-lukuun mennessä, julkaistiin melkoinen joukko ongintakirjoja. Ajan pituuteen verrattuna niistä muodostuu ”harvaväliset, tihentyvät tikaspuut”. Jos taas vertauskohta on ajanjakso Claudius Aelianuksesta ja Makedonian Astraeusjoen kalastajista Richard de Fournivaliin ja De Vetulan runoon ja Dame Juliana Bernersin tutkielmaan onginnasta, on kuin palaisi aamunsarastuksesta tuhkapimeään avaruuteen, jossa sentään tuikahti jokunen valonsäde. 1800-luvulle saakka kirjat paneutuivat lähinnä syöttiongintaan, lisäten hitaasti perho-onginnan osuutta. Waltonista eteenpäin arvostustaan kasvattanut perho-onginta sijoitettiin usein teosten alkuun ja 1800-luvun puolivälin jälkeen ilmestyivät ensimmäiset perhokalastukseen keskittyvät teokset. Seuraavana esitellään pieni valikoima julkaistuja kirjoja ja niitäkin vain uutta tietoa koskevin osin, painottaen perho-ongintaa. Nelisenkymmentä
Read More
Vesistörakentamisen historiaa Maailman ensimmäisen tunnetun vesimyllyn rakensi kreikkalainen Mitridates Vähän-Aasian Lycusjokeen noin 80 ekr. Maailman ensimmäisen ”suuren” vesivoimalaitoksen rakennutti kuninkaallisiin tarpeisiinsa Ludvig XIV. Seineen vuonna 1684 valmistuneessa laitoksessa oli 14 vesiratasta, kukin halkaisijaltaan kahdeksan metriä. Laitos pyöritti 235 pumppua, jotka nostivat Seinen vettä 162 metrin korkeuteen. Akveduktia pitkin vesi johdettiin Versailles’n palatsin suihkulähteisiin. Kemijoki Oy : vesistörakentamisen historiaa Suomen ensimmäinen vesisähkövoimala otettiin käyttöön 22. syyskuuta 1891 Tampereella. Imatrankosken vesivoimala otettiin käyttöön vuonna 1928. Vesivoimaloiden suurimittainen rakennustyö alkoi sodan jälkeen, kun tarvittiin energiaa maan jälleenrakentamista ja teollisuutta varten. Koska Suomi on tasainen maa, vesivoimaloiden tehot ovat
Read More
Kalakirjaston rakentaminen edistyy Suomen kalakirjasto pohjatyöt on saatu tehtyä 7.6. Kyltit on myös nyt paikoillaan Sokkeli valmistui 16.6.2017 Viemäri ym. putkien asennus tehtiin talkootyönä 19.- 20.6. Sokkelin sisätäyttö 28.6.2017 Sokkelin sisälle saatiin maat 28.6. Talkoisiin osallistui 4 henkilöä Kehikon pystystys alkoi 10.7.2017 17.7. asennettin sisääntulon katos Katon huovan laittaminen aloitettiin 24.7.
Read More
Ongenkoukun historia Saksasta on löytynyt Euroopan tähän asti vanhin kokoelma ongenkoukkuja. Noin 12 300 vuotta vanha löydös viittaa siihen, että jääkauden ihmiset muuttivat pyyntitapojaan sopeutuakseen ilmaston lämpenemiseen. Noin 12 300 vuotta vanhojen koukkujen löytyminen viittaa siihen, että maanosamme metsästäjä-keräilijät alkoivat onkia huomattavasti aiemmin kuin on uskottu. Kuusi 5 – 13 senttiä pitkää ongenkoukkua löytyi Wustermarkista Pohjois-Saksasta jo 1990-luvulla, mutta Kielin yliopiston tutkijat ovat nyt arvioineet ne. Tutkija Robert Sommerin mukaan koukuista yksi on valmistettu noin 19 000 vuotta vanhasta mammutin syöksyhampaasta ja muut poronluusta. http://yle.fi/uutiset/3-6538429 Ongenkoukun historiallinen edeltäjä on launi. Launi on päistään kapeneva tikku, johon siima solmitaan sen keskelle
Read More
Rapala – kirjoitettua historiaa Rapalan vaappujen laajempi valmistus ja myynti oli tarkoitus aloittaa jo 1930-luvulla, mutta sodan tultua väliin tähän päästiin vasta 1940-luvun lopussa, jolloin sarjatuotanto varsinaisesti alkoi. Vaapunteko alkoi kannattaa yhä enemmän kun uistimet levisivät kauppias Fritz Schröderin tilausten välityksellä Suomeen ja Pohjoismaihin 1950-luvun alussa. Tuotantoa lisättiin, tuotantotiloja laajennettiin (1953) ja paikalliset värvättiin kaarnankeruuseen – tuolloinhan elettiin vaapunteon “kaarna-aikaa” – sekä runkojen vuolemiseen. Käsityö eli kukoistustaan. Sarjatuotannon alettua tehostettiin työprosessia mm. vannesahan ja sirkkelin avulla. Rapalan suuri menestystarina oli ulkomaankaupan onnistumisen ansiosta. Lauri Rapala ja pojat perustivat vuonna 1957 uuden yhtiön nimeltä Rapala-Uistin. Tuona vuonna Ruotsiin tehdyllä kauppareissulla kohdattiin
Read More
Juhani Ahon hengessä, koskivesien muutoksessa Kansalliskirjailija Juhani Aho (1861–1921) oli intohimoinen perhokalastaja, kalatalouden edistäjä ja koskivesiemme kalakantojen puolustaja. Hänen julkaistu kalastusaiheinen kirjallisuutensa ajoittuu vuosille 1913–1922. Hänen rakkain kalastuspaikkansa oli Huopanankoski, ja Huopanankoski tunnetaankin Juhani Ahon koskena. Toisaalta koski symbolisoi koko suomalaista jokivesien muutosta: täällä ovat näkyneet niin vesivoiman hyödyntämisen, puunuiton, erilaisen rakennustoiminnan ja lopulta kalataloudellisen kunnostuksen aikakaudet. Koska Ahon lopputuotanto, hänen vaikutuksensa, kalastuskulttuurin muuttuminen sekä monet koskivesien muutokset ajoittuvat maailmansotien väliseen aikaan, onkin valaisevaa kuvailla suurempaa muutosta ikään kuin Ahon ja Huopanankosken maisemista käsin. Huopanankoski virtasi vielä 1800-luvun puolivälissä villinä, vapaana ja varsin koskemattomana.
Read More
Perinteinen pyyntikulttuuri eli kukoistustaan 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa Jääkauden jälkeisten 10 000 vuoden näkökulmasta suomalaisen kalastuksen tekniikat, materiaalit, pyynnin organisointi ja saaliin hyödyntämistavatkin olivat toki jo moneen otteeseen muuttuneet, mutta se ei ollut verrattavissa siihen teknistaloudelliseen ja sosiaaliseen muutokseen, joka alkoi 1800-luvun lopulla. Samoihin aikoihin, kun painokoneet alkoivat enemmälti jyskyttää kalastusalan kirjallisuutta, alkoi nousta myös ammattikalastus, kalateollisuus ja välinevalmistus. Millaista oli itse kalastus vanhan hyvän kalastusalan kirjallisuuden aikaan? Esihistoriallisessa Suomessa kalastus oli pääelinkeino. Asumukset sijaitsivat vesien äärellä ja asuinpaikkaa vaihdettiin pyynnin vuotuiskierron mukaan. Vanhimmat asuinpaikka-, pyydys- ja kalanluulöydöt ovat noin 10 000 vuoden ikäisiä. Esihistoriallisella ajalla alkunsa
Read More
Teno mukana jo 1800-luvun englantilaisessa kalastuskirjallisuudessa Teno ja sen lohi ovat vetäneet matkailijoita puoleensa 1800-luvulla, vaikka matka silloisilla kulkuyhteyksillä oli haasteellinen. Ensimmäiset kalastusmatkailijat tulivat Tenolle Norjan kautta ja kirjoittivat seikkailuistaan kaukana pohjolassa oman maan lehdissä mm. The Field ja The Fishing Gazette lehdissä. Ensimmäisen kerran kirjassa Teno mainitaan vakavasti otettavana lohijokena vuonna 1848. Kalastusvälinekauppias J. Jones kirjoituttu kirjan The Jones`s Guide to Norway oppaaksi niille kalamiehille jotka uskaltautuisivat kaukaisen pohjoisen kalavesille. Kirjan toimitti Frederik Tolfrey, joka ei ollut itse käynyt koskaan Norjassa. Sir Henry Pottinger sen sijaan kalasti itse Tenolla ja kirjoitti sieltä matkakirjeitä The Field-lehteen. Ensimmäisen matkakirjeensä
Read More
