Valtioneuvoston huoltovarmuusselonteko

8.12.2022

Valiokunta korostaa, että maatalouden lisäksi myös kalataloudella on merkittävä rooli huoltovarmuuden ja ruokaturvan takaamisessa. Suomi on kalantuotannon suhteen teoriassa omavarainen, eli kalantuotanto ja -kulutus ovat likimain samansuuruisia. Suomen kalantuotannosta valtaosa on kuitenkin avomereltä troolattavaa silakkaa ja kilohailia, joiden elintarvikekäyttö on hyvin vähäistä. Suomessa syötävästä kalasta kaksi kolmasosaa on ulkomailta tuotua, suurelta osin norjalaista kassilohta. Nykyisen hallitusohjelman mukaisesti on laadittu kotimaisen kalan edistämisohjelma, jossa tavoitteena on lisätä kotimaisen kalan tarjontaa ja osuutta kulutuksesta kestävällä tavalla muun muassa kasvattamalla pyydettyjen lajien kuten silakan kulutusta ja kotimaista kalankasvatusta. Edistämisohjelman tavoitteiden toteutuminen edellyttää muun muassa vesiviljelytuotannon kolminkertaistumista vuoteen 2035 mennessä. Ohjelman mukaan tuotannon lisäys ei saa vaarantaa vesiympäristön hyvän tilan tavoitteiden saavuttamista tai ylläpitämistä kokonaisuutena. Kalanviljelyn vesistövaikutuksia on mahdollista vähentää edelleen kierrättämällä ravinteita esimerkiksi itämerirehua käyttämällä. Kalanviljelyalan omien ympäristötoimien lisäksi merkitystä on myös sillä, miten Itämereen kohdistuvaa hajakuormitusta saadaan yleisesti vähennettyä. Itämeren hyvää tilaa koskevat tiukat tavoitteet eivät saa kuitenkaan johtaa siihen, että Suomessa syötävän kalan kasvatuksesta aiheutuvat ympäristövaikutukset ulkoistetaan muille meri- tai vesialueille. Valiokunta korostaa, että Suomen vesiviljelyalan edellytysten parantamiseksi ja elintarvikeomavaraisuuden lisäämiseksi ympäristölupamenettelyä tulee nopeuttaa ja sen laatua ja ennakoitavuutta kehittää. Kalanviljelyn ohella valiokunta nostaa esiin myös luonnonkalan merkityksen huoltovarmuuden takaamisessa, ja katsoo vaelluskalakantojen luontaisen lisääntymiskierron palauttamista tukevien vesistöjen ennallistamistoimien olevan tässä suhteessa erittäin tärkeitä.