Uuno Taavi Sirelius (1872–1929) Suomalaisten kalastus I–III

 

 

 

Jääsken pitäjässä syntynyt ja Viipurissa koulunsa käynyt Uuno Taavi Sirelius päätyi merkittäväksi ja monipuoliseksi suomalaiseksi kansatieteilijäksi. Sirelius toimi Valtion historiallisen museon palveluksessa, Helsingin yliopiston dosenttina ja vuodesta 1922 lähtien professorina. Lisäksi hän oli mukana monissa järjestöissä. Sirelius oli mm. Suomalaisen tiedeakatemian jäsen. U. T. Sireliuksen kirjallinen tuotanto keskittyy lähinnä kansanperinteeseen ja kansatieteeseen liittyviin asioihin, kuten kansallispukuihin, ryijyihin, käsitöihin, jopa kielellislisiin eroavaisuuksiin.

Kalastus oli Suomessa kansatieteellisen tutkimuksen mielenkiinnon kohteena heti tämän alettua. U.T. Sirelius, joka oli ensimmäinen kansatieteen professori maassamme, oli jopa tehnyt aiheesta väitöskirjansakin ”Über die Sperrfischerei bei de finnisch-ugrischen Völkern” (1906). Hänen väitöskirjansa käsitteli patokalastusta suomalais-ugrilaisten kansojen keskuudessa, mitä varten hän oli tehnyt lukuisia matkoja Venäjälle.

 

 

Noiden matkojen tuloksena hän julkaisi pienen vihkosen Kappale Suomensukuisten kansojen kalastushistoriaa, mikä ilmestyi Suomalais-ugrilaisen seuran kustantamana. Sireliuksen väitöskirja kohosi jo kuvailevan tason yläpuolelle ja sen yhtenä tarkoituksena oli typologisesti ja vertailumenetelmää käyttäen selvittää patokalastuksen ilmiöiden alkuperää ja leviämistä.

 

 

Vuonna 1900 Sirelius sai Suomen Kirjallisuuden Seuralta tehtäväkseen suomalaisten kalastusta käsittelevän kirjan laatimisen. Sirelius tarttui toimeen, teki useita aineistonkeruumatkoja, ja kokosi Suomen Kirjallisuuden Seuran arkistoisoisia tietoja. Niistä hän saattoikin 3-osaisen teoksen julkisuuteen. Suomalaisten kalastus I–III ilmestyi vuosina 1906 – 1908. Teos oli ilmestyessään laajin meillä julkaistuista alan teoksista, jota tänäkin päivänä käytetään yleisesti lähdeteoksena suomalaisten perinteisiä kalastustapoja kuvattaessa. Ajan jo patinoimasta, mutta edelleen mielenkiintonsa säilyttäneestä teoksesta otettiin näköispainos vuonna 2009.

 

 

Työ oli monografia, jossa teoreettisempaa puolta edusti pyyntimenetelmien luokittelu. Teoksessa käytetty luokittelu toimi hyvin kauan mallina suomalaisissa kalastustutkimuksissa. Sen yhtenä kriteerinä oli pyytäjän läsnäolo pyynnissä.

Tämä Sireliuksen merkkiteos on säilyttänyt mielenkiintonsa niin tutkijoiden kuin muiden kalastuksesta kiinnostuneiden keskuudessa.