Luttojoki

 

 

Luton latvalampi Saariselän keskustassa. Kuva: Ari Savikko

 

Luttojoki (pohjoissaameksi Lotto tai Lohttu, koltansaameksi Lått, ven. Лотта, Lotta). Venäjän vesistörekisterin mukaan joen pituus on 235 kilometriä ja valuma-alueen laajuus 7 980 neliökilometriä. Luttojoki saa alkunsa Inarin kunnan alueelta Saariselän pohjoisosassa sijaitsevista pikkujärvistä.

 

 

Luttojoen silta lähellä rajavyöhykettä. Kuva: Ari Savikko

 

Lutto kuuluu Tuulomajoen vesistöalueeseen (valuma-alue n. 21 500 km2), jonka  latvajoet, Lutto-, Anteri-, Jauru-, Hirvas- ja Nuorttijoki saavat alkunsa Suomesta, pääosin Urho Kekkosen kansallispuiston alueelta. Nämä latvavedet laskevat vetensä Venäjän puolella sijaitsevaan Nuorttijärveen (=Ylä-Tuuloman tekoallas), josta vedet virtaavat Tuulomajokena kohti Kuolavuonoa ja Barentsinmerta .

Nuorttijärvi ja siihen Suomen puolelta laskevat latvajoet ovat järvivaelteisen taimenen esiintymisaluetta (Aalto ym. 1996, Orell ym. 2011). Alueen vaellustaimenkannat ovat ainutlaatuiset, sillä ne ovat eräitä maamme viimeisistä täysin luonnonvaraiseen lisääntymiseen perustuvista järvitaimenkannoista (Orell ym. 2011). Alueen villi järvitaimen on kansainvälinen luonnonvara, taimen lisääntyy ja elää nuoruusvaiheensa Suomen puolen latvajoissa, jonka jälkeen niiden matka jatkuu syönnösvaellukselle Venäjän Nuorttijärveen. Sieltä ne palaavat kutuvalmiina yksilöinä jälleen syntymäjokiinsa Suomeen.

 

Puolivälinkoski. Kuva: Ari Savikko

Tuuloman vesistön latvajoissa tavataan myös maamme merkittävimmät jokihelmisimpukka- eli raakkupopulaatiot (Oulasvirta 2006). Tuulomajoen Suomen puoleiset latvajoet olivat historiallisesti myös merkittäviä lohen lisääntymis- ja kalastusalueita, mutta Ylä-Tuuloman voimalaitoksen rakentaminen 1960-luvulla katkaisi lohen vaellusyhteydet vesistön Suomen puoleisille osille (kuva 1). Lohi lisääntyy edelleen muutamissa Tuulomajoen alajuoksun sivujoissa, sillä Ala-Tuuloman voimalaitoksella on toimiva kalatie (Karppinen ym. 2002).

 

Luttojen Littoskoski. Kuva: Ari Savikko

 

Tuulomajoen vesistön Suomen puoleiset latvavedet, Lutto-, Anteri-, Jauru-, Hirvas- ja Nuorttijoki ylläpitävät eräitä maamme viimeisistä ainoastaan luonnonvaraiseen lisääntymiseen perustuvista järvitaimenkannoista. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (nykyään Luonnonvarakeskus, Luke) on seurannut näiden latvajokien arvokkaiden taimenkantojen tilaa satunnaisesti 1980-luvulta lähtien ja säännöllisesti vuodesta 2003 alkaen, keskittyen Lutto- ja Nuorttijoen vesistöihin. Seurannat on viime vuosina toteutettu yhteistyössä Metsähallituksen kanssa.

https://jukuri.luke.fi/bitstream/handle/10024/485988/luke-luobio_27_2015.pdf?sequence=4

https://jukuri.luke.fi/bitstream/handle/10024/536638/tuloksia_tenojoen_naatamojoen_ja_tuulomajoen_vesistoalueella_vuonna_1993_tehdyista_tutkimuksista_nro_26.pdf?sequence=1&isAllowed=y

 

Kalatusluvat

https://www.eraluvat.fi/kalastus/kalastusmaksut-ja-luvat/vapalupa/alueet/luttojoki-suomujoki.html

http://www.inarinkalastusalue.fi/aineisto/Kartat/Lutto.pdf

Jokihelmisimpukasta

https://wwf.fi/elainlajit/jokihelmisimpukka/

https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/22999/URN:NBN:fi:jyu-201002281293.pdf?sequence=1

 

Raja-Joosepin kenttä sijaitsee aivan rajavyöhykkeen tuntumassa Luttojoen varressa. Kuva: Ari Savikko