Kalevalan kalajutut

Lohikaloilla on ollut paljon erilaisia nimityksiä. Tämä kertoo arvostuksesta. Lohta on arvostettu ruokapöydässä ja kauppatavarana. Lisäksi sillä on yhteys koskeen ja kosken voimaan.

Lemminkäinen on lohilaulajan perikuva, joka mittelee voimiaan Pohjolan isännän kanssa lammikoita lattioille laulamalla. Väinämöinen ja muut lohilaulajat pyytävät koskenlaskussa apua Melattarolta, Sinervolta, Kosken tytöltä ja kuohuneidiltä. Koskivenettä ohjataan melalla, mutta mela tarkoittaa myös kalan pyrstöä. Koskessa pyristelevän lohenkin voiman taltuttaa salama ja ukonilma. Ukonilmalla kalan sanotaan tulevan voimattomaksi ja raukeaksi.

Toisinaan koskessa pyristelevä lohi repii vatsansa rikki teräviin kallioihin, aivan kuin lohilaulajiin kuuluva Lemminkäinen tuli silvotuksi Tuonen jokeen. 1500-luvun historioitsija Olaus Magnus nimitti lohta louhikalaksi ja yhteys Louheen on mahdollinen. Hiukan maallisemmassa merkityksessä lohi ja siika mainitaan Kantelettaressa kurjuuden vastakohtana, niitä kaivattiin ruokapöytään

Lohen ja siian suhde kansanrunouskuvastossa on vastakkainen. Siika on naisellinen, lohi miehinen. Loheen liitettyjä tarina-aiheita ja ominaisuuksia ovat kuteminen, voima, vauraus, toimeliaisuus ja laulutaito (loitsinta). Lohi näkyy myös taivaankannella, otavan yksi merkitys on nimittäin lohiverkko. Kirjokannen loisteen voi siis ajatella vertautuvan lohen suomukyljen säihkeeseen.

Myös kirjolohen nykyinen suomenkielinen nimi on peräisin Kalevalan säkeistä:

Alkoi lohta leikkaella, veitsen viilteä kaloa: lohi loimahti merehen,

kala kirjo kimmaltihe pohjasta punaisen purren, venehestä Väinämöisen
Siika on perinteisesti ollut Pohjois-Suomessa erittäin arvostettu kala, toisin kuin tabumaisen halveksittu hauki. Pohjoisen kiviseidoilla on uhrattu siikaa ammoisista ajoista. Siika on myös kalevalaisesa runoudessa morsiamen ja kosittavan neidon hellittelynimi.

Kantelettaressa Väinämöinen opastaa veljeään ja esittää ruokatabun: ahvenen alainen puoli — mäti — ei ole terveellistä syötävää:

Ei sinun pitäisi syöä
ei sinun, ei muienkana,
siian suolta, hauin vuolta,
ahvene alaista puolta,
kuujasen kutumätiä.

 

 

 

Kokon ja hauen taistelu

Kalevalan 19. runossa kerrotaan kotkan eli kokon ja hauen taistelusta

http://www.parkkinen.org/hauki.html

Linkki Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kalevala sivuille http://neba.finlit.fi/kalevala/index.php?se=y