Mela-Kivirikko:  Suomen luurankoiset. Vertebrata Fennica (1909)

Aukusti Juhana Mela (vuoteen 1876 August Johan Malmberg) syntyi Kuopiossa 1846. 3. Hän oli suomalainen luonnontutkija, tietokirjailija ja aikansa kulttuurivaikuttaja. Hän oli keskeinen vaikuttaja Suomen luonnonhistorian tuntemukseen ja opetukseen. Hän julkaisi pitkään käytössä olleita kouluoppikirjoja eläin ja kasvitieteen aloilta. Hän oli yksi maamme varhaisimmista ja näkyvimmistä darwinismin kannattajista ja teki sitä tunnetuksi opetuksessa. Hän oli myös ensimmäisiä luonnontiedon popularisoijia maassamme. Mela kuoli vuonna 1904.

Kaarlo Eemeli Kivirikko (vuoteen 1906 Stenroos) syntyi Helsingissä 1870. Hän oli professorin arvon saanut lintutietelijä. Hän toimi luonnontiedon ja maantiedon yliopettajana Helsingin suomalaisessa normaalilyseossa. Kivirikko tunnettiin myös taitava lintujen täyttäjänä. Hän kuoli 1947

Mela kirjoitti vuonna 1882 Suomen luurankoiset eli luonnontieteellisen Suomen luurankois-eläimistö. Kirjassa on 426 sivua. Kalojen osuus on 122 sivua. Kirjassa luetellaan 113 kalalajia, mukana on myös Jäämeren lajit. Melalla oli suunnitellut pitkään toisen korjatun ja täydennetyn painoksen tekemistä, mutta ehti kuolla ennen kuin sai kirjansa valmiiksi. Melan kuoltua hänen omaiset ja ystävät tarjosivat Kivirikolle työn loppuun suorittamista. Hän oli Melan entinen oppilas ja hänen oli helppo suostua tehtävään.

Vuonna 1909 ilmestyi kokonaan uudistettu painos Suomen luurankoiset. Kirjassa on 532 sivua ja sen on kustantanut Werner Söderström osakeyhtiö. Kalojen osuus on tässä painoksessa pudonnut 109 sivuun. Kalaosassa on nyt ainoastaan 73 lajia entisen 113 asemasta. Liittämällä siihen kaikki uudetkin lajit kalojen lukumäärä, olisi niiden lukumäärä kasvanut 141:ksi. Jäämeren valaat ja kalat on tässä painoksessa tekstiosasta jätetty kokonaan pois ja niistä on laadittu kirjan loppuun täydellinen luettelo. Tätä perustellaan sillä, että pohjoiset merimuodot ovat perin vieraita meidän eläimistöllä ja niistä on olemassa erillisiä teoksia. Yksi syy oli myös se, että kirjan koko olisi kasvanut tarpeettoman suureksi.

Kalat on luokiteltu eri luokkiin ja lahkoihin. Niitä ovat varsinaiset kalat, luuruoiset ja piikkieväiset. Kalaluettelo etenee heimokohtaisesti alkaen Ahvenista ja päättyen ympyräsuisiin. Kalojen nimet ovat suomeksi ja tieteellisistä nimistä esitellään uusimman lisäksi myös aikaisemmat tieteelliset nimet. Kalojen nimistä on luettelo Suomen eri murteissa käytetystä lajin nimistä, se on mielenkiintoista ja käyttökelpoista tieto vielä nykyäänkin.

Kirjasta löytyy laji luettelon lisäksi myös kalojen levinneisyys tietoja. Tämä on varsin käyttökelpoista tietoa kun halutaan tietää miten kalojen levinneisyysrajat ovat muuttuneet. Tätä parempaa tietoa ei ole olemassa, ainakaan kaikista kalalajeista yksissä kansissa. Myös elinolosuhde vaatimuksista löytyy lajikohtaista tietoa, myös kalan tyypillistä käyttäytymistä kuvataan. Ravinnon käytöstä kerrotaan myös muutamalla sanalla.

Vuonna 1940 ilmestyi Kivirikon toimesta Suomen selkärankaiset. Kirja perustuu pitkälti näihin aikaisempiin painoksiin, mutta on paisunut jo 832 Sivuseksi järkäleeksi. Kala osa kirjassa perustuu K. J. Vallen vuonna 1934 ilmestyneeseen Suomen kalat kirjaan. Tämä oli lintutieteilijältä ymmärrettävää ja samalla kalalajikirjat erkaantuivat omaksi tietokirja lajiksi.

Kirjat ovat olleet pohjana kaikille Suomessa tämän jälkeen ilmestyneille kalalajikirjoilla. Se pohjatyö mikä näistä kirjoista löytyy, on jalostunut jatkossa aina vaan tarkempiin lajikuvauksiin. Kalalajikirjat ovatkin tyypillisin esimerkki siitä jatkumosta, miten tietokirjat kehittyvät ja täydentyvät tiedon lisääntyessä. Vaikka vanhemmissa lajioppaissa osa tieto tarkentumisen myötä menettää merkityksensä, ovat ne välttämättömiä palasia ketjussa joka alkaa jostain, mutta tuskin päättyy koskaan.