Eino Honkanen: Ohjeita lohen uistajille
Helsinkiläinen Eino Honkanen oli yksi 1950-luvun tunnetuimpia lohilusikoiden valmistajia. Hänen uistimia käytettiin erityisesti Torniojoella lohen uisteluun. Hänellä oli ainakin 3 eri mallia, E. H. Kino, E. H. Evi ja E. H. Eho, näitä valmistettiin 7:ssä eri koossa. Uistimen kourupuolelle hän lisäsi mielellään punaisia viiruja tai iskupisteitä.
Kuva: Ari Savikko
Vuonna 1948 hän kirjoitti ja itse kustansi Ohjeita lohen uistelijalla oppaan. Kirja perustuu hänen omiin kokemuksiin lohenuistelemisesta. Kirjan tekemisen motiiviksi hän kertoon sen, että vesiemme jaloimman kalan, lohen pyyntiin aikovat vasta-alkajat pääsisivät heti juonesta kiinni.
Kirjan etu ja takakannessa on mainoksia, lisäksi kirjan lopussa on 5 mainossivua. Näin Honkanen sai vähän tukea kirjansa kustannuksiin. Omakustanteen teko ei 40-luvulla ollut helppoa kuin nykyisin, hintakaan ei varmasti ollut kilpailukykyinen nykyhintoihin verrattuna. On hienoa, että hän sai mainostajia mukaan, muuten tämä hieno opas tuskin olisi ilmestynyt. Kirja on painettu Helsingissä Aa osakeyhtiöllä.
Kirja alkaa lyhyellä kuvauksella lohesta yleensä, sitten siirrytään pyyntipaikkoihin. Niitä käydään läpi tarkemmin ja lukija tulee vakuuttuneeksi siitä, että kirja perustuu todella kirjoittajan omiin kokemuksiin. Myös pyynti-ilmoja käsitellään muutaman sivun verran. Sitten päästään uistimiin, joita käydään uistimen tekijän tarkkuudella ja kokemuksella läpi. Kaikki tärkeät osa-alueet, uistimenliike, väri ja koko käydään läpi kirjoittajan kokemuksiin pohjautuen. Tämä osio on hieno luettavaa, kaikki pätee vielä tenäpäivänäkin.
Mielenkiintoista on, että hän omistanut oman luvun koukut lusikkauistimissa. Tämä on ehdottomasti lukemisen arvoinen lusikkauistimilla kalastajille. Erityisesti lusikkauistimen sielunelämää kirjoittaja on miettinyt ja toteuttanut uistimissaan, niiden maine pyytävänä vieheenä ei ole syntynyt vahingon kautta.
Myös vaappuja, tosin nimellä kalankuvauistin, esitellään. Mutta Honkanen oli nimenomaan lohilusikoiden tekijä, joten tämä osio ei perustu niin vahvaan kokemukseen ja osaamisen kuin lusikoiden.
Kirjassa käydään läpi myös perukkeet ja siimat sekä kelat ja vavat. Näissä on tietoa lähinnä historiassa kiinnostuneille. Tällä osa alueella kehitys onkin ollut melkoista. Sen sijaan kalankäytöstavat ja väsytysohjeet, joita seuraavassa luvussa esitetään, eivät ole muuttuneet miksikään. Myös muita varsin käyttökelpoisia ohjeita annetaan.
Viimeisessä luvussa on nykyisillä eniten oppimista. Siinä puhutaan kärsivällisyydestä, se ei ole nykyisille onkimiehille itsestään selvyys. Siinä päästään myös lähelle vapaa-ajan kalastuksen yhtä perustehtävää, rauhoittua ja unohtaa kiire.
Kirjan lopussa on kalamiehen 10 käskyä, jotka ovat alkujaan olleet esillä Suomen Urheilukalastajain liiton osastolla Helsingin kalastusnäyttelyssä vuonna 1947. Olisikohan 10 käskyn opettelu aiheellista vielä nykyäänkin? Viimeinen käsky kuuluu: Muista kalavesillä liikkuessasi joka hetki, että olet urheilukalastaja ja sinun käyttämisen perusteella arvostellaan kaikkea urheilukalastusta.
Eino Honkasen kirje pellolaiselle kauppiaalle